Lionel oli allapäin. »Niin, tosiaan, mitäpä muutakaan», virkkoi hän
ja sanoi hyvästi järkytetyn näköisenä. Hän olikin järkytetty. Hän ei
ollut tullut ensinkään ajatelleeksi, että niin ilmiselvä päätelmä
välttämättä seurasi hänen tekoansa, täydellisesti selittäen tapahtuman
ja tyynnyttäen kaikki sitä koskevat epäilykset.
Hän palasi kotiin ja kertoi siekailematta vanhalle Nickille, mitä sir
John otaksui ja mitä hän itsekin pelkäsi täytyvän pitää sir Oliverin
katoamisen todellisena syynä. Palvelijaa ei kumminkaan ollut varsin
helppo saada vakuutetuksi.
»Uskotteko siis hänen sen tehneen?» huudahti Nicholas. »Uskotteko,
master Lionel?» Palvelijan äänessä oli kauhua hipovan moitteen sävy.
»Jumala minua auttakoon, mitäpä muutakaan voin uskoa nyt, hänen
paettuaan.»
Nicholas siirtyi hänen luoksensa, huulet kiinteästi yhteen
puserrettuina. Hän laski kaksi nystermäistä sormea nuoren miehen
käsivarrelle. »Hän ei ole paennut, master Lionel», vakuutti hän
kiukkuisen painokkaasti. »Hän ei ole mikään hätäpoika. Sir Oliver
ei pelkää ketään, ei piruakaan, ja jos hän olisi surmannut master
Godolphinin, hän ei olisi milloinkaan sitä kieltänyt. Älkää uskoko sir
John Killigrew’n puheita. Sir John on aina häntä vihannut.»
Mutta vanha palvelija oli koko paikkakunnalla ainoa tuon mielipiteen
kannattaja. Jos sir Oliverin syyllisyyttä oli joillakin tahoilla vielä
epäilty, niin kaikki epäilykset olivat hälvenneet nyt, hänen paettuaan
ennen kuningattarelta odotettujen määräysten saapumista.
Myöhemmin samana päivänä saapui taloon kapteeni Leigh, joka sanoi
haluavansa puhutella sir Oliveria.
Nicholas toi sanan hänen tulostaan ja toivomuksestaan master
Lionelille, joka käski päästää hänet puheilleen.
Tanakka pieni merimies paarusti sisään väärien säärtensä varassa ja
silmäili syrjäkarein toimeksiantajaansa, kun he olivat jääneet kahden
kesken.
»Hän on sievästi ja varmasti tallessa laivalla», ilmoitti hän. »Asia
kävi niin helposti kuin omenan kuoriminen, ja yhtä rauhallisesti.»
»Minkätähden pyysitte päästä hänen puheillensa?» kysyi master Lionel.
»Minkätähden?» Jasperin kasvoihin ilmestyi jälleen hymynirvistys.
»Meillä on keskinäisiä asioita. Oli ollut vähän puhetta siitä, että
hän lähtisi matkaan kanssani. Kuulin siitä juoruttavan Smithickissä.
Tämä asia sopii siihen hyvin.» Hän nosti sormensa nenälleen. »Sallikaa
minun auttaa soveliasta puhetta kiertelemään miehestä toiseen. Olisi
ollut kömpelö teko, jos olisin tullut tänne kohtaamaan teitä, sir. Nyt
tiedätte, miten teidän on selitettävä käyntini.»
Lionel maksoi hänelle sopimuksen mukaisen summan ja salli hänen poistua
saatuaan vakuutuksen, että _Pääsky_ lähtisi seuraavana nousuveden
aikana.
Kun saatiin tietää, että sir Oliver oli keskustellut master Leigh'n
kanssa merille lähtemisestä ja että master Leigh oli vain siitä syystä
satamassa viipynyt, alkoi Nicholaskin epäillä.
Päivien kuluessa Lionel saavutti entisen levollisuutensa. Tehty oli
tehty, ja nyt, kun asia oli auttamattomissa, ei pahoittelemisesta
missään tapauksessa ollut mitään hyötyä. Hyvä onni auttoi häntä
uskomattomasti, niinkuin se toisinaan pahantekijöitä auttaa.
Kuningattaren viestintuojat saapuivat vasta viikkoa myöhemmin, ja
master Baine sai lyhyen käskyn lähteä Lontooseen vastaamaan siitä, että
oli rikkonut valallisen velvollisuutensa kieltäytymällä suorittamasta
hänelle kuuluvaa tehtävää. Jos sir Andrew Flack olisi toipunut siitä
vilustumisesta, joka vei hänet hautaan kuukautta aikaisemmin, niin
master Baine olisi suoriutunut varsin helposti häneen kohdistetusta
syytöksestä. Mutta nyt, kun hän tehosti nimenomaista varmaa tietoansa
ja kertoi, kuinka he olivat tarkastaneet sir Oliverin hänen
vapaaehtoisesti siihen suostuessaan, hänen todistukselleen ei annettu
mitään arvoa. Otaksuttiin vain, että hän veltosti velvollisuuttaan
täytettyään ja yrittäessään välttää huolimattomuutensa pahoja
seurauksia keksi tuollaisen verukkeen. Se seikka, että hän mainitsi
todistajanaan jo manalle menneen henkilön, oli omansa lujittamaan tuota
vakaumusta hänen tuomareissaan. Hänet erotettiin virasta ja tuomittiin
suuriin sakkoihin, ja siihen asia päättyi, sillä kadonneen sir Oliverin
jälkien selville saamista varten toimeenpantu ajojahti jäi kerrassaan
tuloksettomaksi.
Master Lionel alkoi siitä päivästä lähtien elää uutta elämää. Koska
hän yleisen käsityksen mukaan oli vaarassa joutua kärsimään veljensä
rikoksista, kaikki paikkakunnan asukkaat päättivät mahdollisuuden
mukaan auttaa häntä taakkansa kantamisessa. Erinomaisesti korostettiin
sitä seikkaa, ettei hän todellisuudessa ollutkaan kuin sir Oliverin
velipuoli; olipa eräitä vieläkin ystävällisempiä, jotka arvelivat,
ettei hän kukaties ollut velipuolikaan, koska sopi pitää luonnollisena,
että Ralph Tressilianin toinen puoliso oli kostanut miehensä inhottavan
uskottomuuden mitaten samalla mitalla. Tätä myötätuntoista liikettä
johti sir John Killigrew, ja se levisi niin nopeasti ja voimallisesti,
että master Lionel pian melkein varmasti uskoi sen täysin ansainneensa.
Niin hän alkoi nauttia suosiota seudulla, joka aikaisemmin oli
osoittanut melkein yksinomaan vihamielisyyttä Tressilianin suvun
miehille.
Kahdeksas luku.