_Lomellino_ tulee.
Lomellino (suutelee Julian kättä). Suokaa anteeksi rohkeuteni,
armollinen rouva. (Kääntyen Gianettinoon). Muutamia asioita, joita en
saa toistaiseksi jättää --
Gianettino (vie hänen sivulle päin. Julia käy suuttuneena pianon ääreen
ja soittaa). Kaikkiko valmisna huomiseksi?
Lomellino. Kaikki, prinssi. Mutta ei ole palannut sanansaattaja, joka
aamulla lähti Levantoon. Spinolakin viipyy. Olisikohan kirje hukkunut.
Minä olen aivan neuvoton.
Gianettino. Ole huoleton. Onhan sinulla luettelo tallella?
Lomellino. Armollinen herra -- luettelo -- niin. En tiedä -- minä
taisin jättää sen eilisen takkini taskuun. --
Gianettino. Saman tekevä. Olisi vaan Spinola täällä. Huomenna aikaisin
löydetään Fiesko kuolleena vuoteeltansa. Niin olen hankkinut.
Lomellino. Mutta peloittavan huomion se nostaa.
Gianettino. Juuri siinä on turvamme, mies. Tavallinen rikos saa
loukatun veren kuohuun, ja ihminen voi kaikkia. Erinomaiset rikostyöt
sen kauhusta jähmettävät, eikä ihminen voi mitään. Tiedätkö tarinan
Medusan päästä. Sen näkö teki kiveksi. Paljo ehtii tehdä ennenkuin
kivet taas elävät.
Lomellino. Oletteko antanut yhtään merkkiä armolliselle rouvalle?
Gianettino. Johan toki! Häntä täytyy Fieskon tähden sulavammin
kohdella. Mutta maistettuaan hedelmiä ei hän muistakaan niiden saamisen
vaivaa. Tule! Tänä iltana vielä odotan joukkoja Milanosta ja täytyy
antaani ohjeita porteille. (Julialle) No, sisar! oletko kiukkusi jo
pois kilkuttanut?
Julia. Menkää vaan! te olette hurja vieras. (Gianettino on menossa,
mutta kohtaa ovessa Fieskon).