lmperialin kreivittären sali.
_Julia_ yöpuvussa. _Gianettino_ astuu huolettomasti huoneeseen.
Gianettino. Hyvää iltaa, sisareni.
Julia (nousten ylös). Jotakin erinomaista lienee, kun Genuan prinssi
tulee sisarensa luo.
Gianettino. Sisareni, ainahan sinun ympärilläsi on perhosia ja minun
paarmoja. Tuleeko tänne kukaan, jos istumme?
Julia. Teethän minun kärsimättömäksi.
Gianettino. Sisareni, milloinka Fiesko oli viimeksi luonasi?
Julia. Kummallista! Talletanko minä sellaisia mitättömiä päässäni.
Gianettino. Minun täytyy se tietää välttämättä.
Julia. No, -- hän oli eilen täällä.
Gianettino. Ja oliko hän avomielinen?
Julia. Niinkuin tavallisesti.
Gianettino. Ja vieläkin vanha haaveksija?
Julia (ottaen itseensä). Veljeni!
Gianettino (lujemmin). Kuule! Oliko hän vieläkin vanha haaveksija?
Julia (nousee vihastuneena). Miksikä minua luulette, veljeni?
Gianettino (istuu yhä, ilkeästi). Vaimolliseksi lihakappaleeksi
käärittynä suuren suureen aateliskirjaan. Meidän kesken, sillä eihän
kukaan kuulle.
Julia (tulistuen). Meidän kesken -- te olette pöyhkö apina, joka
ratsastatte setänne keppihevosella -- sillä eihän kukaan kuulle.
Gianettino. Sisarkultani, ethän suuttune -- minä vaan olen hyvilläni,
että Fiesko vielä on vanha haaveksija. Sen tietää tahdoin. Hyvästi! (On
menossa).