_Mauri_ ottaa vitkaan kukkaron lattialta ja katsoo hämmästyneenä
hänen peräänsä.
Mauri. Niinkö meidän laitamme onkin? _"En tahdo viivyttää sinua enää
Genuassa"_. Se on käännettynä kristillisestä minun pakanuuteeni:
_Kun minä olen herttua, hirtän minä vanhan ystävän genualaiseen
hirsipuuhun_. Hyvä. Hän pelkää, että koska minä tiedän hänen vehkeensä,
päästäisin hänen kunniansa hampaitteni takaa, kun hän on herttuana.
Malttakaas, herra kreivi, viimeinen pykälä sietää vielä aprikoimista.
Nyt, vanha Doria, on sinun nahkasi minun käsissäni. -- Hukassa olet
ellen minä sinua varoita. Jos nyt menen ilmoittamaan salaliiton, en
pelasta Genuan herttualta vähempää kuin hengen ja herttuakunnan.
Hänen kiitoksensa ei ole vähempi kuin tämä hatullinen kultaa! (Aikoo
mennä, vaan pysähtyy äkkiä). Mutta maltas, veli Hassan! Ethän vaan
tee tyhmyyksiä? Jos nyt koko murhakekkeriä ei pidettäisikään ja
siitä tulisi vielä jotain hyvääkin? Hyi! hyi! Minkä pirun tempun on
itaruuteni minulle tekemäisillään! -- Mikä tuo suuremman tuhon? Jos
petkutan Fieskoa? -- tai jos jätän Dorian puukonsyötiksi? -- Selittäkää
se minulle, pahat henkeni! -- Jos Fiesko siitä läpäsee, voi Genua
paisua. -- Ei! Ei se kelpaa. Jos taas Doria pinteestä puikahtaa, on
kaikki vanhallansa ja Genuassa on rauha -- Se olisi vielä häijympi! --
Entäs se näytelmä, jos kapinallisten päät lentävät pyövelin keittiöön?
(Toiselle puolen). Mutta entäs sitä hupaista melskettä tänä yönä,
jos heidän ylhäisyytensä Maurin koukuilla kuristetaan? Ei! Tästä
sekasotkusta kristitty selviää, pakanalle on tämä arvoitus liian terävä
-- -- Kysympä sitä oppineilta. (Pois).