_Lomellino_ tulee hengästyneenä ja peljästyksissään. _Gianettino_
katsoo tulisena ja äänetönnä poismenevää herttuaa.
Lomellino. Mitä minä olen nähnyt! mitä kuullut! Nyt! nyt! paetkaa,
prinssi! Nyt on kaikki hukassa.
Gianettino (salaten katkeraa vihaansa). Mitäs oli hukattavaa?
Lomellino. Genua oli, prinssi. Minä tulen torilta. -- Väkeä tunki
Maurilaisen ympärille, joka köysissä laahattiin sinne. Lavagnan kreivi
ja neljättäsataa aatelista hänen kanssaan meni aina käräjähuoneeseen
asti, missä rikoksellisia kuulustellaan. Maurilainen oli tavattu
salamurhan yrityksestä Fieskon henkeä vastaan.
Gianettino (lyö jalkaansa permantoon). Mitä? ovatko tänäpäivänä kaikki
saatanat valloillansa?
Lomellino. Ankarasti tutkittiin kuka hänen oli palkannut. Mauri ei
tunnustanut. Hän vedettiin piinapenkkiin. Ei sittenkään. Vedettiin
toistee. Hän sanoi -- sanoi -- armollinen herra, mitä te silloin
ajattelitte, kun uskoitte kunnianne tuommoiselle hylylle?
Gianettino (tiuskasee hänelle rajusti). Älä kysy minulta mitään!
Lomellino. Kuulkaa enemmän! Tuskin oli lausuttu sana Doria --
mieluummin olisin oman nimeni saatanan muistikirjasta lukenut kuin
teidän täällä kuullut -- kun Fiesko näytti itsensä kansalle. Te
tunnette hänen, miehen, joka rukoillenkin käskee, se kansan sydänten
heittelijä. Koko väkijoukko oli hengästyksissä hänen ympärillään,
ällistyneissä, peljättävissä parvissa; hän puhui vähän, mutta paljasti
haavoitetun käsivartensa, ja kansa kilpaili tippuvista veripisarista
niinkuin pyhäinjäännöksistä. Maurilainen jätettiin hänen mielivaltaansa
ja Fiesko -- sydämmen pisto meille -- Fiesko päästi hänen vapaaksi. Nyt
vimmastui kansan hiljaisuus meteliseksi raivoksi; joka henkäys survasi
Dorioita, Fiesko kannettiin tuhansien "eläköön" huutojen kaikuessa
kotiinsa.
Gianettino (kamalasti nauraen). Kapina paisukoon korviini asti! --
Keisari Kaarle! Tällä ainoalla sanalla minä heidät kukistan niin, ettei
kellon ääntä kuulu koko Genuassa.
Lomellino. Böhmin maa on kaukana Italiasta -- jos Kaarle kiiruhtaa, voi
hän aikaisin kyllä ehtiä teidän maahanpanijaisiinne.
Gianettino (vetää esille kirjeen jossa on suuri sinetti). Kaikeksi
onneksi hän jo on täällä! Ihmetteletkö Lomellino? Luuletko minun
hulluksi, että ärsyttäisin raivoisia tasavaltalaisia, ellei niitä jo
olisi myyty ja petetty.
Lomellino (hämmästyen). Minä en tiedä mitä ajattelen.
Gianettino. Minä tuumin jotain, jota et sinä tiedä. Päätös on
tehty. Huomisen takaa kaatuu kaksitoista senaattoria! Doria tulee
yksinvaltijaaksi ja keisari Kaarle on suojeleva häntä -- sinä peljästyt.
Lomellino. Kaksitoista senaattoria! Minun sydämmeeni ei mahdu yksi
verenrikos kahtatoista kertaa.
Gianettino. Pöhkö, kruunun vieressä ne kaadetaan. Minä keskustelin
näet Kaarlen ministerin kanssa, että Ranskalla on Genuassa vielä
vanhoja puolueita, jotka voisivat toisen kerran juonitella Genuan
Ranskalaisille, ellei niitä juurinensa hävitetä. Tämä huoletti vanhaa
Kaarlea. Hän kirjoitti minun ehdotukseni alle -- ja sinä kirjoitat mitä
minä sanelen.
Lomellino. En tiedä vielä.
Gianettino. Istu ja kirjoita!
Lomellino. Mutta mitä minä kirjoitan? (istuu).
Gianettino. Kahdentoista kandidaatin nimet -- Frans Senturione.
Lomellino (kirjoittaa). Äänestämisensä palkaksi käy hän ruumissaaton
etunenässä.
Gianettino. Kornelio Kalva.
Lomellino. Kalva.
Gianettino. Mikaeli Sibo.
Lomellino. Virvoitukseksi prokuraattorin virasta.
Gianettino. Tuomas Asserato kolmen veljensä kanssa.
Lomellino (taukoo).
Gianettino (painavasti). Kolmen veljensä kanssa.
Lomellino (kirjoittaa). Lisää!
Gianettino. Fiesko, Lavagnan kreivi.
Lomellino. Varokaa! varokaa! Vielä te päänne lyötte tähän mustaan
kiveen.
Gianettino. Scipio Bourgognino.
Lomellino. Saa muualla pitää häitänsä.
Gianettino. Missä minä olen telturina. Rafaeli Sakko.
Lomellino. Sille minun pitäisi hankkiman anteeksiantamuksen, että hän
maksaisi minun viisituhattani. (Kirjoittaa) Kuolema kuittaa.
Gianettino. Vinsentio Kalkagno.
Lomellino. Kalkagno -- Kahdennentoista kirjoitan oman vaarani uhalla
taikka on verivihollisemme unhotettu.
Gianettino. Lopussa kiitos seisoo. Jooseppi Verrina.
Lomellino. Siinä tuli madon pää. (Nousee ylös. Sirottaa santaa
kirjoitukselleen, silmäilee sen läpi ja kurottaa Gianettinolle).
Kuolema pitää huomisen takaa komean juhlan ja on kutsunut kaksitoista
Genuan ylimystä.
Gianettino (käy pöydän ääreen, kirjoittaa alle). Se on tehty. Kahden
päivän kuluessa on doogin vaali. Kun neuvoskunta on koossa, annetaan
nenäliinalla merkki ja kaksitoista kaatuu yhdellä pamauksella,
ja samalla minun kaksisataa Saksalaistani miesvoimalla valtaa
neuvoshuoneen. Sitten kun se on tapahtunut, astuu Gianettino Doria
saliin, ja hän tunnustetaan herttuaksi. (Soittaa).
Lomellino. Entä Andreas?
Gianettino (halveksivasti). On vanha mies. (Palvelija tulee). Jos
Herttua kysyy, niin minä olen messussa. (Palvelija menee). Minun
pahahenkeni voi ainoasti pyhyyden peitossa olla tuntematon.
Lomellino. Entä tuo kirjoitus? minne se joutuu, prinssi.
Gianettino. Sen otat sinä ja annat kiertää meikäläisten kesken. Tämän
kirjeen täytyy saada ylimääräisellä postilla Levantoon. Se ilmoittaa
Spinolalle kaikki ja käskee hänen saapumaan pääkaupunkiin huomenaamulla
kello kahdeksan. (Aikoo mennä).
Lomellino. Yksi naula on kannaton, prinssi! Fiesko ei käy enää
senaatissa.
Gianettino (huutaa taaksensa). Tottahan Genuassa on vieläkin yksi
peeveli? -- Minä pidän siitä huolen. (Menee sivuhuoneeseen, Lomellino
toiseen).