Fieskon esihuone.
_Fiesko_ kirjeiden ja vekselien ääressä ja _Mauri_.
Fiesko. Siis neljä kaleerilaivaa on laskenut satamaan?
Mauri. On onnellisesti ankkurissa Darsenassa.
Fiesko. Se on erinomaisen hyvä. Mistä uutisia?
Mauri. Roomasta, Piasentsasta ja Ranskasta.
Fiesko (avaa kirjeet ja silmää niitä). Tervetuloa! Tervetuloa Genuaan!
(Sangen mielissään) Sanansaattajia pitää ruhtinaallisesti kestitettämän.
Mauri. Hm! (Aikoo mennä).
Fiesko. Odota vähän! Tässä tulee sinulle työtä yllin kyllin.
Mauri. Mitäs tarvitaan? Vainukoiran aistiako vai piikkisian piikkiäkö?
Fiesko. Tällä kertaa kyyhkysen kuherrusta. Huomenaamulla varhain hiipii
kaupunkiin kaksituhatta outoa miestä saamaan palveluspaikkaa minulta.
Aseta sinä asiamiehiäsi pitkin portteja ja käske heidän tarkasti
pitämään silmällä kaikkia sisääntulevia. Muutamat tulevat pyhissä
vaeltavana joukkona, matkustaen toivioretkelle Lorettoon, muutamat
veljeskunnan jäseninä, tai Savoijalaisina, taikka komeljantteina,
toiset taas kulkukauppiaina, toiset soittoniekkoina, useimmat virastaan
eronneina sotamiehinä, jotka tahtovat päästä Genuan leipään. Jokaiselta
kysytään minne hän aikoo mennä; jos hän vastaa _kultakäärmeeseen_,
täytyy häntä tervehtää ystävällisesti ja näyttää minun asuntooni.
Kuule, mies! minä luotan sinun taitavuuteesi.
Mauri. Herra! yhtä hyvin kuin minun ilkeyteeni. Jos minulta katoo
hiuksen verran, pankaa molemmat silmäni ilmapyssyyn ja ampukaa sillä
varpusia. (Aikoo mennä).
Fiesko. Maltas! vielä yksi työ. Kaleerilaivat pistävät terävästi
ihmisten silmiin. Ota vaaria, mitä niistä puhutaan. Jos joku sinulta
kysyy, niin olet sinä _kaukaa kuullut kohistavan_ herrasi aikovan
niillä retkeillä Turkinmaalle. Ymmärrätkös?
Mauri. Ymmärrän! Sammalia on kopan päällä, mitä pohjalla on, sen piru
tietäköön. (Aikoo mennä).
Fiesko. Odotas! Vieläkin vähän varomista. Gianettinolla on uusi syy
minua vihata ja tehdä minulle loukkaita. Mene ja varo kumppaneitasi,
jos jossakin vainuisit salamurhaa. Doria käy epäluulonalaisissa
asunnoissa. Tunkeu ilotarten pesään. Valtiokamarin salaisuudet
piileevät mielellänsä naisväen helmuksissa; lupaa heille kultatulvaisia
tuttavia -- lupaa heille herrasi. Ei ole mitään liian kunniallista,
jota et saisi tähän suohon upottaa niin syvälle, että tunnet tukevan
pohjan.
Mauri. Sepä sopii! Minä pääsen aina erään Diana nimisen luo ja olen
ollut viisineljännestä vuotta hänen onkenansa. Toissapäivänä näin minä
Lomellino prokuraattorin tulevan sieltä.
Fiesko. Kuin kutsuttu. Juuri Lomellinossa on kaikkien Dorian
hulluuksien isoavain. Heti aamulla aikaisin täytyy sinun mennä. Kenties
on hän tänä yönä sen puhtaan Kuuttaren ihailijana.
Mauri. Vielä yksi asia, armollinen herra. Jos Genualaiset kysyvät
minulta -- ja piru vie! sen he tekevät -- niin, jos he nyt kysyvät
minulta: mitä Genuan Fiesko ajattelee? Pidättekö vielä edeskinpäin
valepukunne taikka mitä minä vastaan?
Fiesko. Mitäkö vastaat? Odotapas! Onhan hedelmä kypsä. Sätkeet
ilmoittavat syntymää. -- Genua on jalkapuussa, saat vastata, ja sinun
herrasi nimi on Johana Ludvig Fiesko.
Mauri (ilosta hypähtäen). Siihen minä kyllä ryhdyn, että se kelpaa,
totisesti hunsvotin kunniani kautta! -- Ja nyt huikeasti, veli Hassan!
Ensin kapakkaan! Jaloillani on täysin kourin tekemistä -- minun täytyy
hyväillä vatsaani, että se puhuttelisi hyvin sanoin sääriäni. (Menee
pois vaan tule pian takaisin). Sivumennen! Sen jo olin lörpötellessäni
unohtaa! Mitä rouvanne ja Kalkagnon välillä tapahtui, tahdotte kai
mielellänne tietää? Rukkaset herra, ja siinä kaikki. (Juoksee pois).