YHDESTOISTA KOHTAUS.

_Sakko, Kalkagno_ ja _edelliset_.

Kalkagno. Verrina joutuun! Ole valmis! Tänään alkaa. Genuan tasavallan

vaali viikko. Me hankimme aikaisin neuvoskuntaan valitsemaan

uusia senaattoreja. Kaduilla vilisee väkeä. Koko aateli tulvaa

raatihuoneeseen. Seuraathan meitä (pilkallisesti) näkemään vapautemme

voittoriemua.

Sakko. Salissa on miekka. Verrina katselee hurjasti. Berttan silmät

punoittavat.

Kalkagno. Totta siunatkoon! nyt minäkin huomaan -- Sakko -- täällä on

käynyt onnettomasti.

Verrina (tuo kaksi istuinta). Istukaa.

Sakko. Ystävämme, sinä säikäytät meitä.

Kalkagno. Noin en ole nähnyt sinua, ystäväni, milloinkaan. Jos ei

Bertta olisi itkenyt, kysyisin: sortuuko Genua?

Verrina (hirmuisena). Sortuuko! Istukaa.

Kalkagno (säikähtyneenä, istuvat molemmin). Mies, puhu meille!

Verrina. Kuulkaa!

Kalkagno. Sakko, mitä aavistan!

Verrina. Genualaiset -- te molemmin tiedätte minun nimeni vanhaksi.

Teidän esi-isänne ovat minun esi-isäini lievettä kantaneet. Isäni

taistelivat valtion tappeluissa. Äitini olivat Genuan naisten esikuvia.

Kunnia oli ainoa tavaramme ja se kulki perintönä isältä pojalle -- vai

kuka tietää toisin olleen?

Sakko. Ei kukaan.

Kalkagno. Totisesti, ei kukaan.

Verrina. Minä olen sukuni viimeinen. Vaimoni lepää haudassa. Tämä tytär

on ainoa liittomme pantti. Genualaiset te tiedätte kuinka minä häntä

kasvatin. Nouseeko kukaan minua syyttämään huolettomuudesta Berttaani

kohtaan?

Kalkagno. Sinun tyttäresi on esikuva maassa.

Verrina. Ystäväni! minä olen vanha mies, jos kadotan tämän, ei minulla

ole toiseen toivoa. Minun muistoni sammuu. (Hirmuisella tavalla

kääntyen). Minä olen hänen kadottanut. Häväisty on minun sukuni.

Molemmat (liikutettuina). Herra varjelkoon siitä! (Bertta vaikeroi

sohvassa).

Verrina. Älä epäile tyttäreni! nämä ovat urhoollisia kunnon miehiä.

Jos nämä sinua itkevät, jossakin verta vuotaa. -- Miehet, älkää niin

hämmästyneiltä näyttäkö! (Pitkään ja painolla). Joka Genuan kytkee,

voipahan se neidon voittaa.

Molemmat (hyppäävät ylös ja heittävät sivulle istuimensa). Gianettino

Doria!

Bertta (kirkaisee). Langetkaa muurit minun päälleni! Minun Scipioni!

Fiesko: Historiallinen murhenäytelmä · 第 23 / 111 题