_Edelliset_ ja _Bourgognino_.
Bourgognino (innoissansa). Hyppää ylös, neito! Riemusanoma! -- Jalo
Verrina! nyt lasken korkeimman onneni teidän kielellenne. Jo kauvan
olen tytärtänne rakastanut enkä uskaltanut pyytää hänen kättänsä, koska
koko omaisuuteni ui epävakaisilla laudoilla Koromondelista. Nyt juuri
kiitää Fortuna-laivani ehjänä satamaan ja tuo, niinkuin he sanovat,
äärettömiä aarteita. Olempa rikas mies. Antakaa minulle Bertta, minä
te'en hänen onnelliseksi. (Bertta peittää kasvonsa. Pitkä äänettömyys).
Verrina (arvelevasti Bourgognille). Nuorukainen, haluatko heittää
sydämmesi allikkoon?
Bourgognino (tarttuu miekkaansa, vaan peräyttää äkkiä kätensä). Niinkö
sanoo isä?
Verrina. Niin sanoo jokainen Italian roisto. -- Pidätkö hyvänäsi toisen
vierastimisen jätteet?
Bourgognino. Älkää minua houruksi tehkö, harmaapää?
Kalkagno. Bourgognino, totta puhuu harmaapää.
Bourgognino (hypäten ylös syöksee Berttaa päin). Tottako hän puhuu?
Minunko olisi naikkonen veijannut.
Kalkagno. Bourgognino, älä sinnepäin! Tyttö on puhdas kuin enkeli.
Bourgognino (seisahtuu hämmästyneenä). Iankaikkisen toivoni kautta!
puhdas eikä puhdas! En sitä käsitä. -- Te katselette toisianne ja
olette mykkinä. Jokin luonnoton ilkityö vapisee teidän taintuvilla
kielillänne. Rukoilen teitä, älkää järkeäni himmentäkö! Puhdas hän
olisi! kuka sanoi puhdas?
Verrina. Minun lapseni on syytön.
Bourgognino. Siis väkivaltaa! (Tempaa miekan lattialta). Genualaiset,
maailman syntien kautta! Mistä? mistä löydän ryövärin?
Verrina. Juuri sieltä, mistä Genuan varkaan. -- (Bourgognino jähmistyy.
Verrina käy ajatuksissansa edes takaisin sitten seisahtuu hän). Jos
oikein ymmärrän, niin minun Berttani kautta Genua pelastetaan! (Käy
Bertan luo ja levittää vitkallensa suruhunnun käsivarreltansa, sitten
juhlallisesti). Siksi kun Dorian sydänveri on sinun kunniastasi pesnyt
tämän häpeäpilkun, ei pidä yhtään päivänsädettä näille poskille
lankeaman. Siksi (heittää hunnun hänen päänsä päälle) ole sokea!
(Äänettömyys. Toiset katselevat häntä vaieten ja hämmästyneinä. Verrina
laskee kätensä Bertan pään päälle, juhlallisemmin). Kirottu olkoon
hengittämäsi ilma! sinua virkistävä uni! Kaikki ihmiselimen kohtelu,
joka sinua kurjuudessasi lohduttaa! Mene huoneeni alimmaiseen loukkoon.
Valita, ulvo, kuluta aikasi murheessa. (Pysähtyy kauhistuksesta).
Elämäsi olkoon kuoleman madon tempovaa kiemuroimista -- kova, runteleva
taistelu elon ja kuolon välillä. -- Tämä kirous painakoon sinua siihen
asti kuin Gianettinon henki viimeisen kerran korisee. Jos ei, niin
se sinua seuraa niinkauvan kuin löydetään iankaikkisuuden ympyrän
molempien päitten yhtymys. (Kolkko äänettömyys. Kaikkien kasvoilla
kauhistus. Verrina katsoo jäykästi ja terävästi jokaista).
Bourgognino. Julma isä! mitä teitte? Näin hirmuisen kamalan kirouksen
syyttömälle tyttöraukallenne!
Verrina. Tosin se kaiketi on hirveätä, sinä hellä sulhanen?
(Erin painavasti). Kuka teistä nyt nousee vielä kylmäkiskoisesti
viivytyksestä jaarittelemaan? Genuan kohtalo riippuu minun Bertastani.
Isän sydämmeni vastaa minun kansalaisvelvollisuudestani. Kuka
meistä nyt on pelkuri viivyttämään Genuan vapauttamista, koska hän
tietää tämän syyttömän karitsan sanomattomalla tuskalla maksavan
hänen pelkonsa! -- Minä en armahda lastani ennenkuin Doria maassa
kieriää, vaikka keksisin kidutuksia kuin pyöveli, vaikka ihmissyöjäin
piinapenkillä teurastaisin tämän viattoman karitsan. -- Te vapisette
-- vaaleina kuin haamut te kurkistelette minua -- Vielä kerran,
Scipio! minä säilytän hänen sinun tiranninmurhasi panttivankina. Tähän
kalliiseen nauhaan minä sidon sinun, minun ja teidän velvollisuutenne.
Genuan hirmuvaltijaan pitää kaatuman taikka tyttö epätoivossa kuoleman.
Minä en peräytä.
Bourgognino (lankee Bertan jalkoihin). Ja kaatuman hänen pitää --
kaatuman Genuan tähden kuin uhri-eläimen. Niin totta kuin tämän miekan
pyöritän Dorian sydämmessä, niin totta tahdon ylkänä sinun huuliasi
suudella. (Nousee).
Verrina. Ensi pari, jonka koston henget vihkivät. Antakaa kätenne
toisillenne! Jos Dorian sydämmessä miekkasi pyörität, ota hän, hän on
sinun!
Kalkagno. Tässä vielä yksi Genualainen lankeaa polvillensa ja asettaa
pelottavan teräksensä viattomuuden jalkoihin. Löytäköön Kalkagno niin
totta onnen tien, kuin tämä hänen miekkansa löytää Dorian elämän polun.
(Nousee).
Sakko. Viimeksi vaikka yhtä päättävänä laskee polvillensa Rafaeli
Sakko. Jos tämä välkkyvä rautani ei aukaise Bertan vankiutta, älköön
minun elämäni viimeistä rukousta kuultako! (Nousee).
Verrina (ilahtuneena). Genua kiittää minussa teitä, ystäväni! Mene
tyttäreni! Iloitse olemastasi isänmaan suuri uhri!
Bourgognino (halaa menevää Berttaa). Mene! Luota Jumalaan ja
Bourgogninoon. Yhtenä ja samana päivänä on Bertta ja Genua vapaa.
(Bertta pois).