Phaidra.
PHAIDRA.
O, Aphrodite, joka näät sen vaivan,
mi mua sortaa, maahan murtaa aivan,
sa leppymätön! Jo mun voitit. Miksi
mua enää kiusaat? Sulle huudan siksi:
itselles uutta kunniaa jos aiot,
mua, taiottua, turhaan enää taiot.
On sulla vihollinen uhmaisempi,
min niskaa notkistanut viel' ei lempi,
tuo prinssi ylpeytensä paaduttama.
Lyö hänet siis! On asiamme sama.
Hän lempiköön!... Oinone, palaat jo?
Hän ei sua kuullut? Mua ilkkuuko?