JAAKKO: Kuten sanottu, järjestän kaikki.
LIINA: Kiitos, kiitos.
Eedit tulee sisään.
LIINA (rientää häntä vastaan): Terve tulemaan!
JAAKKO: Terve tulemaan!
EEDIT: Häiritsenkö?
JAAKKO: Et mitenkään?
LIINA: Jaakko on sinua niin kovasti odottanut ja ikävöinyt. Suo
anteeksi, että poistun hetkeksi. Tulen kohta. (Menee vasemmalle.)
Jaakko asettaa Eeditille tuolin, mutta Eedit ei huomaa sitä.
EEDIT: Jaakko!
JAAKKO: Eedit!
EEDIT: Oliko pahasti, että tulin?
JAAKKO: Ei.
EEDIT: Olen kaivannut sinua.
JAAKKO: Ja minä sinua.
EEDIT: Oletko?
JAAKKO: Olen.
EEDIT: Mutta et niin kuin minä sinua.
JAAKKO: Paljon enemmän. Sinä jätit hänet?
EEDIT: Jätin. Se ei ollut mitään. Ja sinä hänet?
JAAKKO: Se ei ollut mitään.
EEDIT: Mutta niin tyhjä kuin meidän välimme hänen kanssaan ei mikään
väli voi olla.
JAAKKO: Tiedän, tiedän sen.
EEDIT: Mutta hänpä osasi kääntää maailman ylösalaisin, tahi itsekö
lienen ruvennut sitä niin hullusti katselemaan, katselin sitä kuin
minkä kieron lasin läpi -- ei, rahan läpi. No, arvaat mitä näkee, jos
rahaan katsoo! Rahan näkee, ei muuta mitään. Sano, miten niin voi olla
kuin noiduttu.
JAAKKO: Ymmärrän, hyvin ymmärrän. Noiduttu, se on hyvä sana.
EEDIT: Niinkö? Mutta sinäpä vasta hyvä olet.
JAAKKO: Hyvä -- niinkö? Ei, sinäpä vasta hyvä olet.
EEDIT: Minä -- niinkö? En toki. Ei, minä en ole mitään. Vain tyhmä,
tyhmä, -- sinun oma, tyhmä -- entinen vaimosi?
JAAKKO (avaa sylinsä): Minun? Niinkö? Oma, oma tyhmä -- armas vaimoni!
EEDIT (heittäytyy Jaakon syliin): Armas! Niinkö? Anna anteeksi tälle
tämän tyhmyys -- annathan!
JAAKKO: Annan! Ja anna sinä anteeksi minulle minun tyhmyyteni, annatko?
EEDIT: Annan. Mutta kuinkahan nainen voi erehtyä niin järjettömästi,
pettyä oman miehensäkin suhteen, niinkuin minä sinun suhteesi? Onkin
asetettu teillemme sellaisia ansoja kuin raha.
JAAKKO: Kaikki kompastumme siihen. Mies useammin, useammin vielä.
EEDIT: Sinä olet hyvä. Sano, että otat minut jälleen luoksesi?
JAAKKO: Sano, että tulet.
EEDIT: Tulen, sinun luoksesi, oma armas!
JAAKKO: Etkä hylkää minua enää, et jätä yksin?
EEDIT: En, en jätä sinua koskaan! Mutta minkälainen sinä olit ennen,
niin taipumaton ja itsepäinen. Tuota päätä ei tahtonut saada
kääntymään. Mutta tulipa sinusta kuitenkin rikas!
JAAKKO: En ole niin rikas kuin luulet.
EEDIT: Koettele minua, koettele, ansaitsen sen!
JAAKKO: Ei, mutta kuinka sinä olet kaunistunut.
EEDIT: Olenko?
JAAKKO: Olet. Minä rakastan sinua, rakastan juuri sellaisena kuin olet!
EEDIT: Ja minä sinua, sellaisena juuri kuin olet!
JAAKKO: Yötä päivää sinua ajattelin.
EEDIT: Niinkö?
JAAKKO: Ja haudoin kostoa!
EEDIT: Ha-ha-haa, veitikka!
JAAKKO: Ja muistelin, miten sinä pelkäsit köyhyyttä!
EEDIT: Pelkään vieläkin köyhyyttä -- tarkoitan sitä elämää, jossa sinä
et ole rinnallani etkä omanani.
JAAKKO: Niin minäkin. Sinä olet minun rikkauteni, annat minulle koko
elämäni jälleen. Miksi niin on? Sitä en tiedä, enkä pyydä tietää. Mutta
nyt emme eroa, pidämme hyvänämme tämän sota-ajan kokemuksen.
EEDIT: Ja rikkauden, jonka se meille toi.
JAAKKO: Erehdyt.
EEDIT: Jos erehdyn, ei se mitään. Sinä kartutat omaisuuttasi vielä, jos
sitä ei ole mielestäsi kylliksi.
JAAKKO: Miksi sitä tekisin?
EEDIT- Ha-ha-haa. Sinä olet leikkisä! Miksi sitä tekisit? Perheesi
tähden, vaimosi tähden. Se on maailman järjestys kerta!
JAAKKO: Olen päättänyt alkaa alusta.
EEDIT- Muuta en toivokaan, sitä tahdonkin.
JAAKKO: Tiedän, että tahdot toista kuin minä. Tahdot johtaa minut
syntiin, saattaa sieluni kadotukseen. Mutta nyt taistelemme vallasta.
Minä en jätä sinua. Tahdon voittaa sinut, viedä sinut mukanani.
EEDIT: Olet jo voittanut.
JAAKKO: Järjestän omaisuuteni niin, etten sitä käytä.
EEDIT: Kun sinä rakastat minua, se riittää. Elän lyhyen elämän kuin
loistavan päivän. Toiset järjestelkööt maailman omien halujensa ja
unelmiensa mukaan, minulla on omat haluni ja omat unelmani. Kerronko,
mitä uneksin kerran. Uneksin: Tuli paholainen luokseni ja kysyi:
"Myytkö itsesi?" "Mitä annat minusta?", kysyin minä. "Olet sievä ja
järkevä", sanoi hän "saat rahaa ja valtaa". "Mikä minä olen, etten
itseäni myisi; mielelläni minä itseni myyn", sanoin minä, "myytäväksi
minut on luotu!" Sillä olen kuin liekki joka itsestänsä ei pala, kuin
ajatus, ilman sisältöä, ihminen vailla ihmisyyttä. Tulen tänne
hetkeksi. Heijastan sinun halujasi, mies, kuvastan sinun maailmaasi. --
Siinä on vallalla raha. Anna, anna sitä minulle, niin saan kaikkea,
mitä saatavissa on!
JAAKKO: Et tiedä, kuinka totta puhut. Minun on voitettava ihminen
itsessäni, sitten voitan minä sinut! Vapauteen, sinun kanssasi, irti
maasta, irti rahasta!
EEDIT: Sinä haaveilija, minä vedän sinut alas maahan!
JAAKKO: Vedä, minun voimani karttuvat siitä. Maa antaa uusia voimia,
lisätyin voimin ponnistan minä, kunnes olen voittanut!
EEDIT: Ja oletko siitä voitosta niin varma, armas?
JAAKKO: Siitä voitosta olen varma. Jos en voita minä, tulevat toiset ja
taistelevat samoin.
EEDIT: Ja kaatuvat. Raha kaataa miehen, raha nostaa miehen!
JAAKKO: On taisteltava siksi kunnes tulee mies, jota raha ei kaada,
jota raha ei nosta, joka sitä ei kumarra, joka siihen ei ihmisyyttänsä
myy!
EEDIT: Sinä rakas! Kaikki sinussa on minusta niin rakasta! Puhu, puhu
mitä tahansa, haaveistasi, kuin soitto hyväilee se korviani. Minä
rakastan, rakastan sinua, juuri sellaisena, lapsena!
JAAKKO: Ja minä sinua, juuri sellaisena, armaana!
Aliina tulee.
ALIINA: Häiritsenkö? Herraa pyydetään telefooniin, sanonko, ettei ole
tavattavissa?