KATARIINA: Anna, anna minulle anteeksi ilkeyteni. Olen kylvänyt suotta
vihan siementä. --
ANNA: Ei tuo liene hauskaa ollut itseltäsikään. Tottahan tiennet, etten
minä ole sinun valtakuntasi rajojen yli astunut kertaakaan.
KATARIINA: Et. Kateutta se vain oli. -- Minun valtakuntani kun oli
hyvin heikossa varustuksessa, olisit sen hyvin voinut vallata. --
ANNA: Mitäpä minä niillä laajemmilla aloilla, menneitä ne jo olisivat.
Aliina tulee sisään, levittää valkean pöytäliinan.
ALIINA: Sanottiin Eedit-rouvan tulevan kotiin.
ANNA: Tokko sinulla on mitään hyvää tarjota tuliaisiksi?
ALIINA: Onhan meillä toki kaikkea, mitä rahalla saa, ja sillähän sitä
saa kaikkea, mitä maailmassa on. Kahvin panen ensin pöytään ja laitan
jonkun kaakun, manteli-, -- ei, klaseeratun hedelmäkaakun, siitä hän
enimmin pitää!
KATARIINA: Laitetaan se!
ANNA: Lähdetäänpäs joukolla sinne, niin valmista tulee.
ALIINA: Olkaa hyviä vain, siellä on jo kaikki alulla.
KATARIINA: Voi kyökki! rauhan valtakunta. Sehän se meidän naisten
pelastus on. Olen ollut kokonaan sen unohtaa! (Menevät.)
Liina tulee sisään. Kohta Jaakko.
JAAKKO: Eedit tulee tänne.
LIINA: Mihin minä sitten joudun?
JAAKKO: Olethan tiennyt, että jos hän haluaa tulla, hänet
vastaanotetaan.
LIINA: Häntä sinä rakastat!
JAAKKO: En pyytänyt sinua tulemaan.
LIINA: Vaan minä tulin ja rakastin sinua pyytämättäsi.
JAAKKO: Älä ole lapsellinen, pitäisihän sinulle olla samantekevää,
asuuko vaimoni luonani vai ei.
LIINA: Vaan missä minä asun?
JAAKKO: Sinä vuokraat itsellesi asunnon. Annan sinulle rahoja.