Kohta tulee Somero. Eedit aukaisee oven.
SOMERO: No, tässä nyt olen.
EEDIT: Minä näen.
SOMERO: Tahdoit, että tulisin tänne. Olen tullut.
EEDIT: Minä näen.
SOMERO: Mitä tahdot, teen.
EEDIT: Minä näen.
SOMERO: Mitä saan palkakseni?
EEDIT: Teet siis palkan tähden kaiken.
SOMERO: Tietysti. Mikä koulupoika minä olisin.
EEDIT: Ei, sinä olet kauppias.
SOMERO: Oliko se moite?
EEDIT: Eipä suinkaan.
SOMERO: Toivon siis, että järjestymme.
EEDIT: Sitä minäkin toivon. Minun asemani ei ole ihailtava, senhän
ymmärtänet. Enhän minäkään ole mikään koulutyttö haaveillakseni ja
lempiäkseni salaa.
SOMERO: He-hee, et, armas, et koulutyttö ole. Sinä olet paljon
suloisempi ja kypsempi.
EEDIT: Sano, mitä siis tahdot?
SOMERO: Sinut.
EEDIT: No, järkevästi puhuen, kuinka?
SOMERO: Miten tahdot tarjota itsesi. Tule luokseni.
EEDIT: En tule salaa, en luvattoman rakkauden poluille, en halua enää
pettää miestäni. Minulla on hyvä, kunnon mies, joka tekee tähteni
kaikki mitä voi.
SOMERO: Ha, vertaatko sinä? Vertaa vain. Luuletko, että minä sinua
vähemmän rakastan? Sano, mitä sinä tahdot, niin minä teen. Haluatko
rahaa, sano kuinka paljon, satatuhatta, kaksisataatuhatta, sinä saat
(ottaa osotuksen ja kirjoittaa).
EEDIT: No, hyvä. Anna, jos tahdot.
SOMERO: Siinä on aluksi. Hyvä on, että olet suora. Pidän suoruudesta.
Oletko jo puhunut miehellesi?
EEDIT: Olen.
SOMERO: Hyvä, olen sinuun tyytyväinen. Sinun kanssasi voi asiat
järjestää.
EEDIT: Ne järjestyvät. Hyvä, että tulit tänne, saat viedä minut
kotoani.
SOMERO: Sinä olet järkevä!
EEDIT: Ja sinä niin selvä, sinun kanssasi on helppo tulla toimeen.
Tunnen itseni turvalliseksi, en tarvitse valehdella enkä tuntea turhia
ristiriitoja.
SOMERO: Armas ihminen. Onhan kaikki selvää. Kaikissa tunteissa on
selvät ja näkyvät tekijät. Minä näen ne, ne ovat edessäni selvinä kuin
numerot laskuissani. Minä tiedän, mihin mikin vie. Ristiriita on
minulle tuntematon suuruus.
EEDIT: Sinä olet rautainen, metallinen, kristallinen sielultasi. Kylmä
ja kova. Hm. Mutta selvä ja helppo. Siksi tekee hyvää olla luonasi ja
saada rakastaa sinua.
SOMERO: Ja minusta on ihanaa saada omakseni sellainen viisas, viisas
nainen, joka ei sotke elämääni sekavaksi, joka jättää minulle vapauden
saada olla aloillani.
EEDIT: Jätän, mikäli voin.
SOMERO: Tietysti. Se onkin sopimuksemme toinen kohta.
EEDIT: Ymmärrän.
SOMERO: Ja kun emme peitä mitään toisiltamme, on kaikki helppoa.
EEDIT: Sinä ymmärrät naisen. Sinulta ei tarvitse mitään peittää. Sinä
osaat rakastaa häntä sellaisenaan. Sinä olet oikea mies. Miten hyvältä
tuntuu sinun läsnäolosi! Tuntuu kuin vihdoinkin olisi kotonaan tässä
elämässä. Etkö sinä koskaan pety minun suhteeni?
SOMERO: En koskaan. Mutta lähtekäämme.
EEDIT: Lähtekäämme. Enkö milloinkaan palaa tänne?