EEDIT: Ota toinen, joka ei ole vajonnut niin syvälle.
JAAKKO: Mitä!
EEDIT: Ota toinen, etsi itsellesi uusi ihminen ja anna minulle ero!
JAAKKO: En koskaan!
EEDIT: Vastaa sitten siitä, mitä tapahtuu.
JAAKKO: Mitäs voisi tapahtua? Ja mitä me oikein puhelemme, tajuatko
sinä? Mikä loihtii tämän vihan meidän välillemme?
EEDIT: Raha.
JAAKKO: Anna, kun ajattelen. En ole kyennyt tarjoamaan sinulle
loistoelämää, jota kaipaat, en maksamaan sinua rahoilla enkä
kalleuksilla. Kenties, kenties on minussa syytä. --
EEDIT: Nyt olet järkevä.
JAAKKO: Kenties ihminen onkin otettava toisin, vieraampana ja
peljättävämpänä.
EEDIT: En voi muuttua toiseksi.
JAAKKO: Minulla ei ole oikeutta sitä pyytääkään. Sinä olet ihminen,
omalaisesi. Sellaisenaan minä rakastan sinua. En laske sinua luotani --
ehkä syöksen itseni turmioon (ottaa Eeditistä kiinni), mutta sinua,
sinua en minä luotani laske.
EEDIT: No, päästähän nyt. En pyydäkään luotasi pois, jos lupaat
järkevästi ajatella.
JAAKKO: Minä koetan.
EEDIT: Keinotella rahoja?
JAAKKO: Lupaan tehdä työtä niin, että saan sinulle rahoja riittävästi,
ylikin.
EEDIT (lyhyesti): Hyvä!
JAAKKO: Mitä tarkoitat?
EEDIT: Ettemme siitä puhu enää. Sinulla on kiire junalle, voit
myöhästyä.
JAAKKO: Se on totta.
EEDIT: Joudu.
JAAKKO: Hyvästi. Minä rakastan sinua, minä rakastan sinua. Olet
kuitenkin vain lapsi, joka et elämästä mitään tiedä, lapsi, joka leikit
ihmissydämillä, kun luulet rahoilla leikkiväsi.
EEDIT: Hyvä, taidan olla -- jouduhan!
JAAKKO: Sano minulle hyvä sana!
EEDIT: Myöhästyt.
JAAKKO: Minä myöhästyn, mitä siitä, sano, minä lähden heti!
EEDIT: Oletpa lapsellinen, -- rakas ystävä!
JAAKKO: Miten sinä sanot sen. Mieleni on raskas. Sulje hyvin ovet.
EEDIT: Jos myöhästyt, jos tulet ennen huomisiltaa kotiin, soita, älä
avaa avaimellasi, säikähtäisin, olen tullut niin pelkuriksi.
JAAKKO: Koetan muistaa, hyvästi!
EEDIT: Hyvästi.
JAAKKO: Hyvästi (menee).
EEDIT: Vihdoinkin. (Kyökkiin.) Aliina!
ALIINA (tulee): Joko meni?
EEDIT: Vihdoinkin.
ALIINA: Minua niin hirveästi jännitti.
EEDIT: Niin minuakin.
ALIINA: Tämä elämä on muuttunut niin jännittäväksi.
EEDIT: Kun se rupeaa syöksymään tavallisilta radoiltansa, niin se vasta
syöksyy.
Ovikello soi.
EEDIT (katsoen kelloa): Kukahan se nyt on?
Aliina käy aukaisemassa. Liina tulee sisään. Aliina menee kyökkiin.
LIINA: Oletpa sinä hieno, miten ihana leninki... Tiedän kaikki. Sano,
kuinka kaikki on tapahtunut?