EEDIT: En kiellä, varastin! Keneltä varastin? Itseltäni varastin.
Kenelle varastin? Vaimollesi varastin, koska olit jättänyt hänet oman
onnensa nojaan. Ja että sinä saisit säilyä synnittömänä, piti jonkun
syntiä tehdä.
JAAKKO: Säästä sanojasi.
EEDIT: On hauska nähdä sinut sisältäpäin.
JAAKKO: Sinä tahdot nauttia vihastani. Mutta minä hillitsen itseni
(kiihtyy yhä). Sinä tahtoisit nähdä, miten alas voit vetää miehen,
miten toivottomaksi ja rikolliseksi sen tehdä. Mutta minä hillitsen
itseni. Minä en kurista sinua, minä jätän sinut elämään, nauttimaan,
tuhlaamaan. Katso tätä kotia, tätä pesää, miksi se on tullut. Eikö sen
joka kappale kerro meidän kurjuudestamme ja alennuksestamme? Sano, sano
rehellisesti.
EEDIT: Voiko varas puhua rehellisesti. -- Jaakko, miksi tällainen tulva
likaisia syytöksiä?
JAAKKO: Niin, miksi? Olenko sekaisin? Mikä minulle on tullut? En
tiennyt mitä sanoin. Anna anteeksi. Ehkä kaikki on minun syytäni, en
ole ymmärtänyt elämää.
EEDIT: Näetkö, siinä se on ollut syy.
JAAKKO: Mutta miksi et ole suoraan puhunut?
EEDIT: Minulla ei ole ollut varaa siihen. En ole koskaan suoraan
puhunut.
JAAKKO: Etkö ole koskaan suoraan puhunut?
EEDIT: En. Meidän naisten asema on se, että kun täytyy ajatella
toimeentuloaan ja naittaa itsensä, niin jo häpeätä peittääkseen koettaa
olla rakastunut ja sitä koettaa yhä, niin kauan kuin leipäpalansa
miehen kädestä saa.
JAAKKO: Että sinäkin näyttelit vain?
EEDIT: Osaksi siinä elääkin mukana.
JAAKKO (raivon kohotessa): Missä on pohja sinun valheillesi? Mikä
sinussa on totta, mikä valhetta?
EEDIT (uhmaten): Sitäpä en tiedä itsekään. Sellaisiksi olette tehneet,
tahi on rahanne tehnyt meidät. Katso, katso vain. Tässä seisoo
ihanteesi. Ja sinä seisot siinä kuin ärsytetty peto. Hyökkää, hyökkää
päälle vain. No, olen se! Olen julkea nainen, sama, mikä kadullakin,
olen häpeämätön, olen sydämetön, sillä olen ostettu ja myyty.
JAAKKO: Kun tietäisit, miltä näytät.
EEDIT: Siltä, miltä jokainen alennettu ihminen. Siltä, miltä jokainen
nainen, joka on saanut myydä itsensä, jokainen, joka on vasten tahtoaan
teljetty näihin koteihin, joihin ihminen on elävältä haudattu,
koteihin, joista ei ole ulospääsyä muuta kuin rikoksien teille.
Tiedätkös sinä, miltä tuntuu teidän rakkautenne -- ei, teidän rahanne,
teidän etujenne järjestely meistä, miltä tuntuu näytellä rakastunutta,
rakkautta tässä maailmassa, joka ei herätä muuta kuin inhoa ja
katkeruutta!
JAAKKO: Hyvä. Sano siis, missä on vika?
EEDIT: Rahassa.
JAAKKO: Sen sinä näet, kun näkemään rupesit, kaikkialla.
EEDIT: Koska se määrää kaikkialla. Olenko muuta saanut ajatella koko
sota-ajalla, ei, koko elämässäni, onko ainoatakaan asiaa tahi ajatusta,
missä se ei olisi tekijänä?