Ja tulen perästä tuli hieno tuulen hyminä. Koska Elias sen kuuli,
peitti hän kasvonsa hameellansa ja meni ja seisoi luolan ovella:
ja katso, ääni sanoi hänelle: mitä sinulla tässä on (tekemistä,)
Elias?
Kuinka voipi kaksi tunnett' aivan
Vastakkaista olla rinnassamme:
Toinen luoma Jumalan on: taivas,
Toinen: helvetti on oma työmme!
Aivan niinkuin, koska koorilaulun
Vieno, humiseva jälkisoitto
Värähdellen templin kammioissa
Hiljaa vaipuu, sekä kanteleitten
Väräjävä helähdyskin kuolee;
Ilta-laulu vaikenee ja harras,
Pyhä huokaus ja rukouksen
Tuli kaikiss' esineissä liehuu,
Sanatonna, mutta voimallisna --
Niimpä, koska itse armon Herra,
Jumaluuden suuri majesteetti,
Lähenee ja rakkaudellansa
Puhtahalla sielun sulattaapi:
Sielu äänetönnä, ihmetellen,
Sulaa sanattoman rukouksen
Tuless' eikä muuta voi, ei tahdo,
Kuin on tunnustuksen häpeässä
Maassa madella ja, polttavaisen
Katumuksen katkerinta lientä
Nieleskellen, armon paahtehessa
Nöyryytensä syvyytehen uppoo.
Silmä peitettykin huikeneepi,
Kirkkautta katsoessa Herran
Jokainen on henkäyskin silloin
Tunnustus ja kiitoslaulu nöyrä,
Pelkoa ja pyhää rakkautta
Puhuvainen -- vaikka vaiti ollen.
_Elias_ (Tuulen vienoinen suhina).
Hiljenen, kuin humu tuulen,
Niinkuin soitto enkelein,
Ääni vieno, jonka kuulen:
Koorilaulu serafein
Värähdellen kautta ilman
Ikihieno helähtää --
Herra läsn' on voimassansa;
Vaiti suu, ja alas pää.
(Astuu luolan suulle ja peittää kasvonsa).
Kunnianpilvi.
Niinkuin pilvi vieno,
Käypi henki hieno:
Luonto vapisee.
Armon nautinnosta,
Hengen suutelosta
Aine hiukenee.
Näkymätön, voimassansa
Kaikkialla nähtävä
Herra, kiivaudessansa
Kuolettava elämä.
Niinkuin savupilvi
Siniverhollaan
Peittää päivän tulta,
Liukuu yli maan,
Niimpä Herran kunnian ja voiman
Verho, pilvi-peite, varjoillaan
Herran kirkkauden polttehelta
Sinivillaan peitteleepi maan.
_Ääni_:
Mitä sinulla tässä on Elias?
_Elias_:
Olen kiivaellut Herran Sebaothin
Tähden: Israeli Häntä palvelkoon.
Mutta hyljännyt on kansa liittos, Herra!
Maahan kukistetut alttarisi on,
Profetasi kaikki surmannut on miekka,
Yksinäni raukka pääsin pakohon.
_Ääni_:
Palaja tietäs myöten Damaskun korpeen: mene ja voitele Hafael Syrian
kuninkaaksi. Ja voitele Jehu Nimfin poika Israelin kuninkaaksi: ja
Elisa Saphatin poika Abel-Mehalasta, voitele profetaksi sinun sijaas.
Ja tapahtuu, että se kuin välttää Hafaelin miekan, sen tappaa Jehu ja
se, kuin välttää Jehun miekan, sen tappaa Elisa. Mutta minä jätän
seitsemän tuhatta Israeliin, kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia
ja kaikki suut, jotka ei hänelle suuta antaneet.