Viipurin läänissä kerrotaan tätä tarinaa vähän eri tavalla. Siinä tekee
kuningas piispalle kolme kysymystä, joita tämä ei tajua. Kun siitä
pahoillaan nyt kotiinsa kulkee, tulee häntä vastaan sikopaimen, joka
ottaa kuninkaan kysymyksiin piispan edestä vastatakseen. Ihastuksissaan,
kun tällä tavoin hädästään pääsi, antoi piispa vaatteensa
sikopaimenelle, joka niissä kulki kuninkaan eteen ja sanoi: "Tässä sitä
nyt, armollinen kuningas, olen." Oli ikkunasta näkyvä lampi linnan alla
sitten, niin kysyi kuningas: "Onko monta korvoa vettä tuossa lammissa?"
-- "Ei kuin yksi korvo vain", vastasi sikopaimen, "mutta sen korvon
pitää olla niin suuri, että siihen kaikki vesi mahtuu." -- "Oikein
vastattu", sanoi kuningas, vaan kysyi taas: "Onkos idän ja lännen väliä
äijän matkaa?" -- Sikopaimen vastasi: "Yhden päivän matka." -- "Kuinkas
niin on?" kysyi kuningas. Sikopaimen sanoi: "Eikös idästä päivä nouse ja
taas länteen laskekse?" -- "Oikeassa olet", vastasi kuningas ja kysyi
vielä kolmannen kerran: "Onko hyvän ja pahan onnen väliä äijän?" --
"Sitä ei ole kuin yksi yö", sanoi sikopaimen. "Kuinka niin?" kysyi
kuningas. Sikopaimen vastasi: "Eilen olin minä sikain paimen, ja tänä
päivänä vastaan minä piispan vaatteissa kuninkaan kysymyksiin." --
"Niinpä saat sinä tästä päivin piispana ollakin, ja piispa olkoon
sikopaimenena, koska hän on tiedossaan niin typerä", sanoi kuningas ja
kysyi vielä neljänneksi sikopaimenelta: "Paljonko minä valtani ja
virkaistuimeni kanssa sinun mielestäsi maksan?" Vastaukseksi virkkoi
piispaksi ylennyt mies: "Maailman Vapahtaja maksoi kolmekymmentä
hopeapenninkiä, tottahan sinä maksanet yhtä vähemmän." -- "Se on oikein",
sanoi kuningas, ja siihen loppuikin se tarina.