Oli rikas mies kerran, monen konnun haltija, suuri pohatta semmoinen.
Tämä meni kirkkoon kerran ja kuuli siellä papin saarnassaan sanovan,
että huokeampi on kamelin käydä neulansilmän läpitse kuin rikkaan tulla
Jumalan valtakuntaan. Se asia ajattelutti häntä pitkin päivää, ja kotiin
tultuansa päätti hän tuhlata pois kaiken tavaransa, että muka jokin
toivo voisi hänelläkin olla autuaaksi päästä, sillä neulansilmästä ei
hän luullut konsaan sopivansa kulkemaan. Näissä tuumin ottikin kaikki
rahat, tavarat mukaansa ja läksi pois koko kodistansa. Matkalla tuli
kaksi rosvoa hänelle vastaan, ja niille antoi mies rahansa, toiselle
toisen puolen, toisen puolen toiselle, josta kääntyi kotiinsa, kun nyt
oli rikkaudestaan päässyt, joka muka papin sanan jälkeen esti häntä
autuaaksi tulemasta. Rosvot tämmöisen rikkauden saatuansa mielivät
myöskin saaliinensa palata kotiinsa, vaan jos minne päin kääntyivät, oli
aina tulinen vuori heidän vastassansa, eivätkä päässeet sen edemmäksi.
Tästä alkoi heille hätä tulla, eivätkä tienneet, mikä neuvoksi. Viimein
asiata kauan aprikoituansa sanoivat he toisilleen: "Parasta, kun viemme
nämä rahat miehelle takaisin, eivät ne näy olevan meille sallitut, koska
tuliselta vuorelta emme pääse mihinkään päin kulkemaan." Asiasta näin
sovittuaan läksivät sitten rikkaan miehen perästä juoksemaan ja huusivat
häntä odottamaan, kun vain etäältä näkivät, mutta rikas, joka pelkäsi
heidän tulevan häntä tappamaan, pakeni sitä enemmän. Viimeiseltä
tapasivat rosvot hänet kuitenkin ja pyysivät, rukoilivat häntä ottamaan
rahojansa takaisin. Mies tosin ei olisi rahoista huolinut, kun luuli
niittä autuaaksi pääsevänsä, vaan rosvot kun itkusilmin ilmoittivat,
etteivät he rahojen kanssa pääse mihinkään, täytyi miehen kuin täytyikin
ottaa rahansa takaisin.
Toisena päivänä läksi rikas mies niin ikään taas matkalle päästäkseen
erilleen vahinkona olevista rahoistansa ja antoi ne ensimmäiselle
miesvirnakkeelle, minkä maantiellä tapasi; mutta kaikki kävi samalla
tavalla kuin eilenkin. Mies, joka ilomielin rahat vastaan otti, ei
päässyt niiden kanssa kotiinsa, sillä tulinen vuori oli hänellä aina
vastassa, ja hänen täytyi tuoda rahat rikkaalle takaisin.
Pahoilla mielin palasi nyt rikas mies kotiinsa kummeksien sitä, kun ei
hän voinut haittana olevista rahoistaan millään tavoin erillensä päästä,
sillä papin jyrkät sanat soivat yhä hänen korvissansa: "Huokeampi on
kamelin käydä neulansilmän läpitse kuin rikkaan tulla taivaan
valtakuntaan." Sattumalta tuli siihen taloon sitten maailmata paljon
matkustanut mies, joka muusta kaikenlaisesta puhellen senkin tiesi
kertoa, että pyhällä maalla Jerusalemissa oli ylen mainio tietäjä ja
viisas, joka voipi ennustaa ja sanoa, millainen ihmisen elämä on
tulevaisilla ilmoilla. Isäntä, jolla suuren rikkautensa ja papin saarnan
tähden tulevaisesta elämästään oli suuri murhe ja huoli, kokosi kohta
kaikki rahat, tavaransa ja läksi vaeltamaan Jerusalemiin tietääksensä,
millainen elämä hänellä olisi tulevaisilla ilmoilla. Hänen sinne
mennessään tuli roistomies hänelle vastaan, rupesi puhuttelemaan häntä
ja kysyi: "Minnepä, mies, menet?" Rikas mies selvitti asiansa suoraan
kaikki, että Jerusalemiin hän muka on vaeltamassa. "Niinpä jos sinne
menet, kotisi lienee sitten sinulle tarpeeton, ja minä menen ja ryöstän
sen puhtaaksi, ettei sen kanssa muilla vaivaa ole", sanoi maantien
kulkija. Rikas, jolla oli muut tärkeämmät ajatukset mielessä, ei ollut
tästä uhkauksesta millänsäkään, vaelsi vain tietä myöten edellensä.
Rosvo puolestaan kulki rikkaan kotia kohden ryöstääkseen sitä niinkuin
oli uhannut, mutta mennessä juohtui hänen mieleensä, että: "Jahkapa
minäkin menen ensin Jerusalemiin, niin saan minäkin tietääkseni
tulevaisen elämäni", ja rupesi ajamaan rikkaan perästä. Kun siitä nyt
jonkin aikaa oli juossut, ja rikkaan keksi edellänsä maantietä kulkevan,
huusi hän jo etäältä hänelle: "Odota, odota, toveri!" mutta rikas, joka
luuli rosvon tulevan rahoja ryöstämään itseltänsä, pakeni sitä
kiireemmin. Viimein saavutti rosvo kuitenkin rikkaan miehen, tämä kun
oli huonompi juoksemaan, ja kertoi nyt asiansa sanoen aikovansa hänkin
lähteä Jerusalemiin tulevaisesta tilastaan tietoa saamaan, koska nyt
niin hyvän matkakumppanin oli tavannut.
Kun jonkin aikaa näin oli yhdessä kuljettu, tultiin illan suussa
rikkaaseen taloon, jossa oli sellainen isäntä, ettei milloinkaan yöksi
vastaanottanut köyhiä ja kerjäläisiä, mutta ainoastaan rikkaita, jotka
voivat hyvästi palkita häntä. Tämä kun nyt vieraitaan ennätti puhutella
ja sai tietääkseen, minne rikas ja rosvo olivat matkalla, mieltyi hänkin
heidän kanssansa matkustamaan, ja kun yötä oli talossa levätty, läksivät
kaikki sitten kolmen kesken Jerusalemiin. Siellä, kun viimeinkin perille
pääsivät, kuulustelivat he sitä miestä, joka tulevaisesta elämästä
tietoja antoi. Tämä mies kun oli tiedostaan mainio ja kaikille tuttu, he
kohta yhdyttivätkin hänet ja ilmoittivat hänelle asiansa.
Ennustaja kun miesten tuumat tietää sai, pani heidät itsekunkin eri
huoneeseen, ensisti ensimmäisen, rikkaan, semmoiseen ilohuoneeseen,
jossa oli kaikenlaisia kukkia ja puiden hedelmiä ja jossa monenlaiset
linnut somasti ja kauniisti laulaa sirkuttelivat puissa, että kyllä oli
rikkaan sitä lysti kuulla ja siellä majailla. Rosvon laittoi hän
sellaiseen huoneeseen, jossa tuli paloi, lieskasi haudassa ja jossa ei
muuta lattiaa ollut kuin kaksi laudan päätä seinän vieressä oven suussa,
joilla rosvo työn tuskin, väen väkisin pysyi seisoallaan. Kolmannen
miehen, sen rikkaan ja saidan, pani hän niin kylmään ja savuiseen
huoneeseen, ettei siinä tahtonut kestää ja toimeen tulla mitenkään; ja
kaikki kolme hän pani niin olemaan yhden kesäisen yön.
Aamulla meni sitten ennustaja ensimmäisen miehen luokse ja kysyi:
"Mitenpä sinun on ollut olo täällä mielestäsi?" Rikas vastasi: "Ei
ihanaisempaa oloa maallinen ihminen enää voi toivoa, tämä koko yö kului
minulta niin hyvästi ja hupaisesti, etten tietänytkään koko ajan
kulusta." Ennustaja sanoi: "Sellainen on tulevainenkin olosi, mutta elä
tuhlaa oikein saatua omaisuuttasi turhaan, vaan tee hyvää oikealla
tavalla." Siitä meni sitten rosvon luokse hänenkin yöllistä oloaan
tiedustamaan, vaan kun huoneeseen tuli, täällä yövieras oli jo
pääsemättömässä pulassa. Yhden laudan nenä oli jo paahtaessa hiiltynyt
poikki, mutta onneksi sattui vaarna olemaan seinässä siinä miehen
kohdalla, niin kun siitä tapasi kiinni kädellänsä, sen turvissa vielä
kuitenkin pysyi toisella jalallaan viimeisen laudan nenällä seisomassa.
Kysymykseen, minkälainen olonsa yöllä oli ollut, vastasi hän sen yön
olleen kuin tuhannen vuotta, eikä hirmuisempaa oloa voivan maallisella
ihmisellä enää olla. Tulevaisuuden ennustaja kun tämän kuuli, sanoi
rosvolle: "Sellainen on tulevainenkin elämäsi oleva, jos et tee
parannusta." Rosvo kysyi, miten hänen tätä välttääkseen piti tekemän, ja
ennustaja vastasi: "Kuusi viikkoa pitää sinun lakealla suolla
rukoilemasi Jumalaa ja sitten pyytämäsi anteeksi kaikilta, joita olet
vahingoittanut, sekä työllä ja tavaralla pyytää sovitella kaikki pahat
työsi ja rikoksesi."
Tämän neuvon rosvolle annettuaan meni tulevaisuuden ilmoittaja toisen
rikkaan luokse ja kysyi, millainen olo hänellä sen yön seutuna oli
ollut. Rikas vastasi ei karmeampaa ja vaikeampaa oloa enää koko
maailmassa olevan kuin mikä hänellä oli ollut. Ennustaja selitti silloin
tällekin miehelle hänen tulevaisen olonsa laidan ja sanoi: "Sinä kun et
köyhiä koskaan ole huoneisiisi suvainnut, vaan aina olet antanut heidän
tallissa, riihessä ja muualla kylmässä yötä olla, niin on tulevainen
olosi oleva sellainen kuin nytkin tänä yönä, jos et paranna itseäsi ja
jaa omaisuuttasi köyhille ja vaivaisille." Saita kyllä ennustajan sanat
kuuli, vaan omaisuutensa jakamiseen ei hänellä halua ollut. Rosvo sitä
vastaan alkoi entistä pahaa elämäänsä katua ja päätti sovitella monet
pillat ja rikoksensa, jos vain elon ja parannuksen aikaa sallittaisiin.
Näin tulevaisesta olostaan tiedon saatuansa palasivat kaikki kolme
miestä kotiinsa. -- Sen pituinen se.