Vapahtaja ja Pyhä Pietari kerran kävelivät tietä myöten yksissä ja
tulivat muutamaan taloon, jossa oli mies peltoa kyntämässä. He menivät
kyntäjän luokse ja kysyivät, hänkö taloa isännöitsi. "On meitä kolmekin
veljestä talon isännyydessä; minä heistä olen nuorin", vastasi mies.
Siinä juoksi pellon alla joki sitten, jonka poikki matkamiesten oli
päästävä, niin sanoo Vapahtaja: "Etkö, hyvä mies, läksisi meitä poikki
joesta ehättämään?" -- "Lähden, miksi en lähtisi?" vastasi kyntäjä ja
saattoi matkamiehet joesta poikki. Veneestä maalle noustua kysyy
Vapahtaja: "Pitääkö palkkaa äijän vaivoistasi?" -- "Palkasta ei tarvitse
puhua", sanoi veneen haltija, "ristikansan minä aina ilmaisesta yli
saatan, palkkaa en ota milloinkaan." Pietari, joka tämän kuuli, sanoi
Vapahtajalle: "Anna hänelle, Herraseni, jonkinlaista virkaa eli etua
vähän hyvästä työstänsä." Vapahtaja silloin lahjoitti miehelle sen viran
ja edun, että maat taisi lintuna lentää, vedet uida kalana, jonka
jälkeen tovereineen erosi hänestä.
Tulipa tuosta jonkin ajan päästä sotamiehen otanto, ja siitäkin
kyntömiehen talosta otettiin nuorin veli ja vietiin kuninkaan
sotaväkeen. Kun sitten kuningas sotajoukkoineen toista kuningasta vasten
sotaan läksi, häneltä kiireessä oli miekka kotiin unohtunut, jota ei
keksinytkään ennenkuin vihollisen maahan tultua. Tätä harmissaan sekä
vähän häpeissäänkin sanoi hän sotamiehille: "Kuka mies siihen ja siihen
aikaan kerkiäisi unohtuneen miekkani käydä kodista, sille tyttäreni
antaisin palkoista." Nuori sotaväkeen otettu mies astui tämän kuultuaan
kuninkaan eteen kohta ja sanoi: "Kun, armollinen kuningas, tyttäresi
antanet, minä unohtuneen miekkasi toimitan määräaikaan tänne." Kuningas
vahvisti lupauksensa, sanoi: "Johan sen kerran kuulit; kuninkaasi sanaa
tulee uskoaksesi."
Mies läksi nyt matkalleen, ja hätäkös olikaan lähtiessä, kun näet maat
lensi lintuna, vedet ui kalana. Ei aikaakaan, niin joutui jo kuninkaan
linnalle, siellä lintuna istuutui ikkunalle ja alkoi laulaa viserrellä
kauniilla äänellä. Kuninkaan tytär, joka tämän kuuli ja josta lintu oli
ylen kaunis ja ihmeellinen, aukaisi ikkunan, josta lintu samassa pujahti
miehenä huoneeseen. Kuninkaan tytär katsoi kuin kummaa ikkunasta
tulijata ja kysyi, mikä hänellä oli asiana. "Minä läksin kuninkaan
miekkaa käymään", sanoi mies, "ja siitä luvattiin teidät minulle
naiseksi; onko teillä sormusta semmoista minulle merkiksi antaa?"
Kuninkaan tytär mieltyi sotamieheen, se kun näytti pulskalta ja
urhoolliselta, otti sormuksen sormestaan ja antoi miekanhakijalle. Tämä
taittoi nyt kahtia sormuksen, josta kumpikin piti puolen, merkiksi,
ettei kuninkaan tytär ottaisi ketään muita miehekseen kuin sen, jonka
sormuksen puolisko toiseen hänen tallellansa olevaan puoliskoon kävisi.
Siitä jätti mies tyttärelle hyväiset sitten, ja kun miekan kera matkalle
läksi, hän taas maat lintuna lenti, vedet ui kalana, joten joutuikin
kahta tuntia ennen liittoaikaa takaisin sinne, jossa kuningas
sotajoukkoineen majaili, mutta oli matkastaan niin väsynyt, ettei heti
mennyt kuninkaan puheelle, vaan rupesi vähäiseen metsään leirin kylkeen
maata. Keksipä hänet siinä toinen sotamies, joka sattui vahtina olemaan,
leikkasi makaajalta pään poikki, otti häneltä miekan ja vei sen
kuninkaalle, sanoi: "Täss'on, armollinen kuningas, miekkanne, jota niin
suuresti kaipasitte." Kuningas hyvillä mielin siitä, kun nyt hyvän
miekkansa sai, jolla jo monta vihollisen päätä oli maahan silponut,
kiitti tuojaa sanoen: "Kunhan sota loppuu ja kotiin pääsemme, niin
pidämme sinulle ja tyttärelleni häät, ja hyvät pidämmekin, kun pitämään
rupeamme."
Kesti jonkin aikaa sotaa sitten, niin jo voitti kuningas toiselta
kuninkaalta linnan ja kulki väkineen päivineen omaan valtakuntaansa
takaisin, josta alkoi tyttärelleen valmistaa häitä. Tämä kun tulevaisen
miehensä nähdä sai, sanoi hänelle: "Onko teillä mitään merkkiä siitä,
että olen teidän morsiamenne?" -- "Eihän minulla mitä merkkiä tarvitse
olla, kun teidät kerran on minulle luvattu", vastasi sulhanen
toimessaan. "Pysy minusta erilläsi, en minä sinulle naiseksi mene, kun
ei sinulla mitä merkkiä liene; liiton merkki minun oikealla sulhasellani
on." Näin puhui kuninkaan tytär tiukkaan eikä sanonut lähtevänsä
kirkkoon vihille ennenkuin se sormus tuotaisiin, jonka hän sulhaselleen
oli antanut. No, siihen tulee nyt kenraalin poikaa, pajarin poikaa,
kauppiaan poikaa ja minkä mitäkin herraa kuninkaan linnaan, ja kaikki
antavat sormuksensa kuninkaan tyttären koeteltaviksi, vaan niistä ei
yksikään hänen sormeensa sovellu.
Kulkevat sillä aikaa Vapahtaja ja Pyhä Pietari taaskin tietä myöten,
siinä seudussa matkustavat, jossa kuningas oli sotaa käynyt, niin Pyhä
Pietari tiepuolessa miehen raadon keksii ja sanoo Vapahtajalle:
"Täällähän se onkin, pää poikki tien vieressä viruu se mies, kulle me
vähän etua hyvästä työstänsä annoimme; suo, armas Herraseni, hänelle
vielä henki ja entinen etukeinonsa, hän kun aikanaan meitä auttoi." --
"No, pese hänet verestä puhtaaksi", sanoi Vapahtaja Pietarille. Pietari
teki niinkuin oli käsketty, josta Vapahtaja pani pään sijallensa, ja
mies tuli terveeksi sanoen eloon herätessään ja päivää, taivasta
katsellen: "Ohoh, kylläpä viikon makasin!" -- "Viikomman olisit vielä,
miesparka, maannut", sanoi Pyhä Pietari, "kun emme olisi me sinua
löytäneet; siellä jo kuninkaan linnassa häitä pidetään morsiamellesi;
mene, joudu sinne, vielä kerkiät vihkiäiset estämään." Mies kun tämän
kuuli, ei kaukaa viivytellyt, maat lenti lintuna, vedet ui kalana ja
tuli kuninkaan linnalle, jossa kohta asettui kuninkaan tyttären
ikkunalle. Tämä, joka tuossa paikassa laulun tunsi, avasi ikkunan ja
laski linnun miehenä huoneeseen kysyen heti: "Vieläkö on sormuksen puoli
teillä tähdellä?" -- "Viel' on tähdellä", sanoi mies, ja kun siitä
sormuksen ratokset pantiin vastakkain, ne kävivät yhteen ihan
karvallensa. Meni silloin kuninkaan tytär taattonsa luokse ja sanoi:
"Täällä on nyt minulla sulhanen, sen kera tahdon minä kirkkoon vihille
mennä." Kuningas kun tämän kuuli, tuli itse tyttärensä huoneeseen, jossa
näki miehen ja hänen kädessään tyttärensä sormuksen puoliskon. "No,
missä sinä niin viikon matkallasi viivyit?" kysyi hän ihmeissään
mieheltä. Tämä haastoi nyt kaikki, mitä oli tapahtunut ja miten
Vapahtaja ja Pyhä Pietari olivat häntä auttaneet. Kun kuningas tämän
kuuli ja päälliseksi näki, että sormuksen ratokset yhteen kävivät, pani
hän sen oikean miekantuojan tyttärensä kanssa vihille, vaan toiselle
petolliselle sotamiehelle toimitti hän hyvän selkäsaunan ja siirti hänet
iäksi päiväksi koko valtakunnasta pois. -- Sen pituinen se.