Mies kynti peltoaan metsässä ja kylvi naurista maahan. Tuli tuosta karhu
hänen luoksensa ja sanoi: "Terve, terve, mies! Mitäs siinä teet?" Mies
vastasi: "Kylvän viljaa maahan, mutta mitä minä siitä saan, sen syövät,
hävittävät metsän lintuset." Karhu sanoi: "Maksa minulle palkka, niin
minä hoidan, etteivät linnut saa vahinkoa tehdä." -- "Kyllä", vastasi
mies, "vaan mitäs palkoistasi tahdot?" -- "Päällimmäiset minulle,
alimmaiset sinulle", sanoi karhu, kun luuli näet miehen kauraa tekevän;
vaan mies ei tehnytkään kauraa, mutta naurista, jonka vuoksi vastasi:
"Olkoot päällimmäiset sinulle, kun sinä vain kylvökseni hyvästi hoidat."
Karhu hoiti nyt kaiken suven miehen nauriita ja luuli niitä kauroiksi.
Syksyllä nyhti mies nauriit maasta, leikkasi naatit pois ja jätti ne
halmeelle, mutta nauriit vei hän kotiinsa. Hänen halmeelta lähdettyään
tuli karhu sinne sitä osaansa perimään, jonka mies keväällä oli
luvannut, mutta halmeelle tultuaan näki hän, ettei kauroja ollutkaan,
ainoastaan naatit nauriista olivat jäljellä. Tästä suuttui kyllä karhu,
mutta minkäs hän teki. Toissa keväänä kylvi mies samaan maahan kauroja.
Karhu tuli taaskin siihen luullen miehen nytkin tekevän naurista ja
kysyi häneltä: "Mitä, mies, siinä teet?" Mies vastasi: "Kylvän siementä
maahan, vaan mitä siihen kasvaa, sen syövät metsän lintuset." Karhu
sanoi: "Maksa minulle, niin minä hoidan sinun kylvöksesi." -- "Mitäs
tahdot palkoistasi?" kysyi mies. "Päällimmäiset sinulle, alimmaiset
minulle", sanoi karhu siinä luulossa, että mies nytkin teki naurista.
"Niinpä olkoot alimmaiset sinulle, kun sinä viljani hyvin hyvästi
hoidat", sanoi mies. Karhu hoiti nyt miehen kauramaata kaiken suvea.
Syksyllä tuli mies, leikkasi kaurat, korjasi ne ja vei kotiinsa. Hänen
näin tehtyään tuli karhukin omaa osaansa saamaan, vaan aituukseen
tultuaan näki hän, ettei siinä nauriita ollutkaan, ainoastaan kauran
sänki oli jäljellä maassa. Tästä sai miehen päälle syytä taaskin ja
sanoi itseksensä: "Minä lähden ja pari härkää häneltä otan kostoksi!"
Siihen uhkaukseen jäi asia. Talvella läksi mies puita tuomaan metsästä,
niin tulikin karhu ja tahtoi mieheltä ottaa härät. Mies ei tahtonut
härkiään antaa, vaan riiteli vastaan. Repo tuli silloin heidän riitansa
ratkaisijaksi ja kysyi salaa mieheltä: "Mitä tämä sinulta tahtoo?" Mies
vastasi: "Tämä tahtoo härät minulta ottaa." Repo neuvoi silloin miestä
ja sanoi: "Pane minulle kolme kehränvartta kaulaan, niin minä menen,
juoksen metsässä, että ne kehränvarret kalisevat, ja karhu kuulee sen.
Kun sitten sinulta kysyy: 'Kuka siellä metsässä on?' niin vastaa: 'Se on
tuolta linnasta tullut metsästäjä, joka pyytää peuraa, karhua'." Tämän
neuvon mukaan tekikin mies, pani kolme kehränvartta revon kaulaan, ja
repo alkoi juoksennella metsässä niin että kehränvarret kalisivat.
Kuullessaan tämän kysyi karhu mieheltä: "Kuka siellä metsässä kulkee?"
Mies vastasi: "Linnan metsimies pyytää siellä peuraa, karhua." --
"Kunnekas pääsen nyt minä?" kysyi karhu. "Mene tuonne taakse piiloon",
sanoi mies. Karhu teki niinkuin oli neuvottu ja asettui reen suojaan
piilottelemaan. Samassa tuli repo metsästä miehen luokse ja kysyi
häneltä: "Mitä, mies, siinä teet?" -- "Hakkaan puita", vastasi mies.
Repo kysyi taas: "Mikä tuolla reen ääressä ompi?" -- "Vanha, palanut
pölkky", sanoi mies. "Kun pölkky lienee, niin se on reelle nostettava",
virkkoi repo. Mies kun tämän kuuli, kallisti karhun rekeensä. "Hiljaa,
hiljaa", sanoi karhu, josta ei tämä mieleen ollut, mutta repo sanoi
siihen: "Se on puussa kävijän tapa, että hän pölkyn köyttää rekeensä",
ja samassa nuorittikin mies karhun köysillä kiinni. Taaskin sanoi repo:
"Puussa kävijän tapa on, että hän kotiin lähtiessänsä iskee pölkyn
päähän kirveensä." Mies kun tämän kuuli, löi kirveellään karhua päähän,
ja tämä siihen heittikin henkensä.