Karhu tappoi kerran härän ja kutsui suden ja revon vieraiksi, josta
jakoi lihan kolmeen osaan: yhden osan antoi sudelle, toisen revolle, ja
kolmannen otti itselleen. Karhu ja susi söivät omat osansa, mutta
revolla oli osansa tallella. Nämä ottivat siis revonkin osan pois. Repo
ei virkkanut muuta kuin: "No, no, kyllä minä teille tahdon kerran vielä
kostaa tämän." Kerran sitten tappoi taaskin susi härän, kutsui karhun ja
revon vieraiksi ja jakoi kullekin heistä osansa. Karhu ja susi söivät
oman osansa ja ottivat taaskin revolta hänen osansa pois. Repo sanoi
siihen: "Kyllä teidät kerran vielä paholainen perii." Nämä eivät
huolineet siitä, että repo näin uhkasi heitä, vaan söivät revon osan
suuhunsa. Sattui kerran tuosta, että repokin tappoi härän, niin kutsui
hänkin vuoronsa karhun ja suden vieraiksi. Nämä ottivat silloin revolta
lihan kaikki pois eivätkä antaneet palaakaan hänelle. Repo sanoi siihen:
"Minulle juohtui hyvä neuvo mieleen: minä lähden kylään ja pyydän sieltä
nuoren miehen avukseni." Sillä puheen läksikin kylästä apua saamaan
kohta. Toiset sen kuultuansa läksivät piiloon, ettei repo heitä
löytäisi; karhu nousi kuuseen, ja susi peittäysi risukoon alle. Repo oli
sillä välin kylästä avukseen saanut kissan ja pienen jalastaan kipeän
koiran. Kissalla oli häntä pystyssä selällä, ja koira liikkasi. Kun
karhu näki heidän tulevan, sanoi hän sudelle: "Repo tulee, kaksi nuorta
miestä keralla, toisella on keihäs olalla, toinen noukkii kiviä." Susi
vapisi pelosta tämän kuullessaan risuläjän alla; kuitenkin oli häntänsä
pää vähän näkyvissä. Kun kissa näki hännänpään liikkuvan, luuli hän sitä
hiireksi, tarttui häntään kiinni ja veti suden risukosta ulos, vaan kun
näki niin suuren elävän sieltä tulevan, säikähti hän sitä ja juoksi sen
saman kuusen latvaan, jossa karhu piilottelihe. Karhu, joka luuli
sudelle maassa jo tuhon tulleen ja nyt hänen omaa kaulaansa kysyttävän,
hyppäsi kuusesta maahan ja katkaisi kaulaluunsa. Susi juoksi peloissaan
samalla myöskin metsään, ja kaikki liha jäi revolle.