Kerran tulivat kettu ja jänis yhteen. Kettu sanoi jänikselle: "Eipä
sinua kukaan pelkää." -- "Kukas sinua pelkää?" vastasi jänis. "Kaikki
minua pelkäävät", tuumasi kettu, "minulla on pitkä häntä, niin kaikki
luulevat minua sudeksi, kun matkan päästä näkevät, siksi minua pelätään,
mutta ei sinua pelkää kukaan." -- "Pannaan veto", sanoi jänis, "minä
näytän, että minua pelätään." Toinen suostui siihen, ja pantiin veto.
Läksivät sitten yhtenä kävelemään, niin jänis eräässä kohden havaitsi
lammaslauman aidan sivulla makaamassa. Sen keksittyään hyppäsi kohta
lammaslaumaan. Lampaat pelästyen sitä läksivät hyppäämään, minkä
kerkesivät. Jänis siitä ilosta, että hän nyt vedon voitti, rupesi
nauramaan ja nauroi niin mahdottomasti, että suunsa ristiin repesi, ja
siitä ruveten ovatkin kaikkien jänisten suut olleet ristiin halki.