Täten huhta saadaan nyt hyvä, eikä aikaakaan, niin nousee jo kylvös
oraalle. Sitä ihailee hukka kehuen työnsä alaa kauniiksi, vaan repo ei
tuota varsin ihastu, sanoohan huhtaa katsellen: "Siihen kurki kuolee,
kun suo sulaapi, muut keinot tässä on pidettävä, jos mieli syksyyn
elää." -- "Niinpä saakaamme saaliille!" arvelee puolestaan hukka, ja
repo kun tuumaan suostui, lähtevät siitä nyt eri haaralleen kumpikin
ruoan hankintaan.
Repo metsää kävellessään keksi eräässä kohdin puun, jossa on harakalla
pesä ja pojat. Mikko mielevä mies asettuu kohta puun alle siihen ja
alkaa sitä joka puolelta tarkkaan katsastella. "Mitä katsot, Mikko?"
kysyi puun latvasta harakka. "Katsonmahan tätä puuta suksekseni",
vastasi repo. Sitä säikähtäen rukoili harakka: "Elä, veikkonen, tätä
puuta ota, minulla tässä on pesäni ja pesässä pojat." -- "No, yhden
pojistasi kun antanet", virkkoi repo, "niin en pesäpuutasi ota, vaan
käyn suksipuuta etsimässä muualta." Hädissään suostui harakka toisen
vaatimukseen ja heitti puun latvasta yhden pojistaan revolle, joka
siepaten saaliinsa läksi sukkelaan tiehensä. Tätä ihastui harakka
luullen vallan viisaasti tehneensä, kun siten muut poikansa revolta
säilytti; vaan toissa päivänä tuli repo jällensä ja asettui niin ikään
puun juurelle taas. "Mitäs siinä istut?" kysyi harakka. "Katson tätä
puuta suksekseni", vastasi repo. "Elä, veikkonen, tätä ota", rukoili
harakka, "johan me eilen sovimme siltä, ettet tätä puuta kaataisi, vaan
katsoisit suksipuuta muualta." -- "Taisihan se välipuheemme semmoinen
olla", vastasi repo, "vaan katso, minä en niin sopivaa suksipuuta löydä
koko metsästä kuin tämä ompi. Täytynee minun siis tämä sinun pesäpuusi
kumminkin kaataa, ellet minulle pesästäsi vielä toista poikaa anna."
Mikäs neuvoksi? Harakkarukan täytyi vielä toinenkin poikansa antaa
revolle, joka hyvillään läksi matkaansa. Suruissaan istuu siitä nyt
pesässään harakka, niin tulee varis hänen luoksensa vieraaksi ja kysyy
pesää katsellen: "Mihin, ystäväiseni, kaksi poikaasi on joutunut?" --
"Minä ne revolle annoin", vastasi harakka, "repo näet kaksi päivää
perätysten on minun pesäpuutani käynyt suksekseen katsomassa, niin sille
täytyi kaksi poikaa antaa, ettei hän koko pesääni sortaisi." -- "Ei
sinun olisi pitänyt revolle mitään antaa, ei poikaa, ei muuta, eihän
hänellä ole veistä, ei kirvestä, millä hän puuta kaataisi", tuumi varis.
Tämän neuvon pani harakka tähdelle ja päätti toiste olla varovampi, jos
repo vasta vielä häntä kohtaan viekastelisi.
Jo tuleekin toissa päivänä repo pesäpuun juurelle taas ja alkaa sitä
suksekseen katsastella saadakseen sillä keinoin kolmannen pojan
harakalta, vaan tämä on jo entisestään viisastunut eikä enää repoa
pelkää, mutta sanoo pilkaten: "Saat, repo reuhkana, matkaasi mennä, ei
sinulla ole veistä, ei kirvestä, millä minun pesäpuuni kaataisit." --
"Ken sinua juohatti?" kysyi repo kummastellen. "Varis vieraana kävi, se
minua juohatti", sanoi harakka nauraen. "Vai varis sinua opasti", tuumi
repo, "no, viisas hän on olevinansa, vaan maltahan aikaa, vielä minä
hänetkin petän." Sen sanottuansa läksikin Mikko mielevä mies harakan
pesäpuulta matkaansa ja kulki aukealle kedolle, johon heittihe kuoliaana
pitkällensä ojentaen kielen suustansa pitkälle. Ei aikaakaan, niin varis
lentomatkoillansa keksi revon tässä ja laskeusi hänen päällensä luullen
kedolla makaajata hävinneeksi. Ikään rupesikin jo kieltä kuolijan suusta
noukkimaan, mutta repo, joka tätä varsin odotteli, kavahti samassa
eleille ja sieppasi variksen kiinni sanoen: "Nyt ei sinua, variskulta,
viisautesi auta, etkä kynsistäni ennen pääse kuin minun vatsaani
täyttelet." -- "Elä, velikulta, niin pahalla tapaa syö, syö hyväisesti",
rukoili varis, "työnnä tuonne törmän alle, niin kuhun jääpi siipi, kuhun
jalka kiviin, risuloihin, josta ihmisetkin näkevät, miten olet minua
rangaissut." Repo teki neuvoa myöten ja variksen työnnähytti törmän
alle, mutta tämäpä ei maata myöten mennytkään, vaan levähti lentoon ja
sanoi mennessään revolle: "Oli sinulla neroa pyytääksesi, vaan ei ollut
neroa saalistasi syödä!"