Vähäisellä mökkipaikalla asui ennen vanhanläntä mies, ja sillä oli
poika. Heiltä kävi vuoden pitkään eläimen ruoka vähäksi, ja isä laittoi
poikansa lehmää kaupalle kaupunkiin, jotta sen hinnalla sitten toisille
eläimille syömistä saataisiin. Poika läksi kuljettamaan lehmäänsä ja
tuli sen kanssa kaupunkiin, jossa hän nyt ensimmäistä kertaa oli
käymässä. Siellä tuli kaupungin kadulla kaksi nuorta miestä, hyvää
koiranhammasta, häntä vastaan ja kysyivät: "Minnekä, poika, viet
vuohta?" Poika ei vastannut mitään, vaikka miesten puhe oli outoa
hänestä, vaan luuli heidän pilkalla tätä sanovan, kun hänen lehmänsä oli
laiha ja huononnäköinen, ja kulki heistä edellensä. Nämäpä olivat
viisaita mielestänsä, kiersivät huoneiden taitse jäljellensä ja tulivat
uudestaan pojalle eteen, sanoivat toimessansa: "Ka, vuohta viet, poika,
markkinoille, mikä vuohellasi hintana?" Poika, joka ei tuntenut
kyselijöitä niiksi entisiksi, kävi arvelemaan asiasta miettien
mielessänsä: "No, kuka tässä nyt oikeassa on, muutko ihmiset vai minä,
kun kaikki tätä minun lehmääni vuohena pitävät?" Eihän kuitenkaan
virkkanut kyselijöille mitään, vaan hosaisi kuljetettavaansa vitsalla ja
meni edellensä. Toisetpa eivät heittäneet asiata siihen, vaan juoksivat
taaskin kartanoiden taitse jäljellensä ja pyörähtivät kolmannesti eteen
pojalle, tekivät hyvän päivän hänelle ja sanoivat: "Ka, vuohtahan viet,
poika, kaupaksi, etkö myö tuota vuohtasi meille?" -- "No, vuohihan tämä
taitaa ollakin, kun tätä kaikki ihmiset siksi sanovat", arveli poika
viimeinkin eikä juljennut asialta väitelläkään, sanoi: "No, kun
ostaaksenne lienette, niin myön." Siinä tehtiin nyt kauppa. Miehet
sopivat pojan kanssa hinnalta, ostivat häneltä sen lehmän vuohesta ja
läksivät matkaansa.
Miesten mentyä jäi poika seisomaan kadulle ja luki kaupassa saamansa
rahat, miten ne olivat vähässä, niin alkoi jo katua kauppaansa, arveli:
"Lehmä totta oli kuin olikin se minun kuljetettavani, ja minä hupsu möin
sen vuohesta!" Päälliseksi pelkäsi isäänsä, että hän vielä toria saapi,
jos niin vähillä rahoilla kotiinsa tulee, ja alkoi tuumitella neuvoa,
miten hän asiastaan selvän saisi. Tuosta luuli jo keinon keksineensä ja
seurasi miehiä jäljestä astuen sinne päin, jonne oli nähnyt heidänkin
menevän. Siitä tuli hän torille, jossa markkinata pidettiin, ja näkikin
miehet tässä häneltä ostamaansa lehmää kaupittelevan. Poika katseli
syrjästä heidän kauppaansa ja näki vuohesta myömänsä lehmän nyt toisille
tavallisesta lehmän hinnasta annettavan, josta älysi jo koko petoksen,
arveli: "Ahas, vai petitte te koiruudellanne minut, vaan katsokaahan,
enkö teitä minä vuorostani petä!" Sillä tuumalla meni lähimmäiseen
juontapaikkaan ja maksoi isännälle edeltäkäsin rahan, sanoi: "Meitä
tulee tähän kolme miestä vähän ajan päästä ryypylle tämän rahan edestä,
minkä nyt saatte, niin minä kun lähtiessäni sitten lakkiani kohotan ja
pyöritellen sitä kysyn, jos kaikki on maksettu, niin teidän pitää
myöntääksenne." -- "Kyllä myönnän, kyllä", vastasi isäntä ja lupasi
neuvon mukaan tehdäksensä; mutta poika kävi vielä kahdessa toisessa
juontapaikassa ja maksoi juomiset edeltäpäin varoittaen isäntiä samatse
kuin ensimmäistäkin, josta kulki takaisin torille. Siellä olivat nekin
lehmän ostajat vielä, jotka keksittyänsä pojan kohta tulivat hänen
puheellensa ja kysyivät piloillansa, eikö hän harjakaisia lähtisi
juomaan, kun niin väleen sai vuohensa myödyksi. "Ka, jos lähdemme",
vastasi poika ja vei miehet lähimmäiseen juontapaikkaan, jossa
edeltäpäin oli isännälle rahan antanut. Siinä joivat, olivat aikansa ja
mielivät poikkeen lähteä, niin kohotti poika lakkinsa pyörittäen sitä
kädessänsä ja kysyi isännältä: "Eikö se ole maksettu?" -- Isäntä
vastasi: "Jo, hyvä vieras, jo se on maksettu!" Mitäs siitä; lähdettiin
juontapaikasta yhdessä poikkeen ja saatiin kaupungin katua astumaan,
niin alkavat arvella ne nuoret miehet, että mitenkähän se on jälki, kun
poika ei rahaa antanut, ja se isännän mielestä oli maksettu. Eiväthän
kuitenkaan rohjenneet kysyä asiasta, vaan kulkivat pojan kanssa
edelleen, niin nähtiin taaskin juontapaikka muutamassa kohdin, ja poika
sanoi toisille: "Käykäämme tätäkin paikkaa koettamassa, minkälaiset
juomat tässä on!" No, sehän tuuma oli toistenkin mieleen, ja menivät
kapakkaan yhdessä. Tässä oli poika niin ikään jo edeltäkäsin käynyt
rahaa maksamassa, eikä muuta, vaan käski isännän juomista tuomaan.
Isäntä, kun tunsi jo entuudestaan pojan, kantoi viinaa pöydälle, ja
miehet siitä taaskin ottivat ryypyt. Ryyppäämästä päästyä kääntyi poika
sitten isäntään päin ja kohotti lakkiansa niinkuin viimeinkin, kysyi:
"Eikös se ole maksettu?" -- "No, se on maksettu", vastasi isäntä, ja
miehet pojan kanssa läksivät kapakasta ja saivat yhtenä astumaan, niin
sanoivat pojalle: "No, minkätähden sinä et tarvitse maksaa, kun sanot
vain: 'Eikö se ole maksettu?' josta he samassa sanovat: 'Se on
maksettu'!" Poika vastasi: "Tämä lakki on minulla niin onnellinen, että
jos minä missä käyn syömässä taikka juomassa ja juomasta päästyäni
kohotan tätä vain ja kysyn: 'Eikös se ole maksettu?' niin isäntä samassa
vastaa: 'No, se on jo maksettu'!"
Tästä alkavat ne miehet pojalta ostella sitä semmoista lakkia ja kysyvät
hintaa. Poika sanoi: "Ei minun kävisi tätä myöminen, minä saan tällä
elatukseni ja tulen hyvästi toimeen." Toiset eivät heittäneet sillä,
vaan pyysivät, puistivat vain sitä pojan lakkia ostaaksensa. No, poika
suostui kuin suostuikin myömään siitä ja sanoi: "No, kolme sataa kun
annatte, niin saatte hänet, hekää!" Toiset maksoivat ne kolme sataa
mielellänsä ja saivat pojalta lakin. Siinä oli se kolmas juontapaikka
lähellä, jossa poika jo edeltä oli niinikään rahaa antanut isännälle,
niin sanoo siitä se poika nyt toisille: "Te kun saitte minun lakkin,
käykäämme tässä nyt harjakaiset juomassa, niin koetatte samalla myös
lakkia." Miehet myöntyivät tuumaan, ja mentiin siitä kapakkaan, jossa
juotiin taas yhtenä. No, kun aikansa siinä olivat, tehtiin lähtöä sitten
ja nostettiin lakkia niinkuin ennenkin, kysyttiin: "Eikös se ole
maksettu?" -- "Maksettu se on, hyvät vieraat, maksettu", vastasi isäntä,
kun oli maksun jo edeltä saanut, ja kumarteli nöyrästi.
Kapakasta päästyä erosi nyt se poika toisista ja kulki kotiinsa, vaan ne
nuoret miehet saivat yhdessä kaupunkia käymään hyvillänsä siitä, kun he
hyvän kaupan sitä lakkia ostaessaan tekivät. Kävellessä sanoo sitten
muudan heistä: "Alkaisipa nyt ruoan halu olla, lähtekäämme syömään
jonnekin!" Se oli toistenkin mieleen semmoinen tuuma, ja menivät
muutamaan ravintopaikkaan heti ja käskivät isännän ruokaa valmistella
sekä juomaakin tuoda kaikenlaista. No, isäntä toimitti kaikki
mielellänsä, ja miehet söivät, joivat siitä kyllälteen ja tarjosivatpa
vielä muillekin syrjäläisille, keitä vain sattui kapakassa olemaan.
Siitä kun olivat kyllälteen saaneet viimeinkin, mielivät isännälle
suorittaa velkansa, ja vanhin mies kohotti sitä pojalta ostettua lakkia
kysyen isännältä: "Eikös se jo ole maksettu?" -- "Ei se ole maksettu",
vastasi isäntä, "kukas sen olisi maksanutkaan?" Toinen kohotti uudestaan
lakkiansa, pyöritti sitä mukulalle ja toiselle ja kysyi taaskin
kiivaasti: "Eikös se ole maksettu?" Isäntä ei tuosta kuitenkaan ollut
millänsä, vaan päätti vain kovasti: "No, se ei ole maksettu!" Mitäs, kun
ei muu auttanut, täytyi miesten maksaa isännälle raha ja häpeissään
lähteä tiehensä.
Siitä pulasta päästyänsä pitävät tuuman sitten keskenänsä, sanovat
toinen toisellensa: "No, tekipähän poikakin meille lystin, jos
lienemmekin häneltä lehmän vuohena ostaneet!" -- "No, emme me asiata
siihen heitä", virkkoi muudan heistä, "pitäähän meidän pettäjätä
rangaista." -- "Taitaisihan tuo sen ansaita", sanoivat toisetkin ja
läksivät miehissä ajamaan poikaa jäljestä saadakseen häntä käsiinsä.
Hyvän matkaa kaupungista maalle päin kuljettuansa kuulivat jo muutamassa
talossa, että siihen vähäistä ennen oli asettunut yöksi yksinäinen
poika, joka oli vierashuoneessa nyt makaamassa. Talonväen puheesta
arvasivat miehet kohta, että tämä yövieras oli se heidän pettäjänsä, ja
läksivät neuvotusta huoneesta etsimään häntä. Tämä kun kuuli heidän
tulevan ja arvasi, mitä he hakivat, heittihe kipeäksi ja voivotteli,
valitteli surkeasti. Toiset eivät kuitenkaan tuota katsoneet, vaan
muudan heistä löysi huoneen nurkasta sauvan ja löi sillä vuoteella
makaajata selkään. Ensi kerralta ei poika liikahtanutkaan, toisesti
lyötäessä vähäsen hievahti, vaan kolmannelta lyömiseltä kavahti jo
seisaalle, hyppäsi lyöjällensä kaulaan, syleili häntä ja sanoi: "Voi,
hyvä ystävä, minkä hyvän sinä teit tällä sauvalla lyödessäsi minua;
minulle toisinaan aina tulee hyvin äkkiä tauti, josta en parane
mitenkään, ellei joku tällä sauvalla paina taikka lyö minun ruumistani!
Semmoinen kohtaus tuli minulle nytkin maatessani tässä, ja olisin
varmaan kuollutkin, ellette tulleet minua auttamaan; kiitoksia, hyvät
ystävät avustanne!" Kuultuansa ja nähtyänsä, mitenkä kummallinen pojalla
sauva oli, alkoi miesten tehdä sitä itselleen mieli, eivätkä enää
muistaneet koko asiatansa, vaan alkoivat ostella pojalta sitä sauvaa,
sanoivat: "Etkö möisi tuota meille?" -- "Kyllä kaikitse tämän itsekin
tarvitsisin", vastasi poika, "tämä näet on laatuansa semmoinen: vaikka
mikä tulkoon kipeäksi, niin tällä kun painelee vain vähäsen, se paranee
siitä heti ja tulee terveeksi; vaan kun kolme sataa antanette, niin
myönmä hänet kuitenkin hyvän ystävyytemme vuoksi!" Miehet suostuivat
hintaan, maksoivat pojalle ne kolme sataa, mitkä oli vaatinut, ja
ottivat häneltä sen ihmeellisen sauvan, jolla sairaita kävi
parantaminen, vaan epäilivät vähän kuitenkin kauppaansa, sanoivat:
"Mistäs tiedämme, ettet sinä meitä nyt petä?" Siinä sattui nyt vanha
sairas akka makaamaan samassa huoneessa, niin poika sanoi miehille: "Jos
ette muutoin usko, niin tuossa akka potee vuoteella, lyökäähän sitä
päähän sillä sauvallanne, niin sen näette, eikö sauva paranna." -- "No,
siitä sen näemme", arvelivat miehet ja löivät akkaa sauvalla päähän,
tokko tuo tuosta paranisi, vaan akkaraja kun vähissä hengin oli jo
entuudesta, siihen heitti nyt viimeisenkin ja kuoli. Miehille hätä
käteen siitä, pelkäsivät pahan nyt perivän heidät ja valittivat asiataan
pojalle, sanoivat: "No, minnekä me tämän nyt panemme, kun tämä räivä
kuoli!" -- "Taisitte tavattomasti lyödä", vastasi poika, "kuoleehan
ihminen, jos millä aseella liian kovasti lyöpi; ja mikäs nyt tulee,
miesparat, eteenne, ei muuta kuin henki hengeltä vaaditaan; vaan minulle
kun taas kolme sataa antanette, niin otan koko sen asian päälleni." --
"Ka, ota, veikkonen", sanoivat miehet, lukivat rahat pojalle käteen ja
menivät samassa koko talosta matkaansa juosten minkä ennättivät
kotiinsa.
Mitäs ollakaan; poika kun jäi kuolleen kanssa kahden kesken, niin otti
akan käsipuolesta ja vei rantaan, jossa asetti hänet kivelle istumaan.
Mitäs, eihän se kuollut siinä pysynyt, vaan kaatui kiveltä järveen.
Poika silloin oli hätäytyvinään sitä ja juoksi talolta apua, sanoi: "Nyt
hyvä tuli, kun vanha mummo kuoli! Pyysi minua häntä rannalle viemään
jäähdyttelemäänsä ja istuutui kivelle, niin siitä kaatui järveen ja
kuoli." Talon isäntä, joka pihalla sattui olemaan ja siitä oli nähnyt,
kuinka mies akkavainaata käsipuolesta talutti, luuli toisen puheen
todeksi ja vastasi: "Elä ole hätäissäsi, kuollut se olisi mummorukka
kohta kumminkin, mitäpä siihen; kiitoksia vain, hyvä vieras, kun
vanhukselle viimeisen avun annoitte!" No, siitä ei miehelle sillä tavoin
tullut mitäkään. -- Sen pituinen se.