Hämeessä puhutaan tarinan loppua vähän toisella tapaa. Keksittyään lakin
kaupassa pettyneensä lähtevät ostajat ajamaan poikaa perästä, tulevat
hänen kotiinsa ja kysyvät isältä: "Missä teidän poikanne on?" Poika oli
sillä välin laittautunut aittaan, jossa makasi pitkällään laudalla
niinkuin ruumis ainakin, ja isä vastasi miehille: "Voi, hyvät vieraat,
minun poikani on kuollut ja makaa jo aitassa laudalla." -- "Pahuus, kun
tuo ennätti kuolla", sanoivat toiset, "meillä olisi hänelle asiata
ollut." -- "No, olisi täällä se vainajan sauva, jolla hän eläessään aina
sairaita paransi", vastasi isä, "koetelkaahan lyödä hänen ruumistaan
sillä, jos tuo tuosta elpyisi vielä!" Miehet ottavatkin siitä sen sauvan
ja menevät isän kanssa aittaan, jossa hosaisevat kuollutta selkään. Tämä
on heräävinään siitä ja nousee istuilleen laudalla, kysyy: "Mitäs
minusta nyt tahdotaan, joka olin jo ylämaailmoihin menemässä?" Miehet,
nähtyänsä, minkä kumman sauva oli vaikuttanut, eivät muistaneetkaan
entistä kauppaansa purkaa, vaan alkoivat hieroa uutta, sanoivat: "Myö
tuo sauvasi meille!" -- "Ei minun käy sitä hukkaaminen, tarpeen se on
itsellenikin, koska vielä eloon virkosin", vastasi ensinnä poika, vaan
toiset kun houkuttelivat yhä ja hyvän maksun lupasivat, niin suostui
myömään jo viimein, sanoi: "No, ykskaikki, kolme sataa kun sauvastani
antanette, niin olkoon menneeksi!" Toiset maksoivat hinnan mielellänsä
ja menivät sauvansa kanssa matkaansa, vaan tiellä nousi heidän
välillänsä siltä sauvalta riita, kuka sen heistä nyt pitäisi, ja siitä
syntyi tappelu, jossa toiset kaksi löivät toverinsa kuoliaaksi. Siitäpäs
tuli heille nyt hätä, ja sieppasivat sen pojalta ostamansa sauvan ja
hakkasivat sillä kuollutta selkään herättääksensä häntä, vaan tämä ei
vironnut sen siitänsä, ja päälliseksi tuli vielä ihmisiä siihen heidän
meteliinsä, ja alkoivat hätyyttää heitä siitä, kun kuollutta pieksivät.
Peloissaan heitä jättivät miehet kuolleen toverinsa tielle ja juoksivat
pojan kotiin takaisin.
Siellä oli poika isänsä kanssa pitänyt tuumaa taaskin, ja kun näki
miesten tulevan, pistäytyi tyhjään tynnyriin, josta oli puhkaissut
pohjan, ja haasteli siellä itseksensä. No, miehet kun pääsivät tupaan ja
kysyivät poikaa, isä vastasi heille: "Se on tuolla tynnyrissä, olkaa,
veikkoset, hiljaa!" -- "Mitä juukelia se siellä tekee?" kysyivät miehet.
"Se on siellä vieraita kieliä opettelemassa", selvitti isä. "Vai niin,
no, mitenkähän noita mekin oppisimme?" kysyivät toiset. "Väleen niitä
oppii", sanoi isä, "kun vain kielensä pistää tuosta tapinlävestä
sisälle, niin silloin on kieli aina opittu." -- "Pitääpä koettaakseni",
sanoi yksi mies ensinnä ja pisti kielensä tynnyriin; mutta poika, joka
puukko kädessä istui tynnyrissä, vetäisi sillä häneltä kielen pään
poikki, josta toinen sanoi: "Mylyt", ja kävi mykäksi kohta. Toinen mies,
kun kuuli toveriltaan pääsevän oudon äänen, arveli tuosta: "Kyllä siinä
näkyy hyvästi oppivan, koska Pekka jo rupesi puhumaan", ja pisti myös
kielensä läpeen, jossa kävi mykäksi hänkin. -- Paha on pettäjän perintö.