Ennen oli kolme veljestä. Yksi heistä oli Hölö, toiset
hyvänymmärryksisiä molemmat. Siihen aikaan oli sitten valtakunnan
kuningas luvannut ainoan tyttärensä ja puolen valtakuntaansa sille, joka
venheen veistäisi semmoisen, jotta juoksisi maalla ja merellä. Ne kaksi
viisasta veljeä lähtevät silloin neuvoja etsimään, joista kävisi
sellaista venhettä tekeminen kuin kuningas oli vaatinut. Tulipa matkalla
sitten ryysyissä kulkeva käypäläisukko vastaan heille ja kysyi: "Mihin
te menette?" Veljet kun katsoivat tämän kyselijän huonoksi hyvin, eivät
hyvää päivääkään tehneet, vaan pyrkivät kiireesti edelleen. Ukkopa ei
huolinut tuosta, vaan kysyi uudelleen: "Mihinkä, miehet, menette?"
Päästäkseen hänestä sanoivat silloin ne työhönsä matkaajat: "Menemme
hankkimaan isolle ison lusikkaa, emolle maitomalkkia." -- "No, sitähän
se saa, ken mitä toivoo ja meneepi etsimään", virkkoi ukko ja kulki
edelleen siitä, minne oli matkansa. Toiset menivät asialleen hekin, vaan
mitenkäs kävikään? He kun venheen neuvoja etsivät, puutpa heidän
silmissänsä kaikki olivat lusikka- ja malkkipuita, eikä tullutkaan
heidän työnsä toimeen, kun eivät venheen neuvoloita saaneet, vaan täytyi
kesken työnsä veljesten palata kotiinsa.
Tuli toinen päivä siitä, niin vanhemmat veljet uudelleen menevät venheen
laadintaan. Heille tulee samainen ukko nyt vastaan kuin eilenkin ja
kysyy entiseen tapaansa, minne olivat menossa; mutta veljet vastasivat
häntä samoin kun eilenkin, ja heille kävi samatse kuin ensi kerralla:
kaikki puut, mitä metsä kasvoi, olivat heidän silmissänsä vain lusikka-
ja malkkipuita, eikä tullut työ toimeen nytkään.
Lähteepä kolmantena päivänä kolmas veli, se Hölöpoika, vuorostaan
metsään niitä yksiä venheen neuvoloita hankkiaksensa hänkin. Hänelle ei
kodista annettu evästä mitään, vaan Hölö ei tuosta huolinut, panihan
kirveen vyöhönsä ja leipäpalan poveensa ja läksi hiljakseen astumaan.
No, matkalla tulee se vanha käypäläisukko vastaan hänellekin, kysyy:
"Minne sinä menet?" Hölö selvitti asian, sanoi: "Minä lähden venhettä
laatimaan semmoista, joka juoksee maalla ja merellä." Sanoo ukko nyt
siitä: "Ota minut kerallasi tekemään sitä venhettä!" -- "Enhän minä
miten ota", vastasi Hölö, "kun ei minulla evästä ole, mitä me söisimme;
yksi ainoa on leivän kannikka povessani, muuta ei mitään." Ukko sanoi
kuitenkin: "Ota vain kerallasi, tulemme me toimeen silläkin!" -- "No,
tule kun tulet!" sanoi poika silloin ja otti ukon kerallansa, josta
kuljettiin yhtenä metsään venheen neuvoloita saamaan. Päästiin hyvään
paikkaan viimeinkin, niin sanoo ensi puheekseen jo ukko: "Käykäämme
syömään, nälkä on!" Poika ottaa leipänsä povestaan silloin, jakaa sen
kahtia ja antaa ukolle puolen, toisen puolen pitääpi itse. Kun saadaan
syöneeksi, sanoo ukko: "Käykäämme nyt maata!" -- "Emme me jouda
makaamaan", vastasi poika, "me emme sitten saa venhettä valmiiksi." --
"Kyllä sen sittenkin saamme", sanoi ukko ja houkutteli poikaa, kunne sai
hänet maata; vaan kun sai poika nukkuneeksi, nousi ukko makaamasta ja
teki venheen, millä keinoin lienee tehnytkin, pojan maatessa semmoisen,
että juoksi maalla ja merellä. Sen kun sai valmiiksi, herätti vasta
pojan ja pani hänet sillä venheellä kulkemaan kuninkaan linnalle
näyttääkseen toteen, että hän sellaisen venheen oli saanut, joka juoksee
maalla ja merellä. Lähtiessä vakuutti ukko vielä poikaa, sanoi: "Ken
tuleekin vastaasi, ota venheeseen hänet, kaikkia matkalla tarvitaan."
Poika ajaa nyt sillä aluksellaan maata ja merta myöten kohdastaan
edelle, niin tuleepa ensiksi lihannälkäinen mies häntä vastaan matkalla.
Sillä sääriluu on hampaissa, jota kaluaapi käydessänsä. Poika sanoo
hänelle: "Käy tähän venheeseeni, onhan suojempi kalutaksesi!" Mies tuli,
ja lähdettiin matkalle yhdessä; ajettiin, ajettiin edelle, niin tulipa
vähän matkan päässä viinannälkäinen heille vastaan. Tällä oli putellin
suu suussa, sitä imeksi hän käydessänsä. "Tule tänne venheeseeni, onhan
suojempi ollaksesi!" sanoi taaskin Hölö ja otti miehen venheeseensä.
Siitä kun vähän matkaa yhdessä mennään, tulee viluinen mies vastaan,
jolla on seitsemän turkkia päällä, ja kuitenkin leukansa loukkua lyövät
yhä. Sille sanoo Hölö entiseen tapaansa: "Käy venheeseeni, onhan
suojempi ollaksesi!" Viluinen mies tuli, ja lähdettiin matkalle taaskin.
Riennetään edelle yhä, eikä tule nyt enää miestä vastaan heille, vaan
matkataan yhtenä aina kuninkaan kotiin. Siellä Hölö käypi kuninkaan
puheelle, sanoo: "Tässähän on venhe nyt semmoinen, joka juoksee maalla
ja merellä; joko antanette tyttärenne?" Kuningas katseli venhettä, joka
oli hänen mielestään hyvä; vaan sanoo kuitenkin pojalle: "Et tällä vielä
morsianta saa; minkä minä olen vuoden tarpeeksi lihaa varustanut
aittaani, sen kun syönet, äsken saat tyttäreni." -- "Ehkähän tuonkin
teen", vastasi poika, "avatkaahan aittanne!"
No, kuningas käypi avaamassa aittansa ja käskee pojan sinne, vaan itse
menee pois. Hölö siitä rupeaa huutamaan toveriansa, sanoi: "Joudu tänne,
lihannälkäinen, nyt on lihaa syödäksesi!" Sai vain huutaneeksi, niin
tulikin lihannälkäinen juosten jo aittaan, jossa kun vähän aikaa rujusi,
niin vuoden tarpeet söi lopelle ja luut mätti keskilattialle röykkiöön
kaikki. Tuosta meni hölöpoika uudelleen kuninkaan luokse ja sanoi lihat
syöneensä kysyen: "Niinkö vähän teillä lihoja olikin?" -- "Ka, ei ole
lihaa enemmältä", sanoi kuningas, "vaan juohan kellaristani kaikki
viina, minkä minä vuoden tarpeeksi olen varustanut!" -- "No, ehkähän
tuonkin teen", sanoi Hölö, "tulkaahan, avatkaa kellari!" No, ei muuta,
kuningas aukaisee kellarinsa oven ja laskee Hölön sinne, vaan itse menee
pois. Hölöpäs taaskin huutaa toveriaan avuksi, sanoo: "Tule tänne,
viinannälkäinen, nyt on viinaa juodaksesi!" Toinen tuli samalla, eikä
aikaakaan, kun joi viinat, imi suuhunsa kaikki ja mätti ankkurit tyhjinä
keskilattialle kokoon. Siitä menee Hölöpoika sitten kuninkaan eteen
taas, sano: "Nyt on viinanne juotu, vähänpä sitä olikin, kun ei kestänyt
yhdelle miehelle!" -- "Et saa vielä tytärtäni sillä", sanoi kuningas,
"vaan kun vaskisen saunani kylpenet, äsken sen saat minulta." No, sauna
oli varoilla lämmitetty niin variksi, että oli punainen ulkoapäinkin, ja
sinne käskettiin nyt kylpemään. "Saanmahan tuonkin tehdä", vastasi poika
ja kuninkaasta päästyään huusi sitä viluista toveriansa, sanoi: "Tule
nyt, paleltunut, tänne, nyt sinä lämpiät!" Tämä oli valmis heti ja meni
samalla saunaan niinkuin oli kutsuttu. Hänellä on seitsemän turkkia
päällä, niin ensimmäisen kun oven suussa aukaisee, alkavat jo
pihtipuoliset mustua kylmästä; toisen kun aukaisee, niin alkavat
seinätkin mustentua; ja kolmannen kun avaapi, niin käyvät mustaksi ihan.
Siitä neljännen turkkinsa avasi vielä, niin seinät alkoivat kylmettyä;
ja viidennen kun aukaisi, olivat kylmät yltänsä; mutta kuudennen turkin
aukaisulta kylmi jo vesi lattialla; ja seitsemännen turkkinsa kun sai
viluinen mies avanneeksi, oli löylyä parhaaksi saunassa, jotta kävi
hyvästi kylpeminen. No, saatiin kylpeneeksi, niin kävi Hölöpoika
kuninkaan eteen, todisti vaskisaunassa kylpeneensä ja sai nyt
kuninkaalta tyttären naiseksi niinkuin alusta oli kuulutettu. Vieläpä
antoi kuningas puolen valtakuntaansa vävylleen ja pani hänet
vierimmäiseksi mieheksensä, jossa elivät Hölö ja hänen naisensa kaiken
aikansa hyvänä. -- Sen pituinen se.