Kerran oli kolme poikaa, kaksi viisasta ja kolmas tyhmäpäinen.
Kuninkaalla oli sitten kaunis, täysikasvuinen tytär, joka oli
naitettava, niin pantiin kuulutus ympäri valtakunnan käymään semmoinen,
että kuka kaikkein kummimman kalun voisi kuninkaalle hankkia, sen tulla
hänen tytärtänsä naimaan.
No, koettelee nyt kukin tehdä, mitä vain kumminta maailmassa olisi, ja
ne kaksi viisasta poikaa lähtevät puolestansa semmoista laivaa
valmistamaan, joka purjehtisi maalla ja merellä, niin he sen veisivät
kuninkaalle muka. Matkalla tulee metsänhaltija heitä vastaan ja kysyy,
mitä menivät tekemään. "Sikoruuhia", sanoivat pojat piloillansa. "No,
sikoruuhia tulkoonkin!" toivotti metsänhaltija, joka oli niinkuin vanha
kerjäläisäijä vain näyltänsä, ja läksi matkaansa eroten heistä.
Mitäpä tästä? Pojat kun rupeavat työhönsä sitä aikomaansa laivaa
yrittämään, siitä ei tullut kuin tuo huono ruuhi vain semmoinen, jolla
ei päästy mihinkään, ja laiva jäi tekemättä. Menipä toisena päivänä
sitten kolmas, tyhmäpäinen poika, vuorostaan metsään koettaakseen, eikä
tuo syntyisi semmoinen laiva häneltä, ja tuli hänellekin se sama vanhus
vastaan, kysyi: "Minnepä menet, poika?" Tämä sanoi menevänsä sitä
semmoista laivaa tekemään, mikä juoksisi maalla ja merellä, ja äijä
sanoi hänelle kuultuansa asian: "Minä lähden kanssasi." -- "Lähde vain!"
sanoi poika ja otti äijän matkaansa. No, kuljetaan vähän aikaa yhtenä ja
istutaan siitä lepäämään kivelle, niin sanoo se vanha äijä pojalle:
"Emmeköhän söisi tässä istuessamme nyt, onhan sinulla evästä?" -- "Ka,
syökäämme", sanoi poika ja otti eväskonttinsa käsille, mutta äijä kun
pääsi ruokaan käsin, se söi pojan eväät sillä erää kaikki, ettei jäänyt
mitään jäljelle. Poika kauhistui tätä, vaan ei siltä virkkanut mitään,
vaan katseli ääneti eväänsä menoa. Ruokailtuaan sanoi äijä taas pojalle:
"Emmeköhän rupeaisi maata?" -- "Ruvetkaamme vain!" sanoi poika,
"vanhemman sanaa tulee totella"; ja paneutuivat makaamaan molemmat.
Poika nukkui sikeästi, vaan äijä nousi pojan maatessa makuukseltaan ja
kulki itsekseen metsään, jossa teki laivan sellaisen valmiiksi, joka
kulki maata ja merta, ja tulla purjehti sillä sitten makaavan toverinsa
tykö, että metsä lakosi edessä. Tästä rytinästä heräsi poika, ja se
vanha metsän äijä huusi laivastaan hänelle: "Nyt on, poikaseni, aikomasi
laiva valmiina, lähde sillä purjehtimaan nyt ja ota matkaasi kaikki,
mitä vastaasi tulee!" Sillä puheella jätti metsänhaltija laivan pojalle
ja meni itse matkaansa, minne lienee pojan silmistä kadonnut.
Poika kun jäi yksikseen metsään, nousi laivaan niinkuin neuvo oli ja sai
purjehtimaan kuninkaan kotia kohdin. Eipäs kaukaa kulkenutkaan vielä,
niin tulee vastaan mies, jonka on polvi kainalossa, toinen oikoisessa.
Sen käskee hän laivaansa ja kulkee vähän matkaa edelle, niin tulee
vastaan mies, jonka on toinen silmä kiinni, toinen auki. Käskyn mukaan
ottaa hän laivaansa senkin ja lähtee rientämään edellensä. Mennään,
mennään laivassa yhä, niin tuleepas kolmas mies vastaan heitä, jolla on
suu toiselta puolen kiinni, toiselta auki. Se otetaan laivaan niinkuin
toisetkin ja lähdetään edelle. Tuosta kun vähän aikaa kuljetaan, nähdään
jo neljäs mies vastaan tulevan, jonka on viisi talvea sisällä ja viisi
nuttua päällä. Hänet ottaa poika laivaansa vielä, ja kuljetaan sitten
viiden miehen siinä metsänhaltijan antamassa laivassa aina kuninkaan
kartanolle, jossa pyytää poika kuninkaan kaunista tytärtä naimiseensa.
Kuningas vastasi: "Sinä kun laivan olet hankkinut näin kummallisen,
tyttäreni ansaitset ja saatkin, vaan käyhän miehinesi ensinnä minun
saunassani kylpemässä, niin sitten häitä pidämme." Siinä kuninkaan
kartanossa ei ollut kaivoa eikä vettä muuallakaan likitienoilla missään,
vaan käskettiin miesten monen peninkuorman päästä vettä hakea
kylpeäksensä siellä olevasta lähteestä ja vieläpä ennen päivän laskua
takaisin joutua, vaikka oli aurinko jo alhaalla jotenkin.
Mitäs siihen; poika pani sen koukkupolven toverinsa vettä lähteestä
tuomaan, ja se kun oikaisi polvensa, jota muutoin piti kainalossaan,
niin taisi ottaa julmia askeleita juostessansa. Kuitenkin viipyi hän
siksi matkallansa, että poika rupesi ajattelemaan, mitä se niin kauan
siellä tekee, vaikka ei se yli määränsä vielä viipynytkään. No, poika
kun ei malta odotella häntä, panee sen miehen, jolla on toinen silmä
kiinni, toinen auki, katsomaan sitä ensimmäistä, mitä hän lähteellä
tekee. Sepä mies kun aukaisi toisenkin silmänsä, jota ummessa oli
pitänyt, hän näki sillä niin etäälle kuin tarvitsi ja sanoi kohta, että
veden noutaja lähteen reunalla oli nukuksissa. Kuultuaan tämän pani
poika sen toverin, joka suupuoli oli, huutamaan makaajata. No, se kun
avasi nyt toisenkin suupuolensa, niin karjaisi kauhean kovasti: "Veden
noutaja, hoi! Tulepa kotiin sieltä!" Tästä heräsi jo lähteellä nukkunut,
otti vesiastiat kanssansa, ja kun oikaisi taas polvensa, niin tulla
harppasi semmoista hyppyä sieltä, että joutui kuninkaan kartanolle
määrättyyn aikaan ennenkuin päivä meni maillensa.
Lämmitettiin siitä nyt vedet ja lähdettiin kylpemään, mutta kuningas oli
vaskisen saunansa varistanut niin kuumaksi, ettei siellä sietänyt
saunata kukaan semmoisessa löylyssä. Poika silloin käski sen viluisen
miehen, jonka oli viisi talvea sisällä, edeltä sinne; ja se meni. Ovelle
päästyänsä puhalsi yhden talven ensinnä sisältänsä ja kynnykselle
astuessaan toisen; vaan ei siitä vielä vaskisauna jäähtynyt. No, hän
puhalsi nyt kolmannen ja neljännen talven sisältänsä; vaan sauna kun oli
kuuma vieläkin, täytyi puhaltaa viideskin talvi lisäksi, ja sen kun sai
puhaltaneeksi, niin saunan seinät jo kuuraan sävähtivät, ja miesten oli
aika hyvä siellä nyt kylpeä, saunata ja olla.
No, ei muuta nyt mitään. Kuninkaan täytyi tyttärensä antaa pojalle
vaimoksi ja puolen valtakuntaa päälliseksi, millä eläisivät. -- Sen
pituinen se.