LAIVANTEKIJÄT

Kerran oli kolme poikaa, kaksi viisasta ja kolmas tyhmäpäinen.

Kuninkaalla oli sitten kaunis, täysikasvuinen tytär, joka oli

naitettava, niin pantiin kuulutus ympäri valtakunnan käymään semmoinen,

että kuka kaikkein kummimman kalun voisi kuninkaalle hankkia, sen tulla

hänen tytärtänsä naimaan.

No, koettelee nyt kukin tehdä, mitä vain kumminta maailmassa olisi, ja

ne kaksi viisasta poikaa lähtevät puolestansa semmoista laivaa

valmistamaan, joka purjehtisi maalla ja merellä, niin he sen veisivät

kuninkaalle muka. Matkalla tulee metsänhaltija heitä vastaan ja kysyy,

mitä menivät tekemään. "Sikoruuhia", sanoivat pojat piloillansa. "No,

sikoruuhia tulkoonkin!" toivotti metsänhaltija, joka oli niinkuin vanha

kerjäläisäijä vain näyltänsä, ja läksi matkaansa eroten heistä.

Mitäpä tästä? Pojat kun rupeavat työhönsä sitä aikomaansa laivaa

yrittämään, siitä ei tullut kuin tuo huono ruuhi vain semmoinen, jolla

ei päästy mihinkään, ja laiva jäi tekemättä. Menipä toisena päivänä

sitten kolmas, tyhmäpäinen poika, vuorostaan metsään koettaakseen, eikä

tuo syntyisi semmoinen laiva häneltä, ja tuli hänellekin se sama vanhus

vastaan, kysyi: "Minnepä menet, poika?" Tämä sanoi menevänsä sitä

semmoista laivaa tekemään, mikä juoksisi maalla ja merellä, ja äijä

sanoi hänelle kuultuansa asian: "Minä lähden kanssasi." -- "Lähde vain!"

sanoi poika ja otti äijän matkaansa. No, kuljetaan vähän aikaa yhtenä ja

istutaan siitä lepäämään kivelle, niin sanoo se vanha äijä pojalle:

"Emmeköhän söisi tässä istuessamme nyt, onhan sinulla evästä?" -- "Ka,

syökäämme", sanoi poika ja otti eväskonttinsa käsille, mutta äijä kun

pääsi ruokaan käsin, se söi pojan eväät sillä erää kaikki, ettei jäänyt

mitään jäljelle. Poika kauhistui tätä, vaan ei siltä virkkanut mitään,

vaan katseli ääneti eväänsä menoa. Ruokailtuaan sanoi äijä taas pojalle:

"Emmeköhän rupeaisi maata?" -- "Ruvetkaamme vain!" sanoi poika,

"vanhemman sanaa tulee totella"; ja paneutuivat makaamaan molemmat.

Poika nukkui sikeästi, vaan äijä nousi pojan maatessa makuukseltaan ja

kulki itsekseen metsään, jossa teki laivan sellaisen valmiiksi, joka

kulki maata ja merta, ja tulla purjehti sillä sitten makaavan toverinsa

tykö, että metsä lakosi edessä. Tästä rytinästä heräsi poika, ja se

vanha metsän äijä huusi laivastaan hänelle: "Nyt on, poikaseni, aikomasi

laiva valmiina, lähde sillä purjehtimaan nyt ja ota matkaasi kaikki,

mitä vastaasi tulee!" Sillä puheella jätti metsänhaltija laivan pojalle

ja meni itse matkaansa, minne lienee pojan silmistä kadonnut.

Poika kun jäi yksikseen metsään, nousi laivaan niinkuin neuvo oli ja sai

purjehtimaan kuninkaan kotia kohdin. Eipäs kaukaa kulkenutkaan vielä,

niin tulee vastaan mies, jonka on polvi kainalossa, toinen oikoisessa.

Sen käskee hän laivaansa ja kulkee vähän matkaa edelle, niin tulee

vastaan mies, jonka on toinen silmä kiinni, toinen auki. Käskyn mukaan

ottaa hän laivaansa senkin ja lähtee rientämään edellensä. Mennään,

mennään laivassa yhä, niin tuleepas kolmas mies vastaan heitä, jolla on

suu toiselta puolen kiinni, toiselta auki. Se otetaan laivaan niinkuin

toisetkin ja lähdetään edelle. Tuosta kun vähän aikaa kuljetaan, nähdään

jo neljäs mies vastaan tulevan, jonka on viisi talvea sisällä ja viisi

nuttua päällä. Hänet ottaa poika laivaansa vielä, ja kuljetaan sitten

viiden miehen siinä metsänhaltijan antamassa laivassa aina kuninkaan

kartanolle, jossa pyytää poika kuninkaan kaunista tytärtä naimiseensa.

Kuningas vastasi: "Sinä kun laivan olet hankkinut näin kummallisen,

tyttäreni ansaitset ja saatkin, vaan käyhän miehinesi ensinnä minun

saunassani kylpemässä, niin sitten häitä pidämme." Siinä kuninkaan

kartanossa ei ollut kaivoa eikä vettä muuallakaan likitienoilla missään,

vaan käskettiin miesten monen peninkuorman päästä vettä hakea

kylpeäksensä siellä olevasta lähteestä ja vieläpä ennen päivän laskua

takaisin joutua, vaikka oli aurinko jo alhaalla jotenkin.

Mitäs siihen; poika pani sen koukkupolven toverinsa vettä lähteestä

tuomaan, ja se kun oikaisi polvensa, jota muutoin piti kainalossaan,

niin taisi ottaa julmia askeleita juostessansa. Kuitenkin viipyi hän

siksi matkallansa, että poika rupesi ajattelemaan, mitä se niin kauan

siellä tekee, vaikka ei se yli määränsä vielä viipynytkään. No, poika

kun ei malta odotella häntä, panee sen miehen, jolla on toinen silmä

kiinni, toinen auki, katsomaan sitä ensimmäistä, mitä hän lähteellä

tekee. Sepä mies kun aukaisi toisenkin silmänsä, jota ummessa oli

pitänyt, hän näki sillä niin etäälle kuin tarvitsi ja sanoi kohta, että

veden noutaja lähteen reunalla oli nukuksissa. Kuultuaan tämän pani

poika sen toverin, joka suupuoli oli, huutamaan makaajata. No, se kun

avasi nyt toisenkin suupuolensa, niin karjaisi kauhean kovasti: "Veden

noutaja, hoi! Tulepa kotiin sieltä!" Tästä heräsi jo lähteellä nukkunut,

otti vesiastiat kanssansa, ja kun oikaisi taas polvensa, niin tulla

harppasi semmoista hyppyä sieltä, että joutui kuninkaan kartanolle

määrättyyn aikaan ennenkuin päivä meni maillensa.

Lämmitettiin siitä nyt vedet ja lähdettiin kylpemään, mutta kuningas oli

vaskisen saunansa varistanut niin kuumaksi, ettei siellä sietänyt

saunata kukaan semmoisessa löylyssä. Poika silloin käski sen viluisen

miehen, jonka oli viisi talvea sisällä, edeltä sinne; ja se meni. Ovelle

päästyänsä puhalsi yhden talven ensinnä sisältänsä ja kynnykselle

astuessaan toisen; vaan ei siitä vielä vaskisauna jäähtynyt. No, hän

puhalsi nyt kolmannen ja neljännen talven sisältänsä; vaan sauna kun oli

kuuma vieläkin, täytyi puhaltaa viideskin talvi lisäksi, ja sen kun sai

puhaltaneeksi, niin saunan seinät jo kuuraan sävähtivät, ja miesten oli

aika hyvä siellä nyt kylpeä, saunata ja olla.

No, ei muuta nyt mitään. Kuninkaan täytyi tyttärensä antaa pojalle

vaimoksi ja puolen valtakuntaa päälliseksi, millä eläisivät. -- Sen

pituinen se.

Suomen kansan satuja ja tarinoita · 第 56 / 281 题