Oli ukko ja akka ja heillä kaksi kaunista lasta, poika ja tytär; vaan
kuolivat vanhemmat, ja veli ja sisar orvoiksi jäivät. Surevat kuolleita
aikansa, niin sanoo veli: "Lähtekäämme, sisko, ulos kävelemään, eihän
auta iätse sureminen." Tyttö mieltyy tuumaan, ja lähdetään yhdessä,
astutaan tietä myöten. Tulee siellä Paholainen heitä vastaan, sanoo
tytölle: "Etsi sinä päätäni." Pojalle sanoo: "Sinä olet valmis
syödäkseni." Tästäkös hätä raukoille! Etsii tyttö, etsii Paholaisen
päätä, ei tohdi vastustella; vaan poika sill'aikaa rukoilee Jumalata
päästämään vielä pahan miehen käsistä, jolle pistää unineulat korviin.
Se siitä nukkuu päätä etsittäessä tytölle syliin, ja aletaan neuvotella,
miten pakoon päästä. Nähdäänpä härkä taivosella, niin rukoillaan sitä
avuksi. Heti lankeaakin siitä härkä heidän eteensä, sanoo: "Nouskaa
selkääni, sysätkää Paholainen mättäälle nukkumaan." Tyttö samassa
sysääkin Paholaisen sylistänsä, heittää hänet mättäälle makaamaan ja
nousee veljensä kera härälle selkään. Lähdetään siitä nyt ajamaan,
mennään, mennään, minkä keretään, niin tulee tulinen koski eteen, vaan
ajetaan siitäkin päällitse ja päästään toiselle puolen. Siinä virkkaa
selässänsä istujille härkä: "Ottakaa huivi korvastani, sivaltakaa sillä
maata, niin tulee teille huonukset tähän." No, eihän muuta, ottaa poika
huivin ja sivaltelee sillä maata, niin syntyy samassa huonukset heille,
niin kauniit, ettei kuninkaalla parempia. Siitä härkä taas sanoo
pojalle: "Nyt minut pitää tappaa; tapettua ota korvat, pistä
kormantoosi, eikö niistä sinulle mitään hyvää tulisi." Poika tekee
silloin kuten käsky oli, tappaa härän ja korvat panee kormantoonsa, niin
niistä syntyy hänelle koirat semmoiset, että jos mitä yrittäköön, sen
saa. Lähteepä niine koirinensa metsälle, viipyy siellä aikansa, niin
tulee jo paholainen tytön luokse, rupeaa häntä hyväilemään; ja tyttö
mieltyy häneen, ollaan, pakistaan siinä kuin ystävykset ainakin. Kuluu
päivä iltapuoleen, niin ikkunasta kun katsotaan, nähdään jo pojan
koirinensa metsältä tulevan. Pelästyy Paholainen sitä, sanoo tytölle:
"Nyt nuo kirotut koirat repivät minut, peitä minut karsinaan, ehk'ei
sieltä löydettäisi." Tuskin saikaan tyttö peittäneeksi, kun koirat
isäntänsä kera tulivat pirttiin, niin jo luotiihe haukkumaan karsinan
päällä. Kysyy veli: "Mikäpä karsinassa, kun noin koirat haukkuvat?" --
"Leipäpalasia sinne on kirvonnut, niitäkö etsiteltäneen", virkkoi tyttö;
hän näet Paholaista toivoi mieheksensä, sentähden ei sanonut.
No, kuluu se yön seutu, niin poika huomenna samatse lähtee metsälle,
siellä riistaa pyytelee koirillansa. Pääsevät kotona olijat silloin omin
valloin elämään ja pakisevat keskenänsä, niin sanoo Paholainen tytölle:
"Nyt kun veljesi metsältä palaa, sinä yhdeksän lukon taakse maanita
koirat, ettei heistä pelkoa ole." Tulikin illemmalla poika kotiin, niin
Paholainen taasen karsinaan peittäytyi, vaan tyttö meni veljeänsä tuvan
ovelle vastaan, sanoi: "Käypä, veikkoseni, jauhoja yhdeksän lukon takaa
aitasta, minä en joutaisi, rokkapata kiehuu." Poika silloin kääntyi
ovelta heti, lähtee jauhoja tuomaan, ja koiratkaan eivät hänestä jää,
lähtevät jälkeen; vaan sisar oli edeltä sinne leipäpalaa luonut,
kalapalaa luonut, lihapalaa luonut, niin koirat niitä jäävät syömään,
eivät muistakaan isäntänsä kera aitasta tulla, sinne salpautuvat. Tulee
pirttiin poika, niin Paholainen jo käypi vastaan siellä, sanoo hänelle:
"Ole valmis lounaakseni." Sanoo poika: "Kun vielä kylyn ennen saisin
lämmittää, pehmeämpi liha tulisi syödäksesi." -- "No, mene, ruttoon
lämmitä", ärjäisi Paholainen, vaan ei antaisi sisko, sanoo: "Sitä siinä
lämmittelemään, syö rutompaan pois." Laski kuitenkin Paholainen, ja
poika ottaa kirveen, lähtee halkoja hakkaamaan. Hakkaa siellä, hakkaa,
niin lintunen ylhäällä ilmassa laulaa: "Leikkaa, leikkaa puitasi vielä
vähän aikaa, jo ovat koirasi kahdeksan lukon takana." Pirtissä taas
sisko pakajaa Paholaiselle: "Tuota tuohon halkoja päästit leikkaamaan,
kun et rutompaan syönyt, vielä pääsee käsistäsi." Poika sillä välin
hakkaa yhä, leikkelee puita ulkona, niin lintunen taasen laulaa ilmassa:
"Leikkaa, leikkaa, poikaseni, vielä vähäsen, jo ovat koirasi seitsemän
lukon takana." Tuleepa siitä jo Paholainen, sanoo pojalle: "Etkö
rutompaan joudu, en minä sinua kaikeksi päivää pannut tähän halkoja
leikkaamaan." Tuossa lauloi taasen lintu hiljaisempaan ilmassa: "Ala
panna, poikaseni, kyly lämmetä, jo ovat koirasi kuuden lukon takana."
Poika siitä alkaakin panna kylyä lämmetä, ja lintunen aina kerran
toisensa jälkeen lauloi: "Ala jouduttaa kylyä, ala uuni riuvotella, ala
vettä kantaa, ala vastaa laatia, ala päältäsi riisua, jo ovat koirasi
viiden, neljän, kolmen, kahden, yhden oven takana." Kyly kun sillä
tavoin joutui viimeinkin, kävi Paholainen syömään poikaa; vaan koiratkin
samassa pääsivät viimeisen lukon takaa, tulivat kylyyn ja kisalsivat
Paholaisen halki. Sanoo Paholainen koirien revitellessä tytölle: "Sinä
ota torahampaani, sillä piirrä veljesi päätä, niin hän kuolee; vie siitä
hammas lampiin, niin minä uudellensa virkoan."
Pani sisar sen mieleensä, otti kylystä Paholaisen torahampaan ja sillä
veljensä päätä piirtää, niin se siitä kuolee ja viedään maahan kuin
ruumis ainakin; vaan torahampaan kantoi tyttö käskyä myöten lampiin, niin
siitä Paholainen virkosi uudellensa, tuli taasen eläviin. Koiratpa kun
kotvaan eivät näe isäntäänsä, käypi heille ikäväksi, ja saavat etsimään,
mistä tuo löytyisi. Viimein sieltä täältä etsittyänsä tulevat
kalmistoonkin, niin sieltä haju nousee heille nenään. Kaivoivat silloin
ruumiin maasta ylähäksi ja nuolivat, nuolivat päätä, kunne meni hampaan
haava umpeen. Siitä vertyi jo poika uudellensa elämään, hyppäsi ylähäksi
ja sanoi: "Ohoh, kun viikon makasin!" Koirat siihen vastasivat: "Vielä
olisit viikomman maannut pahoittasi koirittasi", ja puhuivat
isännällensä, miten Paholaisen torahampaan hänen päästänsä löysivät.
Tästä arvataan nyt asia, että sisko se on kaikki laatinut, ja mennään
pirttiin, jossa revitellään Paholainen ja hänen morsiamensa; vaan itse
hyödytään hörtsäksi, parataan partsaksi. Siitä elämään päästään. Poika
syöttää, juottaa, luonansa pitää koirat ikänsä. -- Sen pituinen se
tarina.