HÄRÄN KORVISTA SYNTYNEET KOIRAT

Oli ukko ja akka ja heillä kaksi kaunista lasta, poika ja tytär; vaan

kuolivat vanhemmat, ja veli ja sisar orvoiksi jäivät. Surevat kuolleita

aikansa, niin sanoo veli: "Lähtekäämme, sisko, ulos kävelemään, eihän

auta iätse sureminen." Tyttö mieltyy tuumaan, ja lähdetään yhdessä,

astutaan tietä myöten. Tulee siellä Paholainen heitä vastaan, sanoo

tytölle: "Etsi sinä päätäni." Pojalle sanoo: "Sinä olet valmis

syödäkseni." Tästäkös hätä raukoille! Etsii tyttö, etsii Paholaisen

päätä, ei tohdi vastustella; vaan poika sill'aikaa rukoilee Jumalata

päästämään vielä pahan miehen käsistä, jolle pistää unineulat korviin.

Se siitä nukkuu päätä etsittäessä tytölle syliin, ja aletaan neuvotella,

miten pakoon päästä. Nähdäänpä härkä taivosella, niin rukoillaan sitä

avuksi. Heti lankeaakin siitä härkä heidän eteensä, sanoo: "Nouskaa

selkääni, sysätkää Paholainen mättäälle nukkumaan." Tyttö samassa

sysääkin Paholaisen sylistänsä, heittää hänet mättäälle makaamaan ja

nousee veljensä kera härälle selkään. Lähdetään siitä nyt ajamaan,

mennään, mennään, minkä keretään, niin tulee tulinen koski eteen, vaan

ajetaan siitäkin päällitse ja päästään toiselle puolen. Siinä virkkaa

selässänsä istujille härkä: "Ottakaa huivi korvastani, sivaltakaa sillä

maata, niin tulee teille huonukset tähän." No, eihän muuta, ottaa poika

huivin ja sivaltelee sillä maata, niin syntyy samassa huonukset heille,

niin kauniit, ettei kuninkaalla parempia. Siitä härkä taas sanoo

pojalle: "Nyt minut pitää tappaa; tapettua ota korvat, pistä

kormantoosi, eikö niistä sinulle mitään hyvää tulisi." Poika tekee

silloin kuten käsky oli, tappaa härän ja korvat panee kormantoonsa, niin

niistä syntyy hänelle koirat semmoiset, että jos mitä yrittäköön, sen

saa. Lähteepä niine koirinensa metsälle, viipyy siellä aikansa, niin

tulee jo paholainen tytön luokse, rupeaa häntä hyväilemään; ja tyttö

mieltyy häneen, ollaan, pakistaan siinä kuin ystävykset ainakin. Kuluu

päivä iltapuoleen, niin ikkunasta kun katsotaan, nähdään jo pojan

koirinensa metsältä tulevan. Pelästyy Paholainen sitä, sanoo tytölle:

"Nyt nuo kirotut koirat repivät minut, peitä minut karsinaan, ehk'ei

sieltä löydettäisi." Tuskin saikaan tyttö peittäneeksi, kun koirat

isäntänsä kera tulivat pirttiin, niin jo luotiihe haukkumaan karsinan

päällä. Kysyy veli: "Mikäpä karsinassa, kun noin koirat haukkuvat?" --

"Leipäpalasia sinne on kirvonnut, niitäkö etsiteltäneen", virkkoi tyttö;

hän näet Paholaista toivoi mieheksensä, sentähden ei sanonut.

No, kuluu se yön seutu, niin poika huomenna samatse lähtee metsälle,

siellä riistaa pyytelee koirillansa. Pääsevät kotona olijat silloin omin

valloin elämään ja pakisevat keskenänsä, niin sanoo Paholainen tytölle:

"Nyt kun veljesi metsältä palaa, sinä yhdeksän lukon taakse maanita

koirat, ettei heistä pelkoa ole." Tulikin illemmalla poika kotiin, niin

Paholainen taasen karsinaan peittäytyi, vaan tyttö meni veljeänsä tuvan

ovelle vastaan, sanoi: "Käypä, veikkoseni, jauhoja yhdeksän lukon takaa

aitasta, minä en joutaisi, rokkapata kiehuu." Poika silloin kääntyi

ovelta heti, lähtee jauhoja tuomaan, ja koiratkaan eivät hänestä jää,

lähtevät jälkeen; vaan sisar oli edeltä sinne leipäpalaa luonut,

kalapalaa luonut, lihapalaa luonut, niin koirat niitä jäävät syömään,

eivät muistakaan isäntänsä kera aitasta tulla, sinne salpautuvat. Tulee

pirttiin poika, niin Paholainen jo käypi vastaan siellä, sanoo hänelle:

"Ole valmis lounaakseni." Sanoo poika: "Kun vielä kylyn ennen saisin

lämmittää, pehmeämpi liha tulisi syödäksesi." -- "No, mene, ruttoon

lämmitä", ärjäisi Paholainen, vaan ei antaisi sisko, sanoo: "Sitä siinä

lämmittelemään, syö rutompaan pois." Laski kuitenkin Paholainen, ja

poika ottaa kirveen, lähtee halkoja hakkaamaan. Hakkaa siellä, hakkaa,

niin lintunen ylhäällä ilmassa laulaa: "Leikkaa, leikkaa puitasi vielä

vähän aikaa, jo ovat koirasi kahdeksan lukon takana." Pirtissä taas

sisko pakajaa Paholaiselle: "Tuota tuohon halkoja päästit leikkaamaan,

kun et rutompaan syönyt, vielä pääsee käsistäsi." Poika sillä välin

hakkaa yhä, leikkelee puita ulkona, niin lintunen taasen laulaa ilmassa:

"Leikkaa, leikkaa, poikaseni, vielä vähäsen, jo ovat koirasi seitsemän

lukon takana." Tuleepa siitä jo Paholainen, sanoo pojalle: "Etkö

rutompaan joudu, en minä sinua kaikeksi päivää pannut tähän halkoja

leikkaamaan." Tuossa lauloi taasen lintu hiljaisempaan ilmassa: "Ala

panna, poikaseni, kyly lämmetä, jo ovat koirasi kuuden lukon takana."

Poika siitä alkaakin panna kylyä lämmetä, ja lintunen aina kerran

toisensa jälkeen lauloi: "Ala jouduttaa kylyä, ala uuni riuvotella, ala

vettä kantaa, ala vastaa laatia, ala päältäsi riisua, jo ovat koirasi

viiden, neljän, kolmen, kahden, yhden oven takana." Kyly kun sillä

tavoin joutui viimeinkin, kävi Paholainen syömään poikaa; vaan koiratkin

samassa pääsivät viimeisen lukon takaa, tulivat kylyyn ja kisalsivat

Paholaisen halki. Sanoo Paholainen koirien revitellessä tytölle: "Sinä

ota torahampaani, sillä piirrä veljesi päätä, niin hän kuolee; vie siitä

hammas lampiin, niin minä uudellensa virkoan."

Pani sisar sen mieleensä, otti kylystä Paholaisen torahampaan ja sillä

veljensä päätä piirtää, niin se siitä kuolee ja viedään maahan kuin

ruumis ainakin; vaan torahampaan kantoi tyttö käskyä myöten lampiin, niin

siitä Paholainen virkosi uudellensa, tuli taasen eläviin. Koiratpa kun

kotvaan eivät näe isäntäänsä, käypi heille ikäväksi, ja saavat etsimään,

mistä tuo löytyisi. Viimein sieltä täältä etsittyänsä tulevat

kalmistoonkin, niin sieltä haju nousee heille nenään. Kaivoivat silloin

ruumiin maasta ylähäksi ja nuolivat, nuolivat päätä, kunne meni hampaan

haava umpeen. Siitä vertyi jo poika uudellensa elämään, hyppäsi ylähäksi

ja sanoi: "Ohoh, kun viikon makasin!" Koirat siihen vastasivat: "Vielä

olisit viikomman maannut pahoittasi koirittasi", ja puhuivat

isännällensä, miten Paholaisen torahampaan hänen päästänsä löysivät.

Tästä arvataan nyt asia, että sisko se on kaikki laatinut, ja mennään

pirttiin, jossa revitellään Paholainen ja hänen morsiamensa; vaan itse

hyödytään hörtsäksi, parataan partsaksi. Siitä elämään päästään. Poika

syöttää, juottaa, luonansa pitää koirat ikänsä. -- Sen pituinen se

tarina.

Suomen kansan satuja ja tarinoita · 第 40 / 281 题