Lipasta neljä vierekkäin
on vuotten pölyt kansillaan.
Ne täytti neljä tyttöstä
aarteillaan lapsuusvuosinaan.
Näät nimen joka kannessa
sä pojan käden piirtämän.
Ja lippaat kertoo tarinaa
vaiheista parven hilpeän.
"Meg" ensi lippaan nimi on.
Siell' sievästi on tallella
muistoja elon rauhaisan,
häähuntu, lapsen kihara.
Vaan vanhat lelut lippaan tään
sai pikku Meg jo omakseen.
Ja nuoren äidin onni on
nyt antaa hoivaa perheelleen.
"Jo" nimi toisen, naarmuisen.
Päättömäin nukkein joukossa
on haaveet, muistot mieluiset
tallella päiväkirjassa.
On runot keskeneräiset
ja mietteet varhain vanhenneen.
Hän rakkautta odottaa
lohduksi yksinäisyyteen.
Oi Beth, viel' kädet surevat
sun lippaas kannen puhdistaa
ja muistot perheen enkelin
nyt pikku arkkuun tallettaa:
tuon myssyn viimeks käytetyn
ja pyhäinkuvan rakkahan.
Virsien laulamiesi
kuulemme vielä kaikuvan.
Ritarin kilpeen "Amy" on
piirretty viime kantehen.
Hiusnauhat, viuhkat vaalenneet,
kukkaset, kirjeet poikien
ja tanssikengät kuluneet
iloista kertoo nuoruuden.
Prinsessa sai jo ritarin
ja löysi toden rakkauden.
Lipasta neljä vierekkäin,
on vuotten pölyt kansillaan.
On neljä naista oppineet
jo rakastamaan, toimimaan.
Yks heistä ennen mennyt on,
vaan rakkaimmaksi aina jää.
Suo Isä, valos siunata
sisarten muiden elämää.