Ei ole tapahtunut mitään muuta kirjoittamisen arvoista, kuin
käynti neiti Nortonin luona. Hänen huoneensa on täynnä kauniita
esineitä. Hän oli hyvin herttainen, näytti minulle aarteitaan
ja kysyi tahtoisinko joskus tulla luennoille tai konsertteihin
hänen seurakseen. Hän esitti asian ikään kuin tekisin sillä
hänelle suuren palveluksen, mutta minä luulen, että rouva Kirke
on kertonut hänelle meistä, ja hän tahtoi jotenkin osoittaa
ystävällisyyttä minulle. Minä en tavallisesti halua olla
kiitollisuudenvelassa kenellekään, mutta neiti Nortonin kaltaisen
henkilön kutsu ei nöyryytä minua, ja siksi suostuin kiitollisena.
Tullessani takaisin lastenkamariin kuului olohuoneesta sellainen
meteli, että minun täytyi kurkistaa sisään. Siellä oli herra
Bhaer nelin kontin lattialla. Tina istui hänen selässään, Kitty
kuljetti häntä talutusnuorasta ja Minnie syötti kuminakakkuja
kahdelle pikku pojalle, jotka ulvoivat ja riehuivat tuoleista
rakennetuissa häkeissä.
-- Me leikimme eläintarhaa, selitti Kitty.
-- Tämä on minun evelanttini! lisäsi Tina pitäen kiinni
professorin tukasta.
-- Äiti antaa meidän aina tehdä mitä vain lauantai-iltapäivisin,
kun Franz ja Emil tulevat tänne, eikö niin, herra Bhaer, sanoi
Minnie.
"Evelantti" nousi istumaan, näytti olevan yhtä tosissaan kuin
lapset ja sanoi vakavana minulle:
-- Vakuutan kunniasanallani, että asia on niin. Jos pidämme liian
kovaa melua, komentakaa vain, niin koetamme olla hiljempää.
Lupasin komentaa, mutta jätin oven auki ja nautin ilosta yhtä
paljon kuin hekin. En milloinkaan ole nähnyt niin riemukasta
leikkiä. He olivat hippasilla, marssivat, lauloivat ja tanssivat,
ja kun huoneessa alkoi hämärtyä, he kerääntyivät professorin
ympärille sohvaan kuuntelemaan ihmeellisiä satuja uuninpiipulla
istuvista haikaroista ja pienistä tontuista, jotka ratsastavat
lumihiutaleilla maahan. Olisivatpa amerikkalaiset yhtä
yksinkertaisia ja luonnollisia kuin saksalaiset!
Olen niin innostunut kirjoittamiseen, että jatkaisin tätä vaikka
kuinka kauan, jolleivät taloudelliset seikat saisi minua nyt
lopettamaan. Sillä vaikka olen käyttänyt ohutta paperia ja
kirjoittanut tiheään, minä vapisen ajatellessani miten paljon
postimerkkejä tähän kirjeeseen tarvitaan. Lähettäkää minulle Amyn
kirjeitä niin pian kuin voitte. Minun pikku uutiseni tuntuvat
kovin köyhiltä hänen loistavien kuvaustensa rinnalla, mutta
tiedän, että luette niitä mielellänne. Opiskeleeko Teddy niin
ahkerasti, ettei lainkaan ehdi kirjoittaa ystävilleen? Pidä
hänestä hyvää huolta, Beth; kertokaa minulle miten Megin lapset
voivat ja viekää tuhannet terveiset kaikille
uskolliselta Joltanne.
P.S. Kirjeeni näkyi olevan melkein täynnä Bhaeria. Mutta minä
olen kiinnostunut erikoisista ihmisistä enkä tosiaan tiedä mistä
muusta voisin teille kirjoittaa. Voikaa hyvin!