Taistelu, joka syyskuun lopulla oli syttynyt länsirintamalla, oli sillä
välin jatkunut. Vihollisen valtavien ponnistusten tarkoituksena oli
murtaa kruununprinssi Rupprechtin ja v. Boehnin armeijaryhmäin rintama
Gentin ja Maubeugen suunnalla ja samoin Saksan kruununprinssin ja v.
Gallwitzin armeijaryhmäin sisemmät siivet Argonnien molemmin puolin
Charlevillen--Sedanin suunnalla. Sama pyrkimys oli ollut pohjana
kaikissa ententen hyökkäyksissä syksystä 1915 lähtien. Tähän asti ne
olivat rauenneet vihollisen uupumukseen ja meidän vastustusvoimaamme.
Nyt me olimme heikontuneet, ja tuon tuostakin petti toinen tai toinen
divisioona. Piileskelijäin lukumäärä rintaman takana kasvoi
peloittavasti. Tiedonantotoimistot, joiden tuli valvoa yksityisten
joukko-osastojen käytöstä, eivät enää riittäneet. Ne, jotka eturiveissä
taistelivat, olivat sankareita. Heitä oli vain alueen laajuuden vuoksi
liian harvassa. He tunsivat olevansa yksin. Upseeriin suuntautuivat
miesten katseet, hänen hartioilleen kuormittui taistelun paino. Hän sai
uskollistensa kanssa aikaan urheuden ihmetöitä. Rykmentin-, brigaadin-,
vieläpä divisioonankomentajat upseeriensa ja harvojen sotamiestensä,
usein kirjuriensa ja sotilaspalvelijainsa avulla palauttivat
henkilökohtaisesti aseman entiselleen. He estivät suuresti
ylivoimaisen, vaikkakaan ei enää taisteluintoisen vihollisen murron.
Voimme olla ylpeitä noista miehistä, jotka suorittivat sankaritöitä.
Mutta meidän mieshukkamme oli suuri. Paras osa jäi veriselle
tappotantereelle. Osassa pataljooniamme oli enää vain kaksi
komppaniaa. Ylin armeijanjohto lakkautti lomallelaskemisen. Suurten
kuljetusvaikeuksien vuoksi täytyi kotimaassa olevien lomallelaskettujen
toistaiseksi jäädä sinne. He viivyttelivät siellä kauemmin kuin oli
suotavaa. Kohtalokkaina marraskuun päivinä olisi Saksassa saanut olla
vain harvoja lomallelaskettuja. Valitettavasti ei asianlaita ollut
niin.
Divisioonille voitiin myöntää yhä lyhempi aika lepoa ja
sotilastarpeittensa ja vaatetuksensa kuntoonpanemista varten. Hyviä
joukkoja käytettiin enemmän kuin epäluotettavia. Siitäkin oli
vahingollisia seurauksia. Ne eivät voineet ymmärtää, miksi niiden piti
niin usein sulkea aukot. Niiden taisteluinto laimeni. Ponnistukset
kävivät yhä suuremmiksi, voimat hupenivat. Oli äärettömän vaikeaa saada
aukot täytetyksi ja lujittaa heikkoja kohtia. Yhä useammin sattui, että
toisen linjan divisioonia täytyi viedä kiireesti taisteluun ja osastot
joutuivat sekaisin.
Johtajien hermojännitys rintamalla kasvoi yhä, mutta raskasta taakkaa
kantaessaankin he säilyttivät kyvyn arvostella selkeästi isänmaan hätää
ja uljaan sankarimielensä. Sitä ei mikään voinut murtaa.
4:s armeija, joka pysytti oikean sivustansa Yserin varrella
Diksmuiden alapuolella ja vasemman sivustansa Armentièresin luona,
työnnettiin alituisin taisteluin lokakuun alussa Roulersia ja Meniniä
kohti. Syntyi joukko paikallisia kahakoita, jotka eivät johtaneet
tulokseen. Lokakuun 14:ntenä vihollinen uudisti hyökkäyksensä.
Roulersin suunnalla se pääsi etenemään vielä kaupungin toisellekin
puolelle. Myös Kortemark menetettiin. Sitävastoin se Meninin suunnalla
jaksoi tunkeutua vain vähän matkaa eteenpäin. Wervickin luona se
lyötiin takaisin. Myös lokak. 15:s toi viholliselle paikallisia
voittoja, jotka pakottivat armeijan peräytymään linjalle
Diksmuide--Torhout--Ingelmunster--Kortrik. 4:nnen armeijan
divisioonilla oli vähäinen miesluku. Syynä siihen, ettei vihollinen
saanut suurempaa voittoa, saattoi 4:nnen armeijan erinomaisen johdon
ohella olla vain se, ettei vastustaja enää tuntenut taistelunhalua.
4:ttä armeijaa komensi yhä vielä kenraali Sixt v. Arnim. Hänen
esikunnanpäällikkönsä oli nyt majuri Humser, lahjakas soturiluonne.
4:nnen armeijan tilanne oli sillävälin jännittynyt niin, että ylimmän
armeijanjohdon täytyi päättää toistaiseksi siirtää se vihollisesta
kauemmaksi ja lyhentää sen rintamaa. Se sai käskyn vetäytyä
Hermann-asemiin kanavan taa Eecloon kohdalla ja Lysin taa. Tämän
liikkeen kautta luovuttiin Flanderin rannikosta. Sukellusveneiden
tukikohta oli sillävälin siirretty muualle. 4:nnen armeijan liikkeitä
suoritettiin paraikaa lokakuun 17:ntenä, jolloin minä taas matkustin
Berliiniin neuvottelemaan sillävälin saapuneen Wilsonin toisen nootin
johdosta.
17:s armeija oli saanut kestää vaikeita päiviä vihollisen murtauduttua
lävitse Cambrain luona syyskuun 27:ntenä. Lokakuun 8:nteen asti jatkui
kiivaita taisteluja Cambrain kummallakin puolen vaihtelevalla onnella,
kaupunki pysyi meidän hallussamme. 2:nen armeija ei taistellut yhtä
hyvällä menestyksellä; se työnnettiin lokakuun ensi päivinä yhä enemmän
Le Catelet'ta kohti. Bohainia kohti pääsi vihollinen etenemään. Armeija
veti mukanaan vaikeissa oloissa taistelevan 18:nnen armeijan oikean
sivustan. Lokak. 8:ntena kohtasi sitä jälleen uusi ankara isku Le
Catelet'n seudulla ja siitä etelään ja työnsi sitä taas taaksepäin. Ylin
armeijanjohto oli pakotettu siirtämään 2:sen armeijan lokakuun 9:nnen
vastaisena yönä Hermann-asemiin, siltä kun puuttui reservijoukkoja.
Tätä liikettä täytyi 17:nnen armeijan seurata vasemmalla siivellään ja
keskustallaan Cambrain ja Valenciennesin puoliväliin asti, jota vastoin
sen oikea sivusta toistaiseksi sijoitettiin Douain länsipuolelle
lähelle kaupunkia. 18:nnen armeijan täytyi samoin kuin 2:senkin
peräytyä Hermann-asemiin. Se voi jättää vasemman siipensä La Fèren luo.
Raskaalta tuntui siirtää 2:nen ja 18:s armeija Hermann-asemiin, joiden
varustaminen oli vielä kesken. Olin toivonut, että armeijat jaksaisivat
kauemmin pysyä Siegfried-asemissa. Tosin oli meidät useissa kohdin St.
Quentinin pohjoispuolella tungettu niistä vähitellen pois jo lokakuun
alkupäivien taisteluissa, mutta suurimman osan rintamaa olimme
kuitenkin säilyttäneet näissä asemissa. Kesken oli myös Hermann-asemien
edessä olevan alueen tyhjennystyöt.
Perääntymisliikkeet sujuivat hyvin. Vihollinen hyökkäsi jo lokak.
10:ntenä uusia asemia vastaan, mutta työnnettiin takaisin. Lokak.
11:nenä se saavutti Cambrain koillispuolella taistellessaan 18:tta
armeijaa vastaan paikallista menestystä, joka kuitenkin tehtiin
mitättömäksi. Seuraavina päivinä lokak. 17:nteen asti oli uusia
taisteluja 2:sta ja 18:tta armeijaa vastaan, joista me yleensä
suoriuduimme menestyksellä.
4:nnen armeijan siirrosta Lysin taakse seurasi välttämättä myös 6:nnen
ja 17:nnen armeijan siirtyminen Schelden taakse Hermann-asemiin. 6:s
armeija oli lokak. 17:ntenä vielä Lillen länsipuolella, yöllä 18:tta
vasten piti sen luopua kaupungista. Tähän liikkeeseen täytyi kauempana
etelässä olevan 17:nnen armeijan oikean siiven ja myöhemmin koko
armeijan yhtyä.
Hermann-asemiin perääntyminen edellytti von Boehnin armeijaryhmän
lakkauttamista. Se oli käynyt liian kapeaksi eikä voinut enää saada
aikaan tarpeellista voimien tasoitusta. 2:nen armeija joutui nyt
Ruppreehtin armeijaryhmään, 18:s armeija Saksan kruununprinssin
armeijaryhmään. Siellä oli 9:s armeija liittynyt 7:nteen armeijaan.
Täälläkään ei selkäpuolen kulkuyhteyden vuoksi ollut tilaa erikoiselle
armeijalle. Kenraali v. Carlowitz tuli 2:sen armeijan ylikomentajaksi,
jotavastoin kenraali v. der Marwitz sai Verdunin edustalla olevan
5:nnen armeijan. Hänen esikunnanpäällikökseen tuli minun tähänastinen
apulaiseni yliluutnantti Wetzell. Kenraali v. Gallwitzille oli
muodostettu erikoinen armeijaryhmänkomento. Täälläkin oli osoittautunut
haitalliseksi, että armeijanpäällikkyyteen oli yhdistetty
armeijaryhmänkomento.
Voimainsäästämisen välttämättömyys pakotti Saksan kruununprinssin
armeijaryhmän vielä syyskuun lopulla luopumaan Laffaux'n mutkasta, joka
nytkin nieli paljon voimia, ja vetäytymään Oisen--Aisnen kanavan takana
oleviin asemiin, joihin me olimme asettuneet 1917, lokakuun 22:sen
onnettoman taistelun jälkeen.
Lokakuun 2:sena peräytyivät 7:nnen armeijan vasen sivusta ja 1:sen
armeijan oikea sivusta suunnitelman mukaan niihin asemiin, joissa oli
oltu ennen toukokuun 27:ntenä 1918 alkanutta rynnäkköä. Valitettavasti
antautui vielä ennen tämän liikkeen suoritusta yksi divisioona vastoin
kaikkea odotusta taisteluun Fismesin koillispuolella olevilla
ylängöillä. 7:nnen armeijan keskusta piti puoliaan Chemin des
Damesissa, jota vastaan vihollinen suuntasi hyökkäyksiään tuloksetta.
Puolustustaistelu Champagnessa ja Maasin varrella Argonnien kummallakin
puolella kehittyi edullisesti huolimatta vihollisen suunnattomasta
ylivoimasta juuri näillä taistelutantereilla. Se oli huomattavasti
suurempi kuin molempien pohjoisten armeijaryhmäin rintaman edessä.
Täällä osoitti johto erikoista rauhallisuutta ja etevää harkintaa.
Vihollinen pääsi vain hitaasti etenemään.
Jatkuvat kiivaat rynnistykset 1:sen armeijan vasenta siipeä ja 3:tta
armeijaa vastaan kypsyttivät Saksan kruununprinssin armeijaryhmässä
lokakuun alkupäivinä vakaumuksen, että taistelu oli keskeytettävä ja
peräydyttävä kauttaaltaan Hunding--Brunhild-asemiin, siis linjalle
Laon--Marie--Sissonne--Aisne Rethelistä ylöspäin Grandprèhen asti. Ylin
armeijanjohto ei voinut antaa uusia lisävoimia tälle armeijaryhmälle,
joka käytteli voimiaan ylen säästeliäästi. Molemmat pohjoiset
armeijaryhmät nielivät liian paljon. Ylin armeijanjohto hyväksyi
liikkeen, joka suoritettiin suunnitelman mukaisesti lokakuun 13:nteen
mennessä.
Saksan kruununprinssin armeijaryhmä aloitti joukkojemme siirron Reimsin
edustalla Suippesin takana lokakuun ensimmäisinä päivinä. Lokak.
10:nnen ja 11:nnen välisenä yönä jätettiin koko rintama Chemin des
Damesista Argonneihin asti. Sitä ennen oli 3:s armeija torjunut
voimakkaat vihollisen hyökkäykset. Lokakuun 13:nnen aamulla seisoivat
7:s, 3:s ja 1:nen armeija puolustusvalmiina uusissa, hyvin
varustetuissa asemissa; edessä olevan alueen tyhjentäminen oli
jotakuinkin suoritettu. Molempien viimemainittujen armeijain
puolustustaistelut syyskuun lopulla ja lokakuun alussa menestyivät
täydellisesti, jopa loistavasti, niin että johto ja joukot voivat
ylpeydellä muistella niitä. Armeijain ylipäälliköt v. Einem ja v. Mudra
ja heidän esikunnanpäällikkönsä v. Klewitz ja Hasse olivat taas tehneet
unohtumattoman ansiokasta työtä.
Vihollinen seurasi tuimasti Saksan kruununprinssin perääntyvää
armeijaryhmää Oisen ja Aisnen välillä; täällä sukeutui hyvin pian
ankaria kamppailuja uusista asemistamme. Aisnen mutkassa Rethelin
suunnalla tunkeutui vihollinen varovammin eteenpäin. Sitävastoin se
koetti kohta saada haltuunsa Aisnen polvekkeen Vouziersin ja Grandprèn
välillä, mikä ei aluksi onnistunut. Amerikkalaisten puserrus 5:ttä
armeijaa vastaan Airen laaksossa Maasin länsipuolella oli käynyt ylen
vahvaksi. Taistelu laajeni myös Maasin itärannalle. Huolimatta
äärettömästä ylivoimastaan päälukuun nähden raukesivat nuorten
amerikkalaisten joukkojen rynnistykset; ne kärsivät mitä suurimpia
tappioita. Syyskuun 26:ntena saavuttamastaan voitosta ne saivat kiittää
vain sitä, että yksi saksalainen reservidivisioona ei tehnyt
tehtäväänsä, ja että niiden ryntäys toisessa paikassa kohdistui
urhoolliseen, mutta taisteluissa lopen uupuneeseen divisioonaan, joka
oli asetettu hyvin pitkälle rintamalle.
Toistaiseksi ei ollut odotettavissa hyökkäystä Michel-asemia ja herttua
Albrechtin armeijaryhmää vastaan.
Tilanne lokakuun 17:ntenä oli siis sellainen, että me olimme koko
rintamalla Maasin länsipuolella perääntyneet selkäasemille. Oikealla
sivustalla siirtyminen vielä oli kesken. Erikoisia vaikeuksia tuotti
se, että armeija perääntyessään Hermann-, ja Hunding--Brunhild-asemiin
menetti joukon laitoksia, jotka edistivät joukkojen mukavuutta. Niin
menetimme etenkin syöpäläistenhävitysasemia, mikä vaikutti erittäin
häiritsevästi. Ylin armeijanjohto odotti hyökkäyksien jatkumista Gentin
ja Maubeugen suunnalla Oisen ja Aisnen välillä ja ylisen Aisnen ja
Maasin välillä ja niiden laajenemista Maasin oikealle rannalle. Olin jo
valmistautunut siihen, että saisimme kärsiä suurta voimain- ja
hermojenkulutusta. Useissa kohdin olimme taistelleet menestyksellä,
toisissa oli vihollisen täytynyt tyytyä hyvin vähiin tuloksiin
huolimatta suuresta ylivoimastaan. Odotettavissa olevien vastaisten
taistelujen tulos riippui ratkaisevasti joukkojen sisäisestä kunnosta.
Joka mies täytyi pysyttää rintamalla ja saada todellisen taisteluinnon
läpitunkemaksi. Aselepotarjouksen aikaansaama vaikutus ei ollut
suotuisa, väsymys sotaan oli kasvanut. Vastapainoksi kaivattiin
kotimaasta voimakasta herätystä. Mutta siellä oli kaikki valistustyö
seisahtunut. Kuulin paljon valitettavan tätä armeijassa. Kotimaan ja
hallituksen täytyi lopultakin ilmaista, oliko niillä vielä halua
taisteluun; vain siten voi toivoa armeijan hengen voimistuvan. Ne
käskyt ja selitykset, joita Spaasta lähetettiin joukoille, eivät yksin
riittäneet. Kotimaan ja armeijan yhteenkuuluvaisuus tuntui noina
päivinä selvemmin kuin milloinkaan. Armeija tahtoi saada selvyyttä
siitä, mitä se saattoi odottaa kotimaalta.
Uusien asemien takana olevan seudun tyhjentämistä jatkettiin
innokkaasti. Kuljetustilanne rautateillä oli edelleen hyvin jännittävä.
Suunnattomat määrät sotatarpeita oli vietävä pois. Tämä vaatisi
viikkoja ja kuukausia. Erikoista painoa panin ratojen ja siltojen
perinpohjaisen hävittämisen valmisteluihin, ne kun suoranaisesti
vaikuttivat sotaliikkeisiin. Kaikki omat varastot oli vietävä Saksaan
asti. Keskustelin usein esikunnanpäällikköjen kanssa tyhjentämis- ja
hävittämisseikoista. Asukkaita säästimme niin paljon kuin suinkin,
kuten olemme aina tehneet. Tästä ovat maan asukkaat antaneet
todistuksia. Tosin he pyysivät, ettei heidän tarvitsisi julkisesti
todistaa meidän hyväksemme. He pelkäsivät Pariisissa vallitsevaa
mielialaa. Myöskin puolueeton komissioni lähti Brüsselistä rintamalle,
se kertoi meidän huolenpidostamme, mutta myös vihollisen tykistön ja
lentäjien hävityksistä. -- Se, mitä asujamisto sai kärsiä, johtui
sotatilanteesta, ei meidän sodankäynnistämme, joka oli tahratonta.
Mutta entente tarvitsi syytöksiä meitä vastaan johtaakseen Wilsonia yhä
enemmän omien päämääriensä piiriin.
Kauempana takana varustettiin innokkaasti Antwerpenin--Maasin asemia.
Pitkin Saksan rajaa tutkitutin uuden peräytymislinjan.
Italian rintamalla oli rauhallista. Puhuttiin tulossa olevasta ententen
hyökkäyksestä. Se herätti hyvin suurta huolta; itävalta-unkarilaiset
joukot Serbiassa olivat taistelleet sangen huonosti.
Balkanilla olivat olot kehittyneet yhä meille epäedullisesti; Bulgaaria
oli antautunut ympärysvalloille.
Sukellusveneiden tukikohta, joka oli ollut Cattarossa, siirrettiin
Polaan.
Serbiassa oli kenraali v. Kövesc tullut Unkaria suojaavien joukkojen
päälliköksi. Hänen komennossaan olivat ne joukot, jotka olivat
Albaniasta perääntyneet kenraali v. Pflanzer-Baltinin johdolla
Montenegroon sekä Moravan varrella olevat keskusvaltain joukot.
Viimeksimainitut kuuluivat 11:nnen armeijan ylikomennon alle, jonka
johtajana oli kenraali v. Steuben. Kenraali v. Kövescillä oli vaikea
tehtävä. Itävalta-unkarilaiset joukot eivät olleet taistelukuntoisia,
saksalaisissa joukoissa oli vain vanhempia ikäluokkia, ja niissä oli
pieni miesluku. Alppijoukko oli taistelujen uuvuttama.
Itävalta-unkarilaisten joukkojen tuli Moravan laaksossa Nishin
eteläpuolella suojata saksalaisten ja itävalta-unkarilaisten
divisioonain kerääntymistä rintamaan. Ne eivät taistelleet hyvin.
Lokakuun 12:ntena oli joukkojen keskityskohhta siirrettävä taaksepäin
kaupungin pohjoispuolella oleville kukkuloille. Jatkuva perääntyminen
saattoi käydä välttämättömäksi. Lokakuun §6:ntena olimme jo Aleksinacin
pohjoispuolella olevilla harjuilla Moravan kummallakin puolella. Ne
saksalaiset joukot, jotka olivat perääntyneet Mitrovitsan kautta,
olivat läntisen Moravan pohjoispuolella päässeet yhtymään.
Sofian kautta peräytyneet joukko-osastot olivat edelleen siirtyneet
Lom-Palankaan, siirtyäkseen täältä Tonavan yli. Ranskalaiset
divisioonat seurasivat kintereillä. Ne saapuivat Tonavalle lokak.
17:nnen tienoilla. Levottomuus Romaaniassa kasvoi.
Scholtzin ylikomento oli siirretty Romaaniaan. Sen tuli
kenraalisotamarsalkka v. Mackensenin määräysten mukaan suojella
Tonavaa. Kaukaasiasta ja Ukrainasta lähetetyt apujoukot olivat tulossa.
Asema Serbiassa ja Tonavalla ei siis ollut turvattu, mutta ei vielä
myöskään luhistumaisillaan.
Adrianopolin luona ja Maritsan alajuoksulla oli jo englantilaisia
joukkoja. Turkkilainen rajavartiasto oli siellä erittäin heikko.
Konstantinopolissa olevat saksalaiset joukot ja virastot valmistuivat
lähtemään laivoilla kaupungista Odessaan, jos entente hyökkäisi.
Tätä sotilaallista yleistilannetta oli minun pidettävä silmällä
määrätessäni asenteeni Wilsonin toiseen noottiin.