Valmistelut kolmanteen suureen hyökkäykseen lännessä tapahtuivat
tarkalleen samalla tavalla kuin ennen maaliskuun 21:sen ja
toukokuun 27:nnen taisteluita. Eversti Bruchmüller oli taas Saksan
kruununprinssin armeijaryhmän neuvojana tykistöä koskevissa asioissa.
Samalla kuin 7:s armeija kulkisi Château-Thierryn itäpuolella Marnen
yli tuli sen hyökätä joen molemmin puolin Epernayn suuntaan. Yhtaikaa
piti 1:sen ja 3:nnen armeijan edetä rintamavälillä, joka ulottui
Reimsin itäpuolelta Tahureen asti, työntääkseen sekin oikean
sivustansa Epernayta kohti Reimsin metsäisen vuoriston ohi, päävoimat
Châlons-sur-Marneen tähdäten. Tältä joukkojen ryntäykseltä säästyivät
ne vihollisen asemat, jotka olivat suunnilleen Ardre-virrasta Reimsin
itäpuolelle asti. Hyökkäyksellä oli näin ollen huomattava laajuus, joka
näytti olevan sen menestykselle eduksi. Kummankin hyökkäävän joukon
yhtyminen Epernayn tienoilla voi saada aikaan suuren tuloksen.
Hyökkäystä suorittamaan oli suurimmaksi osaksi määrätty divisioonia,
jotka olivat suorittaneet rynnäkön Chemin des Damesin kautta. Tehtävä
asetti joukoille suuret vaatimukset, mutta se johtui asemasta.
Kruununprinssi Rupprechtin divisioonat voivat sitä paremmin levänneinä
ryhtyä myöhempään tehtäväänsä, Flanderin hyökkäykseen.
7:nnen armeijan ylikomennon kevennykseksi oli 9:s armeijanylikomento
Romaaniasta työnnetty Oisen ja Ourcqin väliin Aisnen kummallekin
puolelle. Ryhdyttäessä hyökkäämään Reimsin molemmin puolin
otettiin laskuissa huomioon mahdollisuus, että vihollinen tekisi
vastahyökkäyksen Aisnen ja Marnen välillä, päävoimat Soissonsin
suunnassa. 9:s armeija ja 7:nnen armeijan oikea siipi olivat varustetut
ottamaan sitä vastaan.
Saksan kruununprinssin joukkojen rynnäkkö oli alkuaan suunniteltu
heinäkuun 12:ntenä tapahtuvaksi. Se täytyi valitettavasti siirtää
15:nteen, jotta valmistelut saataisiin mahdollisimman perinpohjaisiksi.
Valmistusten ollessa täydessä käynnissä saatiin 11:ntenä ja 12:ntena
karkurien kautta tieto, että Villers-Cotteréts'n metsästä oli
odotettavissa heti suuri tankkirynnäkkö. Tämän johdosta tarkastettiin
ja täydennettiin vielä kerran puolustustoimenpiteitä. Ratkaisevalla
paikalla Soissonsista lounaaseen oli divisioona, joka oli idässä
taistellut erittäin voitokkaasti ja myöskin lännessä aina täyttänyt
tehtävänsä. Se ei ollut ottanut osaa toukokuun taisteluihin ja oli
siksi saanut nauttia lepoa niin runsaasti kuin yleensä voitiin
divisioonalle myöntää. Tässä suhteessa ei vihollisen asema voinut
olla meidän asemaamme parempi. Etempänä etelässä oli yhdellä
divisioonavälillä kaksi divisioonaa, joiden pataljoonaluku oli jäänyt
vaadittua määrää pienemmäksi ja jotka eivät olleet täysin levänneitä.
Muut divisioonat olivat hyviä asemadivisioonia, niiden leveys oli
säännönmukainen. Muutamia divisioonia oli takana varana. Asemien
rakentaminen ei luonnollisesti vielä voinut olla kovin pitkällä. Korkea
vilja esti näkemästä kauas eteenpäin, mutta suojasi tietysti samalla
asemia. Espanjantauti ei kuitenkaan raivonnut pahemmin kuin rintaman
muilla osilla. Ilmoitettua vihollisen hyökkäystä ei kuulunut. Minä
toivoin, että tieto hyökkäyksestä olisi ravistanut joukot perinpohjin
hereille. Saksan kruununprinssin joukot tehostivat sitä, että oli
välttämätöntä kaikilla puolustuslinjoilla ryhmittyä syvälle ulottuviin
muotoihin.
Minä olin koko ajan yhteydessä hyökkäävien armeijain johtajain kanssa.
Minulle oli kaikkein tärkeintä tietää, tunsiko vihollinen heidän tai
joukkojen arvelun mukaan meidän valmistuksemme. He vastasivat tähän
kieltävästi. Vain Marnen varrella kiihtyi tykkituli. Minä olin vielä
erikoisesti huomauttanut, ettei Marnen etelärannalle saisi tehdä
tiedusteluretkiä. Siitä huolimatta ui eräs pionieeriupseeri joen yli ja
joutui vangiksi. Kuten taistelun jälkeen tuli tiedoksi, oli hän
kertoillut viholliselle hyvin paljon. Samoin menetteli eräs raskaan
tykistön sijaisupseeri, joka Ardre-joella joutui vihollisen käsiin.
Entente teki muutamissa kohdin partioretkiä ja otti myös vankeja; mitä
se niiltä sai kuulla, en tiedä. Tosiasia on, että kautta koko Saksan
puhuttiin mitä varomattomimmin Reimsin luona tehtävästä hyökkäyksestä.
Paha kyllä sain vasta perästäpäin usein kirjeitä kotimaasta, joissa
kerrottiin tästä. Myös vihollisen kipinäsanomissa taistelun jälkeen
tunnustettiin suoraan, että meidän suunnitelmamme oli tullut oikeaan
aikaan sen tietoon. Asian salassa pitäminen armeijassa oli vaikeaa, kun
jo vahvojen tykistö- ja miinanheittäjäosastojen kerääminen, joita
jokaiseen hyökkäykseen tarvittiin, oli omiaan paljastamaan meidän
aikeemme.
Kaikesta harkinnasta huolimatta emme voineet keksiä muuta.
Tunsimme kyllä, miten hitaasti hyökkäys voitiin saada aikaan.
Harhaanjohtamisyrityksiä oli järjestetty niinkuin ennenkin. Tässä
suhteessa oli tehty kaikki. Postinsulkemisella ei ollut mitään
merkitystä. Kotimaahan johti liian monta kanavaa, lomallelaskemista en
voinut keskeyttää, se oli ainoa, mitä ylin armeijanjohto voi sotilaalle
antaa. Rautatien kuljetussuhteiden vuoksi oli jo helmi- ja maaliskuussa
järjestetty pitempiaikainen sulku. Sen lopettamista toivoivat silloin
useat ylipäälliköt hartaasti.
Viranomaiset pitivät ankaraa huolta salassapysymisestä, mutta
saksalaiselle ominaisen juttelu- ja kerskailuhalun kautta joutuivat
kaikki tärkeimmät ja salaisimmat asiat julkisuuteen ja sitä tietä myös
vihollisen tietoon.