Saksalaisten toinen suuri hyökkäys Ranskassa ja Itävalta-Unkarin
armeijan hyökkäys Italiassa tapahtuivat pääasiassa suunnitelman mukaan.
Toukokuun keskivaiheilla alkoi joukkojen kokoaminen murtautumista
varten Chemin des Damesin luona. Valmistelut lopetettiin oikeaan
aikaan. Tykistön osuus järjestettiin eversti Bruchmüllerin ehdotusten
mukaan, jotka olivat määrääviä myös tykistövalmisteluista päätettäessä.
Kävin usein, asianomaisten armeijanylikomentojen luona ja sain mitä
parhaan vaikutelman.
Toukokuun 27:ntenä alkoi hyökkäys Vauxaillonin ja Sapigneulin välillä.
Se menestyi taas loistavasti. Olin luullut, että meidän onnistuisi
päästä vain Soissonsin ja Fismesin seuduille. Nämä olivat jo toisena ja
kolmantena päivänä sivuutetut, paikoittain kauaskin. Etenkin Fismesin
toisella puolella olimme valloittaneet laajalti maata, vähemmin
Soissonsin luona. Hyvin valitettavaa oli, että eräs komentoviranomainen
ei huomannut tilanteen edullisuutta Soissonsin luona. Emme tehneet
täällä yhtä voimakasta sysäystä kuin Fismesin luona, vaikka se olisi
ollut mahdollista. Muuten olisi asemamme muodostunut koko joukon
paremmaksi ei ainoastaan Soissonsin länsipuolella, vaan koko
hyökkäysrintamalla. Jokseenkin varmaa on, etteivät ranskalaiset enää
olisi voineet pysytellä Aisnen ja Oisen välillä. Tässä oli taas tapaus,
jossa muutamassa hetkessä olisi voitu saavuttaa paljon, mutta myös
paljon laiminlyödä. Ylin johto istuu ja miettii ja voi valmistaa
kaiken, mutta itse toimeenpano ei enää ole sen käsissä. Sen täytyy
taistelukentällä tyytyä valmiisiin tosiseikkoihin.
7:nnen armeijan keskusta eteni eteläänpäin Marneen asti. Sen vasen
siipi ja 1:sen armeijan oikea siipi, joka suunnitelman mukaan oli
vasemmalla laajentanut hyökkäystä Reimsiin päin, tunkeutuivat Marnen ja
Veslen välillä Reimsin metsäistä vuoristoa vastaan ja kohtasivat täällä
voittamattoman vastustuksen. 7:nnen armeijan oikea siipi pääsi
etenemään Aisnen ja Marnen välillä Soissonsista lounaiseen
Villers-Cotteréts'n metsän itäreunaan asti ja valloitti
Château-Thierryn. Kenraali Foch siirsi suuria varajoukkoja Reimsin
lounaispuolelle ja Soissonsia vastaan tehden tuloksettomia
vastahyökkäyksiä, jotka myöhemmin laajenivat Château-Thierryhin asti.
Kesäkuun alussa lopetimme etenemisemme. Ainoastaan Aisnen ja
Villers-Cotteréts'n metsän välisellä alalla, Soissonsin
lounaispuolella, suunnitteli ylin armeijanjohto vielä hyökkäystä.
Halusimme päästä etenemään länteenpäin Soissonsin itäpuolella Aisnen
laaksosta Veslen laaksoon johtavan radan vuoksi, ja tukea taktillisesti
18:nnen armeijan hyökkäystä Montdidier'n--Noyonin linjan yli.
Meidän joukkomme pysyivät hyökkäyksessä ja puolustuksessa aseman
herroina huolimatta muutamista ohimenevistä vaikeuksista, joita ei
voitu välttää. Ne osoittautuivat ranskalaisia ja englantilaisia
etevämmiksi sielläkin, missä nämä taistelivat tankkien avulla.
Château-Thierryn luona olivat amerikkalaiset, jotka jo kauan olivat
olleet Ranskassa, tihein joukoin hyökänneet menestyksettä meidän
heikosti miehitettyjä rintamiamme vastaan. He taistelivat
urhoollisesti, mutta heitä johdettiin huonosti. Täälläkin tunsi
meikäläinen sotamies olevansa voimakkaampi. Meidän taktiikkamme oli
joka suhteessa osoittautunut oikeaksi, tappiomme olivat hyvin vähäiset
vihollisen tappioihin ja suureen vankilukuun verrattuina, vaikkakin
sinänsä sangen ikäviä. Hyökkäystä ei nytkään joka paikassa lopetettu
aikanaan. Siellä täällä hyökättiin vielä, kun puolustus jo olisi ollut
paikallaan. Joukot olivat kaikkialla, harvoja poikkeuksia
lukuunottamatta, osoittaneet hyvää käytöstä ja kestävyyttä.
Kokonaisuudessaan oli vaikutus hyvin edullinen. Saksan kruununprinssin
armeijaryhmä oli hyökkäyksellään saavuttanut suuren taktillisen voiton.
Vihollinen oli pakotettu käyttämään suurempia reservimääriä kuin meillä
oli ollut joukkoja tulessa. Pariisissa tuntui Ranskan tappion vaikutus,
ja joukoittain siirtyi asukkaita pois. Kamarin istunnossa kesäkuun
alussa, jota jännityksellä olin odottanut, ei kuitenkaan näyttäytynyt
mitään heikkouden oireita. Clemenceau puhui ylpeitä, esikuvaksi
kelpaavia voimakkaita sanoja: "Me peräydymme nyt, mutta me emme
milloinkaan antaudu" ja "Me saavutamme voiton, jos hallituksen johtajat
ovat tehtävänsä tasalla". "Minä tappelen Pariisin edustalla, tappelen
Pariisissa, tappelen Pariisin takana". "Muistakaamme Thiersin ja
Gambettan kohtaloa; en kaipaa Thiersin raskasta ja epäkiitollista
osaa".
Tämän vuoden toinenkaan suuri tappio ei tehnyt ententea
rauhaantaipuvaksi.
Strateegisesti oli meille epäedullista, ettemme kyenneet valloittamaan
Reimsiä ja tunkemaan armeijojamme täällä kauemmas vuoristoon. 7:nnen
armeijan keskusta jäi siten yksistään sen leveäraiteisen radan varaan,
joka johtaa Aisnen laaksosta Soissonsin itäpuolella Veslen laaksoon.
Jotta liikenne ei olisi riippuvainen tilapäisistä sattumista, päätettiin
rakentaa toinen idempänä kulkeva rataosa kummankin laakson välille.
Muita ratoja ei voitu rakentaa Aisnen eteläpuolelle suurien
pinnanmuodostusvaikeuksien tähden. Laonista kulki vielä
leveäraiteisrata Anizyn kautta suoraan Soissonsiin. Kaupungin
pohjoispuolella oleva Ailetten ja Aisnen laaksojen välinen tunneli,
joka oli räjäytetty, täytyi saada uudelleen kuntoon. 7:nnen armeijan
vasemmalle ja 1:sen armeijan oikealle sivustalle johti rata, jonka
raideleveys oli 1 metri, sekä kenttäratoja, jotka helpottivat
liikennettä suuresti. Nämä radat oli johdettava molempien varusasemain
taakse ja yhdistettävä meidän liikenteessämme oleviin ratoihin.
Epäedullisten rautatiesuhteiden tähden täytyi käyttää paljon
kuorma-automobiilikolonnia; se vaikeutti arveluttavasti
käyttövoimatilaamme.
Jo kesäkuun 1:senä oli hyökkäys suunnitelman mukaisesti ulotettu
lännessä siihen asti, missä Ailette laskee Oise-virtaan. Hyökkäykseen
tarvittavien tykistövälineiden siirto oli sujunut hyvin. Taistelu itse
tunkeutui niille asemille saakka, jotka me Alberich-siirron avulla
maaliskuussa 1917 olimme jättäneet.
Kesäkuun 7:nneksi oli suunniteltu 18:nnen armeijan hyökkäys Montdidier'n
ja Noyonin välillä, 7:nnen armeijan oli hyökättävä samaan aikaan
Soissonsin lounaispuolella. Neuvotellessani kesäkuun alussa 18:nnen
armeijan päämajassa tulin vakuutetuksi, ettei sen tykistövalmisteluja
saataisi loppuun suoritetuiksi oikeaan aikaan. 7:nnen armeijan
täydennystykistön saapuminen oli viivästynyt. Hyökkäys siirrettiin
sentähden kesäkuun 9:nteen. Tämä oli epäedullista, hyökkäys kun täten
joutui yhä enemmän erilleen Aisnen ja Marnen välillä käydyistä
valtavista taisteluista, mitä paikallinen yritys Soissonsin
lounaispuolella ei mitenkään voinut täysin korvata. Viholliselle kävi
reservijoukkojen siirtäminen täten helpommaksi. Näistä epäkohdista
huolimatta valitsin myöhemmän ajan, annoin näet ratkaisevan merkityksen
hyökkäyksen perinpohjaiselle valmistukselle, siitä kun riippui voitto
ja tappio.
18:nnen armeijan hyökkäys alkoi kesäk. 9:ntenä, oikea sivusta hyökkäsi
Merytä vastaan, vasen hyvin vahvasti varustettuja ylänköasemia vastaan
aivan Oisen länsipuolella. Puolustaja oli tällä kertaa varustautunut,
siitä huolimatta tunkeutui jalkaväkemme vihollisen koko puolustuslinjan
läpi ja vielä sen toiselle puolelle, paikoittain Arondeen asti.
Jo 11:ntenä suuntasi vihollinen hyvin voimakkaita vastahyökkäyksiä,
etupäässä oikealla sivustallamme, Merytä vastaan ja pääsi jonkun verran
etenemäänkin. Ne jatkuivat 12:ntena ja 13:ntenä tuloksetta. Kun
vastustaja oli ryhtynyt keräämään yhteen hyvin vahvoja joukkoja, antoi
ylin armeijanjohto tappioiden välttämiseksi jo 11:ntenä 18:nnelle
armeijalle määräyksen hyökkäyksen lopettamisesta. Saattoi selvästi
huomata, että 7:nnen armeijan sillävälin aloittama rynnistys Soissonsin
lounaispuolella ei onnistuisi.
18:nnen armeijan kamppailu ei ollut muuttanut strateegista asemaamme,
jonka 7:nnen armeijan hyökkäys oli luonut. Erikoisia taktillisia
kokemuksia se ei myöskään tuottanut.
Kesäkuun puolivälissä hiljeni toiminta koko Saksan kruununprinssin
armeijaryhmän uudella rintamalla. Ainoastaan Aisnen ja
Villers-Cotteréts'n metsän välisellä alalla säilyi jännitys, joka
välistä laukesi paikallisiksi otteluiksi. Myös Ardren kummallakin
puolen Marnen ja Reimsin välillä jatkui jonkinmoista levottomuutta.
Valloitettu alue antoi meille runsaasti apukeinoja ja helpotti
elintarvetilannettamme.
Itävalta-Unkarin armeijan hyökkäyksen Italiassa piti alkuaan tapahtua
kesäkuun 10:ntenä tai 11:ntenä. Valmistusten tähden se siirrettiin
kesäkuun 15:nneksi. Hyökkäys oli aloitettava Adamello-ryhmän luona
Länsi-Tirolin rintamalla, jotta Italian armeijan ylikomennon huomio
suuntautuisi sinne. Päärynnistykseen Asiagon ja meren välillä aikoi
kenraali v. Arz käyttää eri hyökkäysryhmiä, joiden tukikohdat olivat
Brentan ja Montellon kohdalla ja Piaven alajuoksun varrella.
Paikallisesta menestyksestä huolimatta ei hyökkäys tuottanut voittoa.
Muutamien päivien kuluttua täytyi kenraali v. Arzin vetää takaisin ne
joukot, jotka kenraali Goigingerin johdolla olivat edenneet Piave-joen
yli. Badenista saamieni tietojen mukaan olivat itävalta-unkarilaiset
joukot taistelleet hyvin. Ei ole tiedossani, mistä syystä
Itävalta-Unkarin armeija ei saavuttanut menestystä. Minulla ei ole
aineistoa, jonka nojalla voisin asiaa arvostella. En siksi myöskään voi
sanoa, onko se tieto oikea, että hyökkäys tehtiin liian pitkällä
rintamalla.
Mitä suurimmassa määrässä valitettava oli se tapa, jolla
Itävalta-Unkarissa, nimenomaan Unkarin valtiopäivillä, heti sen jälkeen
puhuttiin Piaven vastoinkäymisestä. Ranskassa oli ymmärretty
samanlaisessa tilanteessa Aisnen--Champagnen-taistelun jälkeen 1916 ja
nyt paljon vaikeammissa oloissa säilyttää täysi, kunnioitettava
arvokkuus. Budapestista kuului huolestuttavia ääniä, jotka varmasti
lamauttaisivat mielialaa vielä enemmän. Kukaan ei kysynyt Unkarin
valtiopäiviltä, millä oikeudella ne lausuivat tämän arvostelun.
Olivatko valtiopäivät todella tehneet kaikkensa voiton saavuttamiseksi?
Jos niin oli laita, saivat ne arvostella, mutta sittenkin oli virhe
tehdä se julkisesti. Itävalta-Unkarin armeijan Italiassa kärsimän
vastoinkäymisen vaikutus kasvoi sen johdosta, mitä kaksoismonarkiassa
tapahtui.
Itävalta-Unkarin armeijan tulokseton hyökkäys oli minulle hyvin katkera
seikka. En enää voinut toivoa Italian tapahtumista huojennusta
länsirintamalle. Sotilaallinen asema siellä pysyi kuitenkin
entisellään. Kumpikin sotiva puoli piti toistaan toistaiseksi
tasapainossa. Ei ollut pelättävissä, että italialaiset vahvistaisivat
ententen rintamaa Ranskassa. Kenraali v. Arz ajatteli hyökkäyksen
uudistamista syksyllä.
Tämän jälkeen ehdotin liittolaisten armeijanylikomennolle, että kaikki
käytettävissä olevat voimat siirrettäisiin länteen. Kenraali v. Arz
suostui tähän. Hän sai kai tässä asiassa taistella keisarillisen
herransa kanssa, joka ei katsellut suopein silmin tällaisia lähetyksiä.
Itävalta-Unkarin länsirintamalle lähettämä apu nousi uudistettujen
pyytelyjen jälkeen neljään divisioonaan. Heinäkuussa tuli aluksi vain
kaksi. Ne olivat tosin yleisesti tunnetut hyviksi, mutta niiden tila,
varsinkin ampumatarvevarasto, oli surkea. Niitä täytyi harjoittaa
useita viikkoja, ennenkuin ne kykenivät länsirintaman asemataisteluun.
Elokuun lopussa ja syyskuun alussa saapuivat molemmat seuraavat.
Syyskuun keskivaiheilla tahtoi kenraali v. Arz lähettää vielä kaksi
divisioonaa, mutta niiden täytyi lähteä Serbiaan, koska Bulgaarian
luopuminen uhkasi paljastaa Itävalta-Unkarin ja samalla meidän
sivustamme ympärysliiton hyökkäyksille alttiiksi.
Länsirintamalla täytyi näin ollen Saksan armeijan ilman olennaista apua
miltään taholta, kuten tähänkin asti, jatkaa taistelua niillä voimilla,
joita ylin armeijanjohto sai kootuksi ja joita se sai kotimaasta.
Liittoutuneiden rintamain muilla osilla Euroopassa ei ollut syntynyt
mitään sanottavaa taistelutoimintaa, vain Ohrida-järven länsipuolella
oli itävalta-unkarilaisten joukkojen ollut vetäydyttävä taaksepäin
kesä- ja heinäkuussa Beratiin saakka pohjoisessa.
Arvostelu Bulgaarian toimivasta armeijasta muuttui nyt vähän
edullisemmaksi. Mieliala parani, kun vaatelähetykset ja muonitusapua
saapui. Kenraali v. Scholtz oivalsi aseman vakavuuden. Hän valitti myös
sitä, että armeija yhä enemmän sekaantui poliittiseen puolue-elämään,
jota pelattiin Radoslavovia vastaan. Hän olisi mielellään tahtonut
lisää saksalaisia joukkoja, mutta kun niitä tarvittiin länsirintamalla,
täytyi Makedoniassa tulla toimeen ilmankin niitä. Ylin armeijanjohto ja
armeijaryhmänkomento laskivat voivansa ryhtyä paikallisiin
vastahyökkäyksiin, jos vihollinen mahdollisesti koettaisi edetä.
Sillävälin muodostetut bulgaarialaiset reservijoukot tarjosivat
jonkinmoista turvaa suuren hyökkäyksen varalta.
Palestiinassa olivat paikalliset englantilaisten hyökkäykset menneet
myttyyn, Mesopotamiassa Mosuliin saakka edenneet englantilaiset osastot
perääntyivät. Sitä vastoin näyttivät englantilaisten voimat vahvistuvan
Pohjois-Persiassa ja Kaspianmeren etelärannalla. Turkkilaiset olivat
yhä edelleen asemissaan Täbriksen ympärillä ja aivan lähellä Bakuta.
Itärintamalla ei asema ollut muuttunut. Tilanne oli hyvin häilyvä.
Kaikki taisteluvoimat, joita Yhdysvallat lähettivät Ranskaan huhti-,
touko- ja kesäkuun kuluessa, arvioitiin tarjollaolevien lähteiden
mukaan noin 15 divisioonaksi. Tällä hetkellä saattoi Ranskassa olla
kaikkiaan 20 amerikkalaista divisioonaa. Ja se oli enemmän kuin minä
olin pitänyt mahdollisena. Se ylivoima, joka meillä maaliskuussa oli
divisioonain lukumäärään nähden, oli siten tasoittunut. Voimasuhteet
olivat meille käyneet mieslukuun nähden sitäkin epäedullisemmiksi kun
amerikkalaisissa divisioonissa oli kaksitoista vahvaa pataljoonaa.
Mutta lukumäärältämme heikompinakin me olimme tähän asti pysyneet
aseman herroina taistellessamme niitä joukkoja vastaan, jotka olivat
pitemmän aikaa olleet Ranskassa. Ei ollut luultavaa, että nämä nopeasti
muodostetut, vähemmin harjoitetut joukot taistelisivat paremmin kuin
vanhat divisioonat. Mitään vihollista ei saa halveksia, mutta sen
voimia ei saa myöskään arvioida liian suuriksi. Kuinka me muuten
olisimme voineet hyökätä venäläisten kimppuun 1914 ja voittaa heidät!
Niin kauan kuin meidän joukkomme säilyttäisi sisäisen voimansa,
selviäisi se jokaisesta vihollisesta, sitä vahvemmista amerikkalaisista
divisioonistakin, vaikkakin niiden hermot olivat vähemmin kuluneet kuin
jo pitkät ajat taistelussa olleiden armeijain. Mutta sangen paljon
vaikutti se, että vastasaapuneet amerikkalaiset apujoukot saattoivat
vapauttaa ranskalaisia ja englantilaisia osastoja hiljaisilta
rintamilta. Tällä seikalla oli äärettömän suuri merkitys; se on omiaan
selittämään Yhdysvaltain lähettämien sotavoimien vaikutuksen sodan
ratkaisuun. Amerikasta tuli näin sodan ratkaiseva voima.
Kenraali Foch oli kesäkuun 15:ntenä suuresti kuluttanut reservejään;
selvää oli, että Ranskan armeija oli ylenmäärin lujilla. Kevääseen
mennessä se oli hajoittanut vain harvoja pataljoonia. Nyt Ranska
kokosi enemmän kuin edellisinä vuosina siirtomaittensa runsaita
reservijoukkoja taisteluun. Varmaa oli, että se koettaisi voimistua
sillä väliajalla, joka tarvittiin ennen uutta hyökkäystä. Englannin
armeija oli saanut nauttia lepoa toukokuun puolivälistä; siinä oli
varmasti tehty parannuksia, joskaan ei ollut luultavaa, että se
voimistuisi nopeammin kuin kruununprinssi Rupprechtin joukot, vaikka
sen elinehdot olivatkin paremmat. Sitä tosiasiaa ei näet käy
kieltäminen, että ententen armeijain muonitus oli huomattavasti parempi
kuin meidän joukkojemme.
Belgian armeijassa oli meidän flaamilaispropagandamme saanut
jalansijaa. Meidän puolellemme alkoi tulla usein karkulaisia, joiden
kertomuksista kävi ilmi, että mieliala Belgian armeijassa muuttui
suopeammaksi meitä kohtaan flaamilaisliikkeen vuoksi.
Meidän armeijallamme oli kärsimyksiä. Espanjantauti raivosi
kaikkialla ja se tuotti erittäin suurta tuhoa kruununprinssi
Rupprechtin joukoissa. Minun oli raskasta ottaa vastaan joka aamu
esikunnanpäällikköjen ilmoitukset lukuisista kuolemantapauksista ja
heidän valituksensa joukkojen heikkoudesta, jos englantilaiset nyt
ryhtyisivät rynnäkköön. Heidän valmistuksensa eivät kuitenkaan olleet
vielä niin pitkällä. Sairaustapauksetkin vähenivät. Ne jättivät
kuitenkin usein jälkeensä suuremman heikkouden kuin lääkärit
otaksuivat. Vähitellen parani miehistön tila pitkän levon jälkeen.
Kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmän pataljoonat saavuttivat
yleensä tyydyttävän voiman, joka ei ollut paljoa jälessä
englantilaisten voimasuhteista. Vain harvat divisioonat eivät jaksaneet
kohota. Saksan kruununprinssin joukkoja olivat taistelut tietysti
kovasti kuluttaneet. Täydennystä oli saatavissa siinä määrin, että
saatoin toivoa saavani pataljoonat, vähäisiä poikkeuksia
lukuunottamatta, levon aikana sellaiseen kuntoon, että ne
taisteluteholtaan olisivat täysin ranskalaisten pataljoonien tasalla.
Pataljoonat olivat tulleet heikommiksi, mutta niillä saattoi yhä
vieläkin käydä taisteluun vihollisen taivuttamiseksi rauhaan; muuta
keinoa siihen ei ollut.
Yhä uudelleen palautuivat ajatukset siihen, olisiko hyökkäys
tehtävä Flanderissa. Täällä oli yhä vielä vahvoja englantilaisia
reservijoukkoja, vaikka ranskalaiset divisioonat olikin ollut vedettävä
täältä pois Saksan kruununprinssin armeijan taistelujen painosta.
Hyökkääminen tällä kohtaa oli kuitenkin vielä liian vaikeaa. Meidän
täytyi siirtää se tuonnemmaksi.
Useimmat vihollisen reservijoukot olivat 18:nnen ja 7:nnen armeijan
muodostamassa kaaressa Pariisiin päin, jota vastoin Château-Thierrystä
Verduniin päin oli vain heikkoja voimia. Ylin armeijanjohto tahtoi
nytkin hyökätä siellä, missä vihollinen oli heikko. Se suunnitteli sitä
varten rynnäkköä, joka tehtäisiin heinäkuun keskivaiheilla Reimsin
kummallakin puolen. Sen kautta myös saataisiin paranemaan 7:nnen
armeijan selkäpuolen yhteys Aisnen ja Marnen välillä. Kun täällä
päästäisiin etenemään, heittäisimme me tykistö-, miinanheittäjä- ja
lento-osastoja Flanderin rintamalle ryhtyäksemme sitten, jos
mahdollista, kaksi viikkoa myöhemmin täällä rynnäkköön. Luultavaa oli,
että vihollista kävi ratkaisevasti heikontaminen Flanderissa, jos
taistelu Reimsin luona onnistui.
Supistaakseen kuljetuksen vähiin ja hankkiakseen tarpeellisen tykistön
kumpaakin suurta hyökkäystä varten, ylin armeijanjohto asetti jälleen
useihin paikkoihin kenttätykistöön asereservistä viidennen ja kuudennen
tykin. Jonkun ajan kuluttua voivat patterit käyttää lisättyä tykkilukua
ilman että niiden miehistöä lisättiin. Myöskin idästä siirrettiin
tykistöä tänne. Hyökkäysaikaan nähden ei ylimmällä armeijanjohdolla
ollut varaa valita. Heinäkuun puoliväliin voi joukkojen siirto ja muut
valmistelut hyökkäystä varten olla loppuunsuoritetut Reimsin
kummallakin puolen. Joukkojen levähdykseksi olisin mielelläni tahtonut
enemmän aikaa. Se riitti töin tuskin; pitennys olisi koitunut myös
viholliselle hyödyksi. Me päätimme pitää tästä ajasta kiinni ja varata
elokuun alkupäivät Flanderin rynnäkköä varten. Joukkojen kerääminen
hyökkäyksiä varten heikonsi luonnollisesti jossain määrin muita
rintamia. Niin paljastui 18:nnessa armeijassa ja 9:nnen armeijan
oikealla sivustalla Oisen ja Aisnen välillä muutamia heikkoja kohtia,
jota vastoin kruununprinssi Rupprechtin koko armeijaryhmä ja 7:s
armeija Aisnen eteläpuolella pysyivät lujina.
Kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmän takana oli jo lujia
varajoukkoja, ne olivat levänneet jo pitemmän ajan. Saksan
kruununprinssin armeijaryhmän oli muodostettava ne uudestaan
siirtämällä pois divisioonia 18:nnesta ja 7:nnestä armeijasta, ne kun
olivat uupuneet, v. Gallwitzin ja herttua Albrechtin armeijaryhmien
täytyi luovuttaa levänneitä joukkoja rasittuneita vastaan. Nyt oli taas
tärkeätä kohottaa sotajoukon voimia ja valmistaa sitä lähestyviin
hyökkäyksiin. Rintamalla ja rintaman takana vallitsi samanlainen elämä
kuin aikoinaan ennen toukokuun 27:nnen hyökkäystä.