Järjestelmällisesti suunnitellut yritykset hyökkäysrintamamme
laajentamiseksi ja strateegisen asemamme parantamiseksi pantiin toimeen
jo maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa.
Oisen vasemmalla rannalla teki 7:s armeija huhtikuun 6:ntena
hyökkäyksen Coucy la Villen suuntaan Chaunysta ja La Fèrestä käsin,
samoin niiden eteläpuolelta. Siinä työnnettiin ranskalaiset
Oisen--Aisnen kanavan taakse. 18:nnen armeijan pitkä eteläkylki sai
näin paremman turvan.
Arrasin suunnalla, pääjoukot Scarpen pohjoispuolella, oli 17:s armeija
tehnyt rynnäkön jo kuukausien vaihteessa. Sen piti valloittaa Arrasin
itä- ja pohjoispuolella olevat tärkeät kukkulat, seuraavana päivänä
yhtyä 6:nteen armeijaan Lensistä käsin, edetäkseen täälläkin
kukkuloille. Kumpaakin hyökkäystä pidin erittäin tärkeänä. Kaikkiin
Lys-tasangon taisteluihin vaikuttaisi ratkaisevasti, jos meillä oli
käsissämme ylänköseutu.
Erittäin voimakkaasta tykkien ja ampumatarpeiden käytöstä huolimatta ei
17:nnen armeijan hyökkäys Scarpen kummallakin puolen menestynyt; sen
taistelua ei ohjannut onnen tähti. Vain kenraali Lequis 12:nnen
jalkaväkidivisioonansa kanssa eteni hyvin puron eteläpuolella; mutta
kokonaisuuteen se ei vaikuttanut mitään. Nähtävästi ei tykistön
vaikutus ollut riittävä. Ylin armeijanjohto kielsi nyt myöskin 6:nnen
armeijan eteläsiipeä hyökkäämästä. Sen sijaan se päätti iskeä Lysin
tasangolla Armentièresin ja La Basséen välistä, jommoista pääliikettä
kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmä aikoinaan oli ehdottanut. Ilma
oli ollut kuiva, ja englantilaiset olivat Lysin tasangolla ja myös
Ypernin edestä vähentäneet suuressa määrin joukkojaan.
6:s armeija valmisti hyökkäystään tavattomalla huolella. Kenraali v.
Quast ja hänen esikunnanpäällikkönsä, yliluutnantti Lenz, toimivat
väsymättömästi ja olivat ennakolta miettineet kaiken samoinkuin
maaliskuun 21:sen hyökkäyksessä. Vähäisistä työvoimista huolimatta oli
kaikki sujunut niin pitkälle, että voitaisiin todennäköisesti jo
huhtikuun 9:ntenä olla valmiit hyökkäykseen. Tervehdin tätä ilolla.
Mitä aikaisemmin hyökkäys tapahtuisi, sitä varmemmin saavutettaisiin
voitto yllättämällä Lysin tasangolla olevat portugalilaiset. Itse olin
vielä huhtik. 7:ntenä 6:nnen armeijan 55:nnen armeijakunnan komennon
luona ja sain sen käsityksen, että tästä aikamääräyksestä voitiin pitää
kiinni. Tykistövalmistuksia tutkimaan oli lähetetty eversti Bruchmüller
6:nteen armeijaan. Hän oli jo idässä heinäkuun 17:ntenä 1917
järjestänyt tykistön käytön murtorynnäkköä varten Itä-Galitsiassa ja
oli maaliskuun hyökkäyksessä tykistökenraalina 18:nnessa armeijassa.
Hänen suuret tietonsa ja taitavuutensa, hänen innostuksensa ammattiinsa
ja erikoisalaansa, hänen lämmin sotilasverensä tekivät hänet yhdeksi
tämän sodan etevimmistä sotureista. Hänen neuvonsa olivat olleet
pohjana jo maaliskuun 21:sen hyökkäyksessä tykistöä käytettäessä,
18:nnen armeijan tykistö oli kokonaan hänen henkensä läpitunkema. Tämä
oli kannustanut armeijan sen kauneimpaan voittoon, semminkin kun se
kohtasi vihollisen heikoimman kohdan. 17:nnessä armeijassa, jolla tosin
oli voimakkain vihollinen edessään, tehtiin kyllä työtä samojen
periaatteiden mukaan, mutta sieltä puuttui se välitön, sähköittävä
voima, joka lähti eversti Bruchmülleristä. Persoonallisuuden määräävä
merkitys sodan tapahtumiin, niinkuin muuhunkin elämään, näkyy tässä
selvästi. Samoin kuin vihollisen ominaisuudet, täytyi ylimmän
armeijanjohdon aina ottaa huomioon myöskin niiden henkilöiden
omalaatuisuus, jotka sen kanssa pyrkivät samaan päämäärään yhtä
suurella alttiudella.
Eversti Bruchmüller tarkasti esityöt ja ilmoitti, että kaikki oli
järjestyksessä. Hyökkäys huhtikuun 9:ntenä sujui ensin aamupäivällä
oikein hyvin. Päivälliseen saakka saapuneet tiedot olivat edullisia.
Tällä kertaa oli minun syntymäpäiväni vietto toisenlaista kuin
edellisenä vuonna Arrasin raskaan tappion päivänä. Hänen Majesteettinsa
kuunteli sotilaallista esittelyä Avesnesissa ja jäi myös aamiaiselle.
Hän kääntyi muutamin sanoin minun puoleeni, mainitsi myös molemmat
kaatuneet poikani ja lahjoitti minulle pienen pystykuvansa, jonka
Betzner oli rautaan muovaillut. Useissa kohdin erosin Hänen
Majesteetistaan, meidän luonteemme olivat liian erilaiset. Hän oli
minun keisarillinen herrani ja minä palvelin häntä ja hänessä
isänmaatani mitä uskollisimmalla alttiudella. Kuva on aina oleva pyhä
muisto keisaristani ja ylimmästä sotapäälliköstäni, joka rakasti
sotilaitaan, tahtoi maansa ja kansansa parasta ja oli koko sisimmän
luonteensa mukaan vastahakoinen sotaan, -- muistona miehestä, joka
olemukseltaan oli Bismarckin jälkeisen ajan saksalaisen perikuva.
Hallitsija, jonka persoonaan keskittyi niin suunnaton vastuunalaisuus
ei löytänyt, kuten hänen keisarillinen isoisänsä, miehiä, jotka
Bismarckin ja Roonin tavoin ankaran kamppailun hetkenä osasivat vaatia
ja saada maalta kaiken, mitä sodankäyntiin tarvittiin. Tämä oli
keisarille ja maalle kohtalokasta tässä sodassa.
Iltapäivällä näytti taistelu edistyvän hitaammin. Vihollisen
ampumahauta-asemien silloittaminen tuotti sangen tuntuvia vaikeuksia,
kun maa oli osittain vielä pehmeää. Teiden suunta oli epäedullinen
hyökkäyssuuntaan katsoen, meidän tankkiosastomme olivat lisäksi
hävittäneet niitä. Tykkien ja ampumavarastojen kuljetus kysyi paljon
aikaa. Jalkaväkemme sai viipyä arveluttavan kauan vesakkoisessa
seudussa vihollisen konekivääripesien vuoksi. Illalla etenimme
Armentièresiä kohti, olimme saavuttaneet Lysin ja lähestyimme Lawea.
Bethunen suunnalla pääsimme vain vähän eteenpäin. Vasemmalla sivustalla
oli rynnäkkömme takertunut Festubertin ja Givenchyn luo. Tulos ei ollut
tyydyttävä.
Huhtikuun 10:ntenä jatkui hyökkäys. Mutta ainoastaan Armentièresin
suunnalla ja aivan Armentièresin yläpuolella kyettiin Lysin yli
tarpeeksi etenemään. Estairesin suunnalla emme päässeet tunkeutumaan
tarpeeksi kauas, täytyi pysähtyä Lys-asemille; Lawe-virtaa kohti
edettiin myös huonosti.
Vihollisen konekiväärit tuottivat yhä joukollemme paljon työtä; sen
olisi monesti pitänyt rivakammin käydä niihin käsiksi, kuten sain
kuulla eräältä esikunnanupseerilta, joka oli lähetetty sinne.
Usein se pani myös liian paljon aikaa muonavarojen etsimiseen. Ne
divisioonat, jotka taistelivat täällä, eivät olleet hyökkäysjoukkoja
siinä mielessä kuin maaliskuun 21:senä hyökänneet. Mutta muilla
taistelutantereilla ovat asemadivisioonat saaneet aikaan samaa kuin
n.s. hyökkäysdivisioonat.
Huhtikuun 11:ntenä valloitettiin Armentières. Bailleulin suunnalla
etenivät joukot paremmin; myös Merville antautui. Edellisenä päivänä
oli jo 4:s armeija 6:nnen armeijan pohjoispuolella pannut liikkeelle
vasemman siipensä ja valloittanut takaisin Messinesin, joka edellisenä
vuonna oli kesäkuun 7:ntenä menetetty.
Kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmän 4:nnen ja 6:nnen armeijan
hyökkäyksen päämääränä oli se ylänkö, joka rajoittuu pohjoisessa
Lys-tasankoon. Valitettavasti emme olleet syksyllä 1914 voineet pitää
sitä hallussamme. Se alkaa Kemmelin kohdalta, joka näkyy kauas itään,
ja päättyy Casselin luona. Näiden harjanteiden omistamisesta olisi
seurauksena Yser-asemien luovuttaminen, jotka kulkivat niiden
pohjoispuolella.
Huhtikuun 12:nnen jälkeen heikkeni 6:nnen armeijan hyökkäysvoima, kun
taas 4:s armeija yhä edelleen sai haltuunsa alueita. Kemmelin valloitus
huhtikuun 25:ntenä tuli olemaan sotatoimien huippukohta. Yhä uusia
ranskalaisia divisioonia saapui 4:ttä armeijaa vastaan. Hyökkäysten
jatkaminen ei tuntunut enää lupaavalta.
Hyökkäyksen edetessä Kemmeliä kohti olivat englantilaiset peräytyneet
Ypernin itäpuolelta Yperniin asti. Suunnilleen Langemarkia kohti
tähtäävä 4:nnen armeijan hyökkäys tuli jo liian myöhään.
Kemmelin eteläpuolella oli vielä Bailleulkin antautunut, mutta etelää
kohti ei 6:s armeija enää ollut päässyt etenemään.
Maaliskuun 21:senä alkaneen taistelun johdosta oli kenraali Foch
nimitetty ententen ylipäälliköksi. Pysäyttämään ensimmäistä suurta
murtautumista kuljetettiin englantilaisia reservijoukkoja 17:ttä ja
2:sta armeijaa vastaan, kun taas Aisnen--Verdunin rintamalta tuotuja
ranskalaisia divisionia asettui 18:tta armeijaa vastaan. 4:nnen ja
6:nnen armeijan taistelujen johdosta oli kenraali Foch pakotettu
siirtämään varajoukkojaan pohjoisemmaksi. Hänen yrityksensä ottaa
meiltä takaisin Kemmel eivät menestyneet. Vihollisen vahvuuden vuoksi
lakkautti ylin armeijanjohto nyt hyökkäyksen.
4:nnen ja etenkin 6:nnen armeijan asema Lys-tasangolla oli epämukava,
kuten aina on laita, milloin rintama muodostuu taistelun kuluessa.
Etulinjojen vahvistamiseen, selkäpuolen yhteyden järjestelyyn,
mahdollisimman laajaan lomallepäästöön, kurin kehittämiseen ja
vahvistamiseen pantiin aivan yhtä suurta huolta kuin Croisillesin ja La
Fèren välillä tapahtuneen suuren taistelun päätyttyä.