Huhti- ja toukokuussa tehdyn hyökkäyksen tuhoisa epäonnistuminen sekä
Venäjän menetys saattoivat Englannin ja Ranskan uuteen tilanteeseen.
Nämä vallat päättivät tehdä toisen voimakkaan hyökkäyksen voittaaksensa
sodan vielä vuonna 1917. Samalla ne tahtoivat hankkia takeet siitä,
että ne ainakin vuonna 1918 saisivat sodan suotuisaan päätökseen.
Hyökkäyksensä ne keskittivät nyt Yperniin saadakseen haltuunsa
saksalaisten sukellusveneiden Flanderissa olevan tukikohdan.
Amerikkalaisten uutisjoukkojen kuljetus Ranskaan vuoden 1918 varalta
oli saatava turvatuksi siten, että käytiin tehokasta sotaa
sukellusveneitämme vastaan.
Ranskan armeija pysyi yhä toimettomana, jotta se tappionsa jälkeen
sisäisesti lujittuisi. Myöhemmin se ryhtyi ainoastaan paikallisiin,
tosin kyllä voimakkaihin hyökkäyksiin. Englantilaisten ja belgialaisten
päävoimat olivat ranskalaisten tukemina hyökkäykseen valmiina
Flanderissa. Myöskin Isonzon varrella, Makedoniassa ja Palestiinassa
varustauduttiin uudelleen hyökkäyksiin.
Kesällä 1917 en luonnollisestikaan saanut vihollisen pyrkimyksistä ja
toimenpiteistä, joita jo alettiin toteuttaa, lähimainkaan niin selvää
käsitystä kuin heinä- ja elokuussa.
Toukokuun jälkipuoliskolla laimeni ranskalaisten taistelutoiminta
huomattavasti. Ranskan armeija pysyi yhä toimettomana. Minun täytyi
kuitenkin ottaa lukuun se mahdollisuus, että hyökkäys koska tahansa
alkaisi toisessa tai toisessa paikassa. Englannin armeija jatkoi
toukokuun jälkipuoliskollakin taistelutoimintaansa entisellä alueella,
Arrasin itäpuolella. Se ei hyökännyt niin voimakkaasti kuin aikoinaan
Sommen taistelussa, mutta kulutti kuitenkin yhtämittaa elinvoimaamme.
Kesäkuun alussa alkoi vihollisen toiminta huomattavasti kiihtyä Ypernin
eteläpuolella Wytschaeten suunnalla, missä meidän rintamamme muodosti
vihollisen asemiin tunkeutuvan kaaren. Pyrkimys kaaren poistamiseen oli
todellisuudessa jo kesäkuussa aiheena suureen Flanderin-taisteluun.
Niin kauan kuin se oli saksalaisten käsissä, voitiin aina
englantilaisten hyökätessä Ypernin luona ja sen pohjoispuolella iskeä
heidän kylkeensä etelästä käsin. Saksalaisten sotilaallinen asema
Wytschaeten mutkassa ei ollut edullinen. Suunniteltiin mainitun mutkan
tyhjentämistä ja rintaman suoristamista. Mutta armeija luuli
voivansa säilyttää asemansa. Hyökkäyksen torjuminen on jokaiselle
puolustusasemassa olevalle sotajoukolle arvokas voitto, vihollinen kun
tällöin kärsii erittäin raskaita tappioita. Siitä syystä päätti sekä
armeijaryhmä että ylin armeijanjohto jättää rintaman mutkan
entiselleen. Asemat olisikin voitu säilyttää, elleivät englantilaiset
olisi ryhtyneet aivan erikoisen valtavasti miinoilla räjäyttämään maata
ja näin saaneet voimakkaan tykkitulen suojassa tiheään sullotuilla
jalkaväkijoukoilla raivatuksi tien. Kesäkuun 7:ntenä he mursivat
rintamamme.
Wytschaeten ja Messinesin kukkuloilla oli edellisinä vuosina käyty
ankaraa munasotaa. Pitkään aikaan ei nyt kuitenkaan ollut
miinoitustyötä tehty kummaltakaan puolelta. Oli ollut kauan hiljaista;
kuulostuskäytäviin ei kuulunut mitään vihollisen miinoitustyötä. Miinat
olivat siis varmaankin olleet jo kauan ladattuina. Miinaräjähdysten
siveellinen vaikutus oli erittäin suuri: monin paikoin perääntyi
joukkomme vihollisen jalkaväen hyökätessä. Samalla Wytschaeten kaareen
kohdistettu valtava tykkituli esti meitä käyttämästä tehokkaasti
varajoukkojamme ja palauttamasta rintamaamme entiselleen. Päätimme nyt
suoristaa kaaren ja siirtyä jänneasemiin. En kuitenkaan hyväksynyt
ehdotusta, että rintamaa vielä tämänkin jälkeen oikaistaisiin. Kesäkuun
7:s päivä tuli meille kalliiksi. Mieshukka oli ollut vihollisen
hyökkäyksen onnistumisen vuoksi hyvin suuri. Täälläkin kului useita
päiviä, ennenkuin rintama taas lujittui. Englantilaiset eivät jatkaneet
rynnäkköään. Ilmeisesti he olivat tahtoneet ainoastaan päästä asemiin,
joista olisi parempi aloittaa Flanderissa tehtävä suuri hyökkäys.
Ensiksi Englannin armeija aloitti taistelut uudelleen Arrasin luona.
Myöskin La Bassén ja Lensin välillä ryhtyivät englantilaiset
hyökkäykseen. Näiden taistelujen tarkoituksena oli väsyttää meitä ja
kääntää huomiomme pois Ypernin rintamalta.
6:nnen armeijan johdossa oli tapahtunut muutos. Kenraalieversti vapaah.
v. Falkenhausen oli nimitetty kuolleen kenraalieversti vapaah. v.
Bissingin jälkeen Belgian kenraalikuvernööriksi. Hän oli hyvin
huomattava henkilö ja me tunsimme täyttä luottamusta häneen nytkin,
hänen jouduttuaan uuteen asemaan. 6:nnen armeijan johtoon oli pantu
kenraali Otto v. Below. Hän luovutti armeijaryhmän ylikomennon
Makedoniassa kenraali v. Scholtzille, joka sitä ennen oli ollut
armeijan päällikkönä itärintamalla.
Aisnen--Champagnen taistelun jälkeen olivat 7:s ja 1:nen armeija
jääneet asemiin, jotka varsinkin Chemin des Damesin alueella olivat
useissa paikoin hyvin epäedulliset. Kukkuloilta peräytyminen olisi
merkinnyt ranskalaisten menestystä ja olisi vaikuttanut lamauttavasti
joukkoihin, jotka olivat urhoollisesti taistellen pitäneet ne
hallussaan. Saksan kruununprinssin armeijaryhmä ja 7:s armeija
tahtoivat pienten yritysten avulla tehdä rintamasiirtoja päästäkseen
rintamaviivalle, johon ne voisivat pysyvästi jäädä. Ylin armeijanjohto
oli samaa mieltä. Useilla taisteluilla, joita asianomaiset päällystöt
huolellisesti valmistivat ja joita joukot suorittivat taitavasti,
saatiin vähitellen edullisempi rintama ja kohotettiin sotajoukon
mielialaa.
Myöskin kenraali v. Gallwitz, 5:nnen armeijan ylipäällikkö, tahtoi
mainitusta syystä ryhtyä paikalliseen asemanparanteluun Maasin
länsirannalla, ja sikäläiset joukot pitivät sitä hyvin tarpeellisena.
Saksan kruununprinssin armeijaryhmä puolsi tätä suunnitelmaa ja ylin
armeijanjohto suostui siihen. 18:ntena ja 19:ntenä p:nä tehtiin
tuloksellisia hyökkäyksiä. Mutta täällä, kuten muuallakin, tultiin
huomaamaan, että hyökkääminen on helpompaa kuin vallatun alueen
säilyttäminen.
Aina milloin asemasodassa ryhdyttiin sentapaisiin hyökkäyksiin kuin
7:nnen ja 5:nnen armeijan hyökkäykset olivat, oltiin valmiit siihen,
että vihollinen tekee vastahyökkäyksiä. Tällaisten vastahyökkäysten
torjuminen otettiin huomioon niissä voimia ja ampumavaroja koskevissa
laskelmissa, jotka jätettiin ylimmälle armeijanjohdolle. Me tahdoimme
välttää kaikkia haaveellisia suunnitelmia. Mutta vaikka olimmekin
valmistautuneet vihollisen vastahyökkäysten varalta, onnistuivat nämä
kuitenkin hyvinkin usein. 7:s armeija piti puolensa. Verdunin luona
ranskalaiset tekivät taaskin tyhjäksi melkein kaikki taistelujemme
tulokset. Olin iloinen, kun taistelut siellä loppuivat ja kaduin, että
olin sallinut joukkomme Verdunin luona ryhtyä hyökkäämään. Yhtä vähän
kuin itärintamalla esikunnanpäällikkönä ollessani puolustin nytkään
hyökkäysliikkeitä siellä ja täällä, sillä niistä saatu hyöty ei korvaa
niiden hintaa.
4:nnen armeijan kohdalla olivat englantilaiset aina vuodesta 1914
asti pitäneet hallussaan erästä siltavarustusta Yserin itärannalla,
hyvin lähellä merta. Tämä paikka oli aina tuottanut hankaluutta
merijoukoillemme. 4:s armeija, jonka alle meriarmeijaosasto kuului, sai
luvan tämän paikan valtaamiseen. Se valloitettiin ripeällä rynnäköllä:
Yser-virta esti vihollisen vastahyökkäykset.
Huolimatta Wytschaeten mutkassa kesäkuun alkupuolella käydyistä
kiivaista taisteluista sekä muista kahakoista, joita oli ollut
englantilaisten rintamalla, oli taistelutoiminta lännessä toukokuusta
heinäkuuhun asti ollut sellaista, että sotajoukot ainakin osittain
saivat nauttia lepoa ja me voimme hankkia varajoukkoja. Länsiarmeija
oli jo hyvin valmistunut taisteluun, kun asema itärintamalla kärjistyi.