Meidän ja liittolaistemme välinen ajatuksenvaihto tapahtui
molemmin puolin sotilasasiamiesten välityksellä, milloin ei
suoranainen keskustelu ollut mahdollinen. Molemminpuolista yhteyttä
Itävalta-Unkarin armeijan ylikomennon kanssa välitti saksalainen
kenraali v. Cramon, joka hoiti erinomaisella taidolla ja suurella
henkilökohtaisella hienotunteisuudella useinkin vaikeata tehtävätään.
Hänen ansiostaan suhteemme Itävalta-Unkarin armeijan ylikomentoon
kävivät yhä luottavammiksi. Itävalta-Unkarin sotilasasiamies Saksan
suuressa päämajassa, sotamarsalkkaluutnantti v. Klepsch, ei joutunut
samassa määrin etualalle. Hänkin oli erinomaisen sovelias henkilö, joka
piti aina huolta siitä, ettei väärinkäsityksiä syntynyt, ja oli aina
valmis toimimaan rikkomattoman aseveljeyden hengessä.
Keskusteluitamme Bulgaarian kanssa välitti etupäässä eversti, myöhemmin
kenraali Gantshev, joka oli Bulgaarian sotilasasiamies luonamme.
Erinomaisen älykäs ja tottunut mies, joka edusti taitavasti Bulgaarian
etuja, pitäen samalla kuitenkin silmällä suuriakin näkökohtia. Hän oli
liiton uskollinen kannattaja. Myöhemmin hän seurasi kuninkaallista
herraansa hänen erottuaan Saksaan. Saksan sotilasasiamies Sofiassa,
eversti v. Massow, jota tsaari piti suuressa arvossa, sai usein puuttua
asioihin ja tuon tuostakin tasoittaa soraääniä, joita bulgaarialaisille
ominainen luonnonlaatu helposti aiheutti.
Turkin sotilasvaltuutettu, kenraaliluutnantti Zeki pasha, oli
ylhäismielinen osmani ja Saksan luotettava ystävä, joka edusti
armeijaansa erinomaisen tahdikkaasti ja taitavasti. Saksan edustaja
Konstantinopolissa, kenraali v. Lossow, oli erikoisen perehtynyt Turkin
oloihin ja Enverin persoonallinen ystävä. Asiain luonteen mukaista oli,
että käännyimme usein hänen puoleensa. Kun Turkin ylimmässä
armeijanjohdossa saksalainen oli yleisesikunnan päällikkönä -- ensin
kenraali Bronsart v. Schellendorf, sitten kenraali v. Seeckt --
muodostui yhteytemme sen kanssa erikoisen luottavaksi.
Kenraalisotamarsalkan ja minun tullessa Plessiin oli parhaillaan
harkinnan alaisena kysymys yhteisestä sodanjohdosta neliliitolle
taktillis-strateegisella alalla; minä kannatin sitä lämpimästi ja
minulle tuotti tyydytystä, kun siitä pian tuli tosi. Hänen
Majesteetilleen keisarille tuli kuulumaan viimeinen ratkaisu,
kenraalisotamarsalkka sai määrätä "toimeksi saaneena". Käytännössä
johto oli rajoitettu; meiltä puuttui selvä käsitys liittolaistemme
armeijain sisäisestä arvosta, emmekä siitä syystä esim. voineet
määrätä, että Itävallan rajalle Italiaa vastaan oli jätettävä vain niin
ja niin monta divisioonaa. Käytännössä olivat molemminpuoliset
välipuheet tarpeen; ja nämä välipuheet takasivat joka tapauksessa
Saksan ylimmälle armeijanjohdolle jonkinlaisen arvovallan, joka
osoittautui hyödylliseksi.
Kenraalisotamarsalkka ja minä siis olennaisella tavalla johdimme sotaa
länsi- ja itärintamalla Dobrudshaa myöten etelässä. Siitä, miten
sotaa Romaaniaa vastaan oli käytävä, oli meidän sovittava
liittolaistemme, ensi sijassa Itävalta-Unkarin kanssa. Teschenissä
olevan Itävalta-Unkarin armeijan ylikomennon alle kuuluivat
arkkiherttua Kaarlen armeijaryhmä ja ne joukot, joita parhaillaan
saapui Siebenbürgeniin. Mutta ne olivat niin riippuvaiset niistä
toimenpiteistä, joihin meidän tuli ryhtyä, ettei se todellisuudessa
muuttanut ylimmän armeijanjohdon suorittamaa yhtenäistä johtotyötä.
Italian ja Albanian rintamat olivat yksinomaan kenraali v. Conradin
työalana.
Makedonian rintaman, Bulgaarian ja Turkin olot vaativat mitä
suurimmassa määrässä huomiotamme, mutta niihin nähden emme voineet
toimia ratkaisevina tekijöinä.
Yhteisen sodanjohdon perustamisesta johtui myös, että liittoutuneiden
ylimmät armeijanjohdot kääntyivät meidän puoleemme, milloin niiden
kesken esiintyi erimielisyyksiä. Bulgaarian ylin armeijanjohto antautui
Balkanin asioissa hyvin vastahakoisesti tekemisiin Turkin ja
Itävalta-Unkarin ylimmän armeijanjohdon kanssa ja nämäkin keskustelivat
mieluummin meidän kuin Bulgaarian ylimmän armeijanjohdon kanssa.