Saksan hyökkäys Verduniä vastaan sai Italian armeijan maalisk. 5:ntenä
ryhtymään Isonzon hyökkäykseen. Tämä tapahtui siis paljon ennen
Itävalta-Unkarin suunnittelemaa hyökkäystä ja jäi jälleen
tuloksettomaksi.
Venäjänkin armeija astui näyttämölle.
Hyökkäys, jonka venäläiset maaliskuun jälkipuoliskolla tekivät
itärintaman ylipäällikön varustuslinjoja vastaan, ei suinkaan ollut
pelkkä kevennysyritys. Se oli taistelua ratkaisusta ja siksi jo
alunpitäen suunniteltukin. Käskyt, joita löydettiin, puhuvat vihollisen
karkoituksesta valtakunnan alueelta.
Maaliskuun alusta saakka meille saapui tietoja hyökkäyksestä, jota
suunniteltiin Wilnoa vastaan. Smorgonin itäpuolelle huomattiin
koottavan joukkoja. Todennäköistä oli, että Smorgonin--Wilnon suunta
oli kysymyksessä. Väinänlinnasta ja Jakobstadtistakin saapui tietoja,
että hyökkäystä valmisteltiin. Ryhdyttiin vastatoimiin. Näytti siltä,
että alku vielä oli melko kaukana. Päätin sen vuoksi lähteä kahdeksi
päiväksi Berliiniin perheasioissa ja Preussin prinssin Joakimin häihin;
prinssi oli syksystä 1914 ollut esikuntamme uskollinen jäsen. Olin
siellä maaliskuun 11 ja 12 päivän ja sain sinne tietoja, joiden mukaan
hyökkäys näyttikin alkavan tuota pikaa. Tuntui rauhoittavalta, kun
jälleen olin saapunut takaisin Kownoon.
Jo 16 p:nä venäläinen aloitti rumputulensa, ei kuitenkaan Smorgonin
luona, kuten olimme odottaneet, vaan Wishnjew- ja Narotshjärvien
kannasta kohti, Swentzjanyn--Postawyn kapearaiteisen radan kahden
puolen ja Väinänlinnan lounaispuolella. Tykistötaistelu oli
voimakkaampi kuin itärintamalla koskaan ennen oli ollut ja sitä jatkui
17:ntenäkin päivänä. 18:ntena alkoivat jalkaväen hyökkäykset ja niitä
jatkui keskeytyksin maaliskuun loppuun saakka.
Venäläisten aikomus oli katkaista pohjoinen siipemme Kownon suunnalla
ja samalla tehdä toisaallakin hyökkäys, joten se saataisiin järkkymään.
Jälkihyökkäyksellä se sitten oli Niemenin pohjoispuolitse työnnettävä
rannikkoa kohti. Suunnitelma oli suurenmoinen.
Katkaisemisen piti alkaa sillä, että rintamastamme leikattaisiin pois
kappale molempain hyökkäysten avulla järvikannaksen ja Postawyn väliltä
Swentzjanyn suunnassa. Rintamakappale oli leveä ja hyvin valittu.
Meillä ei olisi ollut niin paljoa reservejä, että olisimme voineet sen
jälleen sulkea. Ja kun rautatieyhteys Narotsh-järven kanssa oli niin
huono -- rataa vasta parhaillaan rakennettiin -- oli niiden lisäksi
vaikea päästä taistelutantereelle. Jos vain aukko saatiin tehdyksi,
seurasi jatko itsestään, tie Kownoon päin oli vapaa.
Hyökkäykset kauempana pohjoisessa olevaa rintamaa vastaan tehtiin
Dryswjaty-järven eteläpuolella Widsyn luona ja niiden lähtökohtana oli
pääasiallisesti Väinänlinnan ja Jakobstadtin sotavarustukset.
Maaliskuun 18:nnen ja 21:sen päivän välisellä ajalla oli 10:nnen
armeijan asema arveluttava, venäläisen ylivoima mieslukuun nähden
valtava. 21 p:nä venäläinen saavutti järvikannaksella menestyksen, joka
tuntui meihin kipeästi, ja Postawyn länsipuolellakin sen rynnäkkö
saatiin vain vaivoin pysäytetyksi. Maa oli pehmennyt, vesi, joksi lumi
oli sulanut, oli suoperäisellä seudulla kokoontunut lammikoiksi, tiet
olivat kerrassaan pohjattomat. Apujoukot, joita 10:nnen armeijan
ylikomento ja me kaikella kiireellä toimitimme hätään, pääsivät
Wilnon--Väinänlinnan radalta soilla kahlaten vain hitaasti etenemään.
Suunnaton jännitys valtasi kaikki, miten nyt oli käyvä. Mutta
venäläinen, jonka hyökätessään oli kuljettava vielä pahemman maan
poikki kuin mitä meidän asemillamme ja niiden selkäpuolella oli, uupui.
Kun venäläisten hyökkäys 26 p:nä saavutti uudelleen huippukohtansa,
olimme me pääasiassa jo päässeet ahdingosta.
Scholtzin armeijaryhmän ja 8:nnen armeijan asema oli yhtä vaikea.
Widsyn luona täytyi henkihusaaribrigaadin laajoihin asemiin
hajoitettuna torjua vihollisen joukkorynnäköt. Se teki sen loistavasti.
Kauempana pohjoisessa Väinänlinnan luona vihollisen hyökkäykset olivat
erikoisen itsepintaiset. Vanhimmistakin ikäluokista muodostetut
divisioonat taistelivat yhtä alttiisti kuin heidän nuoremmat toverinsa
heidän rinnallaan.
Jakobstadtin luona rintama oli erikoisen ohuesti miehitetty, mutta
siellä seisovat länsipreussiläiset rykmentit tekivät velvollisuutensa.
Vihollisen hyökkäykset raukesivat.
Jo maaliskuun lopulla venäläisten hyökkäys alkoi laimentua. Se
tukahutettiin "suohon ja vereen", kuten silloin liioittelematta
sanottiin. Venäläisten tappiot olivat erinomaisen suuret. Meidän vielä
hyvin harjoitetut urheat joukkomme, joilla oli riittävä luku upseereja,
olivat osoittaneet etevämmyytensä huonosti harjoitetun venäläisen
armeijan massataktiikkaa vastaan. Taistelevain joukkojen rasitukset
olivat maata peittävän syvän vesikerroksen ja kylmänkostean sään vuoksi
sangen suuret.
Itärintaman ylipäällikön linjat olivat ensimmäisestä suuresta
puolustustaistelusta suoriutuneet hyvin.
Ylemmälle johdolle tämmöinen taistelu on vain näennäisesti vähemmän
jännittävä kuin hyökkäystaistelu; tosiasia on, että se vielä enemmän
koskee hermoihin. Ylemmän johtajan tulee tyytyä siihen, että hän saa
ajoissa reservit paikalle; sitä varten tietenkin tulee ensin olla
reservejä. Niitäpä on vaikea toimittaa, kun ylikomennon on pakko kaiken
aikaa elää kädestä suuhun, kuten meidän laitamme oli. Ei ole helppo
päättää, miten reservejä on siirrettävä, niin kauan kuin ei vihollisen
hyökkäyssuunnasta olla ehdottomasti selvillä, ja kuitenkin niitä on
siirrettävä, muutoin ne tulevat liian myöhään. Ja lisäksi on sangen
vaikea vaatia alemmalta johdolta reservien luovutusta, niinkauan kuin
se itse uskoo joutuvansa hyökkäyksen alaiseksi. Luottamussuhde, jossa
everstiluutnantti Hoffmann ja minä olimme armeijan ylikomentojen
kysymyksessä oleviin viranomaisiin, sai aikaan, että nämä vakavat
kysymykset ratkaistiin ilman kahnauksia armeijain onneksi.
Huhtikuun alussa kaikki asettui.
Huhtik. 28:ntena 10:s armeija valloitti oivallisesti valmistetulla,
suurilla tykistövaroilla tuetulla hyökkäyksellä maaliskuun taistelussa
Wishnjew- ja Narotsh-järvien välillä menetetyn alueen takaisin. Se oli
itärintamalla ensimmäinen taistelu, jossa käytimme länsirintamalla
tavaksi käyneitä tykistötaistelukeinoja. Tulos oli hyvä.
Varustausimme siihen, että venäläinen jatkaisi rintamallamme
suurhyökkäystään.
Armeijat järjestettiin ja reservit erotettiin. Ylimmän armeijanjohdon
toimesta saimme Itävalta-Unkarin armeijan rintamalta saksalaisia
divisioonia. Toukokuun kuluessa näytti olevan odotettavissa uusia
hyökkäyksiä Riian siltavarustuksesta ja Smorgoninkin seuduilta.
Ryhmityimme sen mukaan, ajattelimme hyökkäystä itsekin. Sen johdosta,
että meillä oli niin heikot voimat, täytyi meidän rajoittua
paikalliseen hyökkäykseen Riian luona, päämääränä meille hankaluutta
tuottavan siltavarustuksen valloitus.
Toukokuun lopulla kävi Hänen Majesteettinsa luonamme. Keisari kävi
kaikkialla itärintaman ylipäällikön alueella. Kenraalisotamarsalkka ja
minä seurasimme häntä matkoilla. Kävimme Mitaussakin. Saksalaisia
vaikutelmia, jotka siellä sain, en unohda milloinkaan. Kaikki herrat,
jotka ensi kertaa kävivät Baltikumissa, saivat saman vahvan
vaikutelman: siellä on kappale kotimaatamme.
Kesäkuun alussa juhlimme menestystä, joka Saksan laivastolla oli ollut
Skagerrakin taistelussa; sekin oli tämän sodan suurtöitä ja
puolueettomain valtain kantaan sillä oli vaikutusta. Valitettavasti
masensi menestyksen tuottamaa iloa tapausta koskeva tiedonanto, joka
ensin ilmoitti tappiot pienemmiksi, sitten suuremmiksi.