Itärintaman ylipäällikön hallittava maa ulottui etelää kohti
kenraalisotamarsalkka prinssi Leopoldin etappialueelle. Nämä osat
olivat ennen kuuluneet 12:nnen armeijan läpimarssi- ja etappialueihin.
Belovezin metsäkin joutui täten itärintaman ylipäällikön hallinnon
alaiseksi. Hallinnon jäsentely mukautui etappialueiden kaikkiin
muutoksiin ja siten se kehittyi näiden keralla. Vuodenvaihteeseen
1915/16 oli syntynyt seuraavat hallintopiirit:
Kuurinmaa, Liettua, Suwalki, Wilno, Grodno, Bjalystok.
Myöhemmin jako muuttui: ensinnäkin Wilno ja Suwalki yhdistettiin Wilnon
hallintopiirikunnaksi; minun erottuani heinäkuussa 1916 yhdistettiin
minun toivomukseni mukaisesti Wilnon ja Liettuan piirikunnat Liettuan
piirikunnaksi. Grodno yhdistettiin aluksi Bjalystokiin. Syksyllä 1917
sulatettiin täten suurennettu piirikunta Liettuan kanssa yhdeksi
kokonaisuudeksi.
Kuurinmaan ja Liettuan hallinnon päälliköt ovat olleet julkisen
arvostelun alaisina.
Kuurinmaalla hoiti majuri v. Gossler sangen levolliseen ja
objektiiviseen tapaan hallitusta. Hän oli valtiopäiväin jäsen,
ritaritilan omistaja ja entinen maaneuvos. Toiselta puolen hän sai
baltilaiset, jotka olivat vuodesta 1905 olleet lättiläisiä kohtaan
sangen katkeroituneet, myöntyväisemmiksi ja lättiläistenkin kanssa
hänen onnistui päästä kosketuksiin ja taivuttaa heidät positiiviseen
yhteistyöhön. Vielä tänäpäivänä puhutaan Kuurinmaalla kiitellen ja
tunnustuksella hänen oikeamielisestä ja huolekkaasta hallinnostaan.
Liettuassa everstiluutnantti ruhtinas v. Isenburg oli toimihaluinen,
ehkä joskus liiaksikin. Hän oli työtarmoinen mies, joka hoiti etevästi
perhetilaansa. Hän oli jo vallattujen Puolan osain hallinnossa toiminut
etevästi ja oli siellä kiinnittänyt huomiotani. Everstiluutnantti
joutui myöhemmin politiikan uhriksi. Niin kauan kuin minä olin
Kownossa, ei se vielä vaikuttanut hallintoon. Hänellä oli tilaisuus
häiritsemättä toimia muilla aloilla ja ylläpitää suhteita silloin vielä
pienen piirikuntansa väestön ja papiston kanssa.
En saata ryhtyä tässä luettelemaan muiden ansiokkaiden
hallintopäälliköiden nimiä. Bjalystokin piirikunnassa astui
etappitarkastajan, kenraali vapaah. v. Seckendorffin persoonallisuus
erikoisen jyrkästi näkyviin; hän antoi hallinnolle erikoisen leiman,
piiripäällikön ja etappikomentajan sujuvan yhteistyön oli hän paremmin
ja pikemmin kuin kukaan muu saanut toteutetuksi.
Hallintopäälliköt olivat etappitarkastajille ja itärintaman
ylipäällikölle maan hallinnosta kaikissa suhteissa vastuunalaiset.
Heillä oli apunaan virasto, joka vastasi minun taloudellista
esikuntaani.
Hallintopiirikunnat oli jaettu piireihin, jotka olivat kooltaan
useinkin lännen etappialueiden kokoisia. Hallinnon painopiste oli
hallintoteknillisessä ja taloudellisessa suhteessa keskitetty
piiripäällikköön. Oikeudenhoitoon hänellä ei ollut mitään vaikutusta,
se kulki pääasiallisesti hänen rinnallaan. Piiripäällikköjen tasalla
olivat suurempien kaupunkien kaupunginpäälliköt.
Piiripäällikköjen alaisia olivat pormestarit ja viranhoitajat
pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla. Viranhoitajat
puolestaan olivat paikallisten viranomaisten esimiehiä. Maan
viljelysmahdollisuuksien käyttämistä varten oli piiripäälliköiden
avuksi annettu erikoisia talousupseereja, joiden velvollisuutena oli
valvoa maan viljelemistä ja tilain hoitoa sekä pitää huolta tuotannon
lisäämisestä ja käytöstä. Toiset virkamiehet auttoivat piiripäälliköitä
kaikenlaisten sotaraaka-aineiden hankinnassa.
Yllä hahmotellun hallinnon yhdenmukaisuus toteutettiin eri
piirikunnissa vasta vähitellen kesäk. 7:ntenä 1916 annetun
hallintoasetuksen mukaisesti.
Poliisiviranomaisina oli piiripäälliköillä santarmisto
käytettävänään. Hallintopiirikunnissa se oli järjestetty erityisiksi
santarmiosastoiksi, itärintaman ylipäällikön alueella santarmikunnaksi.
Kovin kipeästi haittasi se, ettei ollut kotimaisia poliisiviranomaisia.
Saksa ei voinut luovuttaa riittävää santarmimäärää, minun täytyi sen
vuoksi tulla toimeen sillä, että vanhempia miehiä rintamalta
komennettiin santarmipalvelukseen. Nämä saivat erikoista opetusta
ollakseen jonkin verran edes valmistuneita toimeensa. Mielellään olisi
sekä erinomaisen huolellinen santarmi-eversti Rochus Schmidt että minä
saanut aikaan jotain parempaa. Koko laitoksella oli hätävaran luonne.
Ehkä ovat yksityiset santarmit, valitettavasti kyllä, antaneet aihetta
myöhemmin ilmenneeseen tyytymättömyyteen. Kuinka olisi heidän ollut
mahdollista saada vieraassa maassa vihamielistä väestöä vastaan
esiintyen mitään aikaan, kun heiltä puuttui riittävä kielitaitokin?
Viitattakoon vain tällä yhdellä kysymyksellä kaikkiin niihin
vaikeuksiin, joita saksalaisten täytyi vieraassa maassa voittaa.
Epärehellisyyttä ja kunniatonta voittoa ei koskaan voida suvaita. Moni
santarmi on hengellään maksanut uskollisuutensa taistelussa lukuisia
rosvojoukkoja vastaan. Siitä olemme heille ikuisesti kiitolliset.
Oikeudenkäyttö liittyi hallintoon, piirijaon puitteissa kulkien. Kukin
piiri sai piirioikeutensa maan väestöä varten; meidän täytyi ne luoda,
kun ei tuomioistuimia ollut minkäänlaisia. Piirikunnanoikeuksista tuli
jonkinlaisia korkeampia oikeusasteita, ne ehkä olivat tarpeettomat.
Korkeimpana asteena oli Kownon ylioikeus, jonka esimies oli
senaatinpresidentti Kratzenberg. Oikeudenkäyttöosaston päällikkönä
hänen tuli myös valmistaa hallinto-oikeudelliset asiat.
Etappioikeuksien toimintaa eivät nämä maan oikeuslaitokset millään
lailla häirinneet. Molemmat oikeusmuodot työskentelivät hyvin yhdessä
ja rinnan.
Hallintopiirikuntien metsänhoito oli piirijaosta riippumaton.
Metsäntarkastaja asetettiin aina sen mukaan, kuinka metsää oli.
Tunnetuin oli Belovezin sotilas-metsäntarkastusvirasto.