Kownon valloitus väkirynnäköllä oli peloton teko. Jotta se olisi
mahdollinen, täytyi 10:nnen armeijan keskustaa ja oikeaa siipeä sen
ylenmäärin laajoista asemista huolimatta yhä enemmän ja enemmän
ohentaa; vain näin saatoimme Kownon länsipuolelle koota jommoisiakin
hyökkäysvoimia. Itärintaman ylipäällikkö ja kenraali v. Eichhorn
ottivat tämän jännityksen kannettavakseen rintamansa muilla osilla.
Kenraali oli jo kauan valittanut minulle sitä, että 10:s armeija oli
liian kauan ollut toimettomana, ja ryhtyi nyt ilolla uuteen
tehtäväänsä. Hän ja hänen esikuntapäällikkönsä, eversti Hell, olivat
erittäin yritteliäitä ja rohkeita miehiä. Kenraali v. Eichhorn oli
upseeri, jolla oli häikäisevät henkiset lahjat ja joka osasi kasvattaa
joukkojansa esikuvalliseen henkeen.
Kenraali Litzmannin johtaman vahvistetun XXXX armeijaosaston piti
toimeenpanna hyökkäys.
Kenraali oli tulinen mies, jolla oli joukkoihinsa suuri vaikutus.
Sotamaineensa hän loi Brsheshinyn läpimurrossa marraskuun 22:sen ja
25:nnen päivän välillä 1914. Hän oli kerran kirjoittanut kaartin
upseerikuntaa vastaan, mutta tässä läpimurrossa kuitenkin huomannut,
mikä voima tästä upseerikunnasta lähti. Minä itse olen ylpeydellä
kuulunut linjajalkaväkeen ja henkikrenatöörirykmentissä n:o 8 oppinut
tuntemaan rykmentin, jonka upseerikunnassa kulki perintönä erityiset
traditiot, kuten kaartin upseerikunnassakin. Moiset traditiot ovat
oikeutetut, mutta ne eivät saa johtaa suosimiseen eikä kopeuteen;
muutoin ne ovat omiaan synnyttämään tyytymättömyyttä ja ovat
hylättävät.
Hyökkäys Kownoa vastaan oli vaikeampi sen vuoksi, että puuttui
raskainta pystytulta. Se mitä ylimmältä armeijanjohdolta saatiin
heinäkuun lopulla, oli vietävä Nowo Georgiewskin edustalle. Itsellemme
pidätimme pääasiallisesti vain muutamia pattereita, jotka voitiin
kiskoja pitkin kuljettaa paikalle, mutta joiden kantavuus oli vain
vähäinen. Emme kuitenkaan säikähtäneet mitään vaikeuksia, vaan
rakensimme radat. Koko tilanteesta johtui, että hyökkäys voitiin tehdä
vain Wirballenin--Kownon rautatien ja Niemenin välillä. Hyökkäyksen
oikea siipi oli kaiken aikaa mitä suurimmassa vaarassa ja sitä
suuremmassa, kuta enemmän etenimme. Venäläinen saattoi joka hetki
tykistöllään käydä sangen tehokkaasti sen sivustan kimppuun. Vasenta
siipeä suojeli Niemenin pohjoispuolella nostoväkibrigaadi, joka
Niemenin-armeijan hyökkäysliikettä jatkaen eteni Dubissan poikki Kownon
luoteispuolisille varustuksille saakka.
Elokuun alussa rautatiet olivat valmiit. Nyt puuttui ammuksia
järeihin kenttähaupitseihin. Annoin hätävarastani; itärintaman
kenttäammuspäälliköllä, everstiluutnantti Rostockilla, oli aina jonkun
verran varalla. Näin oli vihdoinkin elokuun 8:ntena kaikki jotenkuten
saatu kokoon ja hyökkäys saattoi alkaa. Vähemmillä apuneuvoilla ei ole
vielä milloinkaan linnoituksen kimppuun käyty, mutta joukkoa, jonka
piti se tehdä, elähytti johtajainsa reipas henki.
Tällä hetkellä oli venäläinen, mainittakoon se vielä tässä kerran, yhä
lähellä Veikseliä vastapäätä Varsovaa.
Elok. 6:ntena siirrettiin jalkaväki jo hyökkäyspalstalla kauemmaksi
eteenpäin, jotta voisimme saada paremmat tiedot tulen vaikutuksesta.
8 p:nä alkoi tykkitaistelu. Seuraavina päivinä valloitettiin
väkirynnäköllä koko sarja lujia asemia. Hyökkäysjoukkojen voima näytti
lamaantuvan. Kenraali Litzmann tunkeutui siitä huolimatta aina 15:nteen
päivään saakka yhä lähemmä linnakelinjaa. Onneksi venäläinen näytti
hyvin huonosti kestävän järeimmän tykistön tulta. Sen kautta onnistui
erään komppanian, johon muut joukot liittyivät, reippaalla toimella 16
p:nä murtautua läntisen linnakelinjan sisään.
17 p:nä kenraali Litzmann kulki Niemenin poikki ja valloitti kaupungin
ja idänpuoliset linnakkeet. Saalis oli pienempi kuin Nowo Georgiewskin
valloituksessa. Tämä ei ollut hyökkäys saarretun linnoituksen kimppuun,
selkäpuoli kun oli jäänyt avoimeksi. Idänpuolisen rintamansa kautta se
oli yhteydessä venäläisen armeijan kanssa. Miksi tämä ei auttanut,
oliko linnoitusvarustusten kukistuminen sille yllätys, sitä en ole
tullut tietämään.
Kaikki sillat, ylen tärkeä rautatiesiltakin, sekä itärannan tunneli oli
hävitetty, tämä ei onneksi kovin perusteellisesti. Se saatiin pian
korjatuksi. Saatoimme sen jälkeen aloittaa jonkinlaisen liikkeen
Niemenin itäpuolella Wilnoa kohti jo ennenkuin rautatiesilta oli
valmiskaan. Sen kuntoonsaattaminen oli armeijalle elinkysymys, jos
mieli saada sotatoimet toivon mukaan menestymään.
Kownon kaupunki itse oli säilynyt tehtaita lukuunottamatta. Nämä oli
poltettu, väestö oli paennut. Täällä näin, kuinka vaikeaan tilaan
joukot joutuvat, kun ne on majoitettava ilman väestön apua. Kownon
valloituksen jälkeen kenraali v. Eichhorn lähetti viipymättä kenraali
Litzmannin hyökkäysjoukkoineen Wilnoa kohti ja siirsi lähinnä olevat
joukot perässä Niemenin valloitetun ylimenopaikan kautta. Samalla hän
lähetti 10:nnen armeijan muut osat ja kenraali v. Hutier'n johtaman
XXI:n armeijaosaston liikkeelle painamaan etupäässä Olitaa kohti ja
heikompia osastoja Augustowin metsän kautta Grodnoa kohti; nämä
toimivat mitä lähimmässä kosketuksessa 8:nnen armeijan kanssa, joka oli
marssinut samaan suuntaan ja jo päässyt melkein niiden tasalle.
Kenraali v. Eichhornin aikomus oli koko linjalla tunkeutua Niemenin
yli, vaikuttaakseen täten meidän suunnittelemamme sotaliikkeen
puitteissa. Nämä toimenpiteet olivat mitä parhaassa sopusoinnussa
meidän mielipiteidemme kanssa. Vaikka toiselta puolen jäikin paljon
järjestettävää, varsinkin siellä, missä armeijat koskettivat toisiaan,
helpotti toiselta puolen armeijain itsenäinen päätösvalta koko hoitoa
tavattomasti. Niiden velvollisuus vain oli ajoissa ilmoittaa, miten ne
tilanteen käsittivät ja mitä aikoivat. Armeijain rajakohdat ovat aina
erikoisia kahnauskohtia. Idässä se ei, varsinkaan asemasodassa,
esiintynyt samassa määrässä kuin myöhemmin lännessä. Täällä osastojen
rajat muodostuivat toisinaan korkeiksi aidoiksi, joita pitkin vain
saattoi nähdä, ylitse ei. Ylemmän johdon tärkeä velvollisuus oli
tällöin vaikuttaa tasaavasti, ettei osastojen rajakohdista tullut
taktillisesti heikkoja kohtia.
10:nnen armeijan keskustan ja oikean siiven eteneminen tapahtui ankarin
taisteluin. Kownon tapausten painostuksesta venäläinen, rautatiet ja
Niemenin sillat perusteellisesti hävitettyään, ensinnäkin luovutti
tämän joen vasemman rannan ja väistyi pian sen jälkeen yhä etemmä
Oranya kohti. XXI armeijaosasto valtasi jo elok. 26:ntena Olitan.
Elokuun lopussa 10:s armeija oli kulkenut Niemenin poikki ja eteni
hitaasti Grodnon--Wilnon rataa kohti. Jo ennenkuin se tämän radan
saavuttikaan se kohtasi sangen ankaraa vastarintaa, jota se ei
voinutkaan paikalla murtaa. Venäläinen alkoi Puolan itäosista siirtää
voimia pohjoista kohti.
10:nnen armeijan tunkeutumisella Niemenin yli Grodnoa kohti ei ollut
suurtakaan taktillista vaikutusta tämän linnoituksen koillispuolella
olevan suunnattoman metsäalueen vuoksi. Venäläinen oli kuitenkin käynyt
araksi. 10:nnen armeijan oikean siiven ja varsinkin 8:nnen armeijan
hyökätessä se jätti hämmästyttävän pian Grodnon. 75:nnellä
reservidivisioonalla kenraali v. Scholtz jo syysk. 1 p:nä valloitti
kaupungin lounaispuoliset varustukset ja 2 p:nä itse kaupungin
kiivaiden katutaistelujen jälkeen. Grodnon lähellä sen itäpuolella
Kotran ja Osjery järvestä tulevan pohjoisen lisäjoen varrella hän
kohtasi voimallisen vihollisen vastarinnan.
Piiritystykistö oli käynyt tarpeettomaksi. Se annettiin nyt ylimmän
armeijanjohdon käytettäväksi.
Kenraali v. Gallwitz saapui taistellen Swislotshille. Baierin prinssi
Leopoldin armeijaryhmä oli samonnut Belovezin metsän läpi, joka ei
sivumennen sanoen ole mikään ylipääsemätön suoalue, vaan teillä hyvin
varustettu. Kauempana etelässä joukot vielä etenivät Pinskiä kohti.