Kun elokuun 10:ntenä 12:s armeija lähti liikkeelle, oikea siipi Bugia
ylöspäin seuraten, jäi se länttä kohti 8:tta armeijaa taammaksi, joka
Narewin kahden puolen eteni Lomshaa kohti. Koetin marssia jatkettaessa
pysyttää tämän porrastuksen voidakseni käyttää molemminpuolisia
sivustaliikemahdollisuuksia. Mutta vähitellen molempain armeijain
sisäsiivet Ostrolenkan--Lapyn radalla tulivat samalle tasalle. Bugin
eteläpuolella kenraalisotamarsalkka prinssi Leopoldin armeijaryhmä
kulki vastaavan määrän eteenpäin.
Itäisen rintaman ylipäällikön täytyi etenemistä varten järjestää
taktillisia yksityiskohtia, joilla ei suureen sotaan nähden ollut
merkitystä. Everstiluutnantti Hoffmann ja minä olimme armeijain kanssa
paljon keskusteluissa. Molemmat armeijanesikunnanpäälliköt, eversti
Marquard ja majuri kreivi Schwerin, olivat oivallisia sotilaita, jotka
tukivat tehokkaasti ylipäälliköitään.
Lomsha valloitettiin elokuun 9:ntenä etelästä käsin. Meillä oli
Itä-Preussissä kauan aikaa käytettävänämme lentopommituslaivasto.
Salpalinnoituksiin, joihin oli majoitettu vihollisen kenraalikomento
tai armeijan-ylikomento, nakattiin usein pommeja ja meille kerrottiin
niiden suurenmoisesta vaikutuksesta; kun nyt jäljestäpäin annoin tutkia
näitä vahingoita, ei niitä ollut edes mahdollista huomata. Joukkojen
puolesta olin siitä hyvilläni: ne saivat niissä suojan. Vasta myöhemmin
pommimme kävivät tehokkaammiksi ja pommien heittäminen alkoi herättää
enemmän ilmailijain harrastusta.
Etenemistä jatkettaessa alkoi tuntua, että Mackensenin ja prinssi
Leopoldin armeijaryhmät tunkivat pohjoista kohti ja sen vuoksi sekä
12:s että 8:s armeija työntyi vasemmalle. Elok. 18:ntena
kenraalisotamarsalkka v. Mackensen saapui Brest-Litowskin edustalle,
kenraalisotamarsalkka Baierin prinssi Leopoldin armeijaryhmä lähestyi
Belovezin nummea ja 12:s armeija Bjalystokia, Uuden Itä-Preussin
oivallisen preussilaisen hallituksen entistä pääkaupunkia 18:nnen
vuosisadan lopulla ja 19:nnen vuosisadan alussa; 8:s armeija
Bjalystokin ja Narewin välisellä ahtaalla alalla eteni koillista kohti
Grodnoon päin valloittaakseen Ossowjetzin eteläpuolelta. 22 p:nä se
vallattiin. Olimme aikoneet valloittaa sen idästä ja pohjoisesta, mutta
saimmekin sen haltuumme etelästä käsin. Semmoista on sota. Molemmat
armeijat marssivat elokuun viimeisinä päivinä Bjalystokin--Ossowjetzin
linjalta edelleen suunnilleen koilliseen suuntaan, 12:s armeija
Wolkowyskin pohjoispuoliseen seutuun, 8:s Grodnoa kohti. Molemmat
armeijat erosivat siten yhä enemmän taktillisesta yhteistoiminnasta
molempien eteläisten armeijaryhmäin kanssa, jotka Brest-Litowskin 25 ja
26 p:nä elokuuta antauduttua marssivat edelleen Pinskiä ja
Baranowitshia kohti. Vähitellen ne liittyivät sotatoimiin, joita
kauempana pohjoisessa valmisteltiin.
Syyskuun alussa 8:s ja 12:s armeija saapuivat Grodnon seudulle ja sen
kaakkoispuolelle, noin 14 päivää myöhemmin niiden oli määrä päästä
Lidaan Niemenin pohjoispuolelle. Tähän ne hyökkäyksen alusta lukien
tarvitsivat noin kahdeksan viikkoa. 12:nnen armeijan täytyi tällöin
kaartaa kauas etelää kohti. Kuinka paljon edullisempaa olisi ollut, jos
tämän liikkeen sijaan olisi ollut mahdollista hyökkäys Lomshan--Grodnon
kautta. Se ei käynyt päinsä. Mutta sotaliikkeellä Grodnon ohi sen
pohjoispuolitsekin, johon olisi liittynyt Kownon valloitus, olisi koko
joukon nopeammin ja tehokkaammin saavutettu tämä seutu ja saatu enemmän
aikaan, jos se täydellä voimalla olisi suoritettu vasta elokuun ensi
puoliskolla.
Jonkun aikaa näytti siltä, kuin ylin armeijanjohto olisi asiain
kehityttyä näin pitkälle aikonut keskeyttää marssin itää kohti. Se
lähetti melkoisia osia kenraalisotamarsalkka v. Mackensenin armeijasta
ja myöhemmin 12:nnesta ja 8:nnestakin armeijasta länteen ja
Etelä-Unkariin. Mutta niihin sotatoimiin, jotka me Kownon sillä välin
tapahtuneen valloituksen ja Liettuaan ja Kuurinmaalle tehdyn retken
kautta olimme alkuun panneet, se antoi vapaan vallan.