Kun Augustowin metsä oli puhdistettu ja haavoitetut kuljetettu
selkäpuolelle, vei kenraali v. Eichhorn maaliskuun alussa oikean
siipensä viipymättä taapäin määrättyihin asemiin ja vasemman siipensä
Augustowin metsän pohjoispuolella Seinyyn ja Kalwarijan eteläpuolelle
saakka. Hän aikoi uudelleen käydä perässä tunkevain venäläisten
kimppuun ja lyödä ne kiertämällä niiden oikean siiven.
Ajatus oli hyvä ja armeijan-ylikomennon suosimien nopeitten päätösten
mukainen. Maaliskuun 9:nnen ja 11:nnen päivän välisenä aikana
yrityksellä olikin menestystä. Venäjän 10:s armeija, joka oli uusittu,
kärsi tappion. Joukkojen levontarve oli kuitenkin niin suuri, säät niin
epäsuotuisat, että armeijan-ylikomennon, jonka myös täytyi vielä
hankkia lisäväkeä 8:nnelle armeijalle ja Gallwitzin armeijaosalle,
epäröiden täytyi lopullisesti luopua enemmistä hyökkäystuumista ja
vakaantua asemasotaan. Se jätti vasemman siipensä linjalle
Kalwarija--Marjampol--Pilwishki. Venäläinen törmäsi maaliskuun
puolivälissä näitä asemia vastaan, mutta vähitellen kaikki rauhoittui.
Etelärintamalla venäläisten hyökkäykset olivat käyneet yhä
itsepintaisemmiksi, taistelut yhä katkerammiksi. Kenraali Litzmannin
marssiessa Johannisburgista Biallan kautta eteenpäin talvitaistelun
ensi päivinä oli XX:sta armeijaosastosta 41:nen jalkaväkidivisioona
nostoväen keralla Johannisburgin--Kolnon tietä edennyt Lomshaan
eristämään sen pohjoisen puolelta. 37:s jalkaväkidivisioona
piti yllä Mysehinjetzistä eteenpäin painostusta. 41:nen
jalkaväkidivisioona tapasi Lomshan linnoitusten etupuolella vihollisen,
ja sen voimat juuri ja juuri riittivät sulkemaan Pissan ja
Shtshutshinin--Stawiskin--Lomshan välin. Vähitellen vasta saapuivat 3:s
reservidivisioona ja 5:s jalkaväkibrigaadi paikalle. Niiden piti olla
suojana Stawiskin ja Bobrin välisellä pitkällä alalla 11:nnen
maanpuolustusdivisioonan ryhtyessä Ossowjetzin kimppuun hyökkäämään.
3:nnen reservidivisioonan ja 5:nnen jalkaväkibrigaadin tulo sattui
samaan aikaan kuin venäläinen kaarti ja V armeijaosasto tekivät
Lomshasta hyökkäyksen. Helmik. 21 p:stä alkaen kehittyi
salpalinnoitusten pohjoispuolella ankaria taisteluita. Saksalaiset
joukot taistelivat sankarillisesti, pula oli vakava. Eräänä aamuna
8:nnen armeijan esikunnanpäällikkö ilmoitti minulle, että 3:s
reservidivisioona oli murrettu. Lopulta se kuitenkin piti puoliaan,
venäläinen kun väsyi kesken. Kauan pysyi siellä tilanne ja samalla
Ossowjetzia piirittäväin joukkojenkin asema jännitettynä. Vasta 1:sen
maanpuolustusdivisioonan saavuttua Lomshasta maaliskuun alussa oli
meidän rintamamme siksi taaja, että saatoin pitää jokaista vaaraa
Pissan itäpuolella torjuttuna. Joukkojen jäykkyys, varsinkin
3:nnen reservidivisioonan, oli meille tuottanut loistavan
puolustusmenestyksen. Kenraali v. Scholtz otti ryhmän johtoonsa. Hänen
käskyvaltansa ulotettiin myöhemmin Shkwahan saakka. Kenraali v. Scholtz
oli jo Tannenbergin taistelussa ja Puolassa osoittanut erinomaista
johtajakykyä. Virka-arvoltaan hän oli melkoista vanhempi kuin 8:nnen
armeijan ylipäällikkö, kenraali Otto v. Below, mutta auliisti kenraali
alistui nuoremman toverinsa johtoon. Pissan ja Orshitzin välillä oli
kenraali v. Staabs 37:nnen jalkaväkidivisioonan ja siellä olevan
nostoväen johtajana edennyt Narewia kohti. Venäläinen lisäsi piankin
voimiaan tällä suunnalla melkoisesti. Herkeämättä se teki hyökkäyksiä
Nowogrodista ja varsinkin IV:llä siperialaisella armeijaosastolla
Ostrolenkasta. Taistelut kävivät yhä katkerammiksi. Yhä enemmän täytyi
tänne lähettää joukkoja, jotka olivat ottaneet talvitaisteluun osaa.
Toinen toisensa jälkeen tulivat tänne 10:nnestä armeijasta
2:nen jalkaväkidivisioona, 75:s reservidivisioona, 10:s
maanpuolustusdivisioona ja 4:s ratsuväkidivisioona. Ajan pitkään ne
eivät kuitenkaan riittäneet; 76:skin reservidivisioona siirrettiin
sinne 10:nnestä armeijasta oltuaan jo jonkun ajan Orshitzin
länsipuolella kenraali v. Gallwitzin luona. Maiseman luonteen
mukaisesti, laajain tasaisten soitten välillä kun oli metsätilkkuja ja
harvaa petäjikköä kasvavia kannaksia, hajaantuivat taistelut täällä
yksityisotteluiksi. Alemmalle johdolle varsinkin ne asettivat vaikeita
tehtäviä. Mies taisteli miestä vastaan. Ja vaikkei paikallisista
ahdingoista tahtonutkaan tulla loppua, jäimme kuitenkin taistelujen
huhtikuussa vihdoinkin päättyessä rajan tuolle puolelle.
Orshitzin länsipuolellakin olivat taistelutoimet helmikuun
jälkimäisellä puoliskolla täydessä käynnissä. Kenraali v. Gallwitz,
yritteliäs ja aaterikas sotilas, mies, jolla elämän kaikkiin aloihin
nähden oli mitä monipuolisimmat harrastukset, oli sotajoukkomme
parhaita johtajia. Hän vahvisti Mlawan länsipuolista ohutta rintamaa ja
tunkeutui täällä helmikuun keskivaiheilla Veikseliä ylöspäin aina
Plotzkin ohi. Täälläkin ennätimme häiritsemään venäläisen suunnitelmia
ja teimme sen keräytymisrintamaan hyökkäyksen. Gallwitzin armeijaosan
vasemmallekin siivelle, Neidenburgin--Willenbergin seuduille, oli
saapunut saksalaisia apujoukkoja. Asema näytti siltä, kuin voitaisiin
vereksellä toimella Prassnyshin suunnalla XVII:n reserviosaston edessä
seisovat vihollisjoukot työntää takaisin. Gallwitzin armeijaosan
eteneminen Narewia kohti oli silloin mahdollinen. Tämä näytti silloin
vielä strateegisesti tärkeältä. Hyökkäystä Ossowjetzia ja ylistä Bobria
vastaan ei vielä oltu keskeytetty. Jokainen kenraali v. Gallwitzin
saama osittaismenestys paransi yleisasemaa ja tulevien taisteluiden
menestysmahdollisuuksia. Olimme suuressa jännityksessä.
Kenraali v. Gallwitz teki helmik. 22 p:nä XVII:n reserviosaston osilla,
I:llä reserviosastolla ja 3:nnella jalkaväkidivisioonalla hyökkäyksen
Prassnyshin suuntaan. Kenraali v. Morgen valloitti 24 p:nä tämän
erinomaisen lujasti linnoitetun kaupungin reippaalla ja tarmokkaalla
toimella. Kaikki näytti erittäin suotuisalta, kun huomattiinkin, että
Zjechanowin--Mlawan tien ja Orshitzin välillä oli tulossa hyvin suuria
vihollisvoimia, jotka jo alkoivat kulkea kenraali v. Morgenin sivustain
ohi. Näinä päivinä oli ollut mahdotonta hankkia tietoja lentäjäin
avulla; lentäjämuodostuksia meillä olikin ylen vähän käytettävänämme.
Ratsuväkivartiomme eivät enää päässeet etenemään, lopulta
seisoi kaikkialla vastakkain jalkaväkivartioita. Siperialaisten
joukko-osastojen hyökkäyksen johdosta oli meidän helmik. 27 p:nä
kerrassaan melkoisia tappioita kärsittyämme luovuttava Prassnyshista ja
kenraali v. Morgen peräytyi Janowin--Chorshelen rajalinjaa kohti.
Venäläinen ei sanottavasti tunkeutunut pohjoista kohti, Mlawaa vastaan
sen sijaan ylenmäärin tuimasti.
Paikalliset johtajat pitivät huolen Neidenburgin--Willenbergin
eteläpuolisten, parhaillaan rakenteella olevain raja-asemain
miehityksestä. Minä pidätin I:tä reserviosastoa kauempana etelässä.
Täälläkin syntyi nyt katkeria taisteluita.
Venäläinen teki maaliskuun 7 p:ään saakka Mlawan ja Chorshelen välillä
herkeämättä turhia hyökkäyksiä mitä raskaimpia tappioita kärsien.
Tähän aikaan taisteltiin Itä- ja Länsi-Preussin koko itä- ja
etelärintamalla. 10:s armeija oli kaartanut taapäin ja parhaillaan kävi
vastahyökkäykseen Augustowin metsän pohjoispuolella. Lomshan luona
ahdinkomme oli laimenemaisillaan, Pissan ja Mlawan välillä se ei ollut
vielä likimainkaan päättynyt. Jokainen päivä vaati minua ratkaisemaan
suunnattoman paljon taktillisia ja muita kysymyksiä. Etelärintaman
päälliköt yhä herkeämättä pyysivät apua, 10:s armeija piti muutamia,
vaikka tosin vain paikallisia menestyksiä vielä mahdollisena ja oli sen
vuoksi vastahakoinen luovuttamaan muuanne joukkojaan.
Kenraali v. Gallwitzille ja 8:nnen armeijan oikealle sivustalle oli
sillä välin 10:nnestä armeijasta saapunut uusia apujoukkoja. Olimme nyt
kyllin voimakkaat tekemään Orshitzin kahden puolen vastahyökkäyksen
viimeisten päiväin raskaitten tappioitten heikontamaa vihollista
vastaan.
Hyökkäysliikkeemme tunkeutui eteenpäin maaliskuun 8:nnesta 12:nteen
päivään ja seisahtui Prassnyshin pohjoispuolella. Venäläinen vastasi
tuimilla vastahyökkäyksillä. Maalisk. 18 p:nä se Jednoroshetzin luona
opetti joukoillemme, ettei suo ole vihollista vastaan varma suoja.
Meidän sotamiestemme käsityksissä suo tiesi uppoamista, mutta
luonnonlapsena venäläinen tunsi asian paremmin. Suot näillä
taistelualueilla jäätyivät vain osaksi, osaksi niissä oli matalan
kerrostuman alla läpäisemätön pohjakerros, joten niiden poikki voitiin
kahlata.
Orshitzin länsipuolella taistelu maaliskuun lopulla laimeni. Täällä
kävi mahdolliseksi viedä pois 76:s reservidivisioona ja käyttää sitä
joen itäpuolella. 6:s ratsuväkidivisioonakin voitiin Orshitzin
länsipuolelta vapauttaa, sitä kun kipeästi tarvittiin Pregelin
pohjoispuolella.
Gallwitzin armeijaosa oli saanut suuria aikaan ja tämäkin johtaja
saattoi hyvällä syyllä olla joukoistaan ylpeä. Ne olivat pitäneet
puoliaan tavatonta ylivoimaa vastaan, jopa sen takaisinkin tunkeneet.
Maaliskuun lopusta ja huhtikuun alusta alkaen joukkomme koko
etelärintamalla vihdoinkin saivat kauan kaivatun levon.
Lomshan ja Mlawan väliset taistelut ovat tulleet verraten vähän
tunnetuiksi. Idässä Saksa ajatteli vain suuria voittoja. Näitä ei enää
ollut mahdollinen saada yhtä silmäänpistävällä tavalla. Suuriruhtinaan
suuri vastasiirto talvitaistelun kostoksi, hyökkäys Narewin poikki
heikkoa sivustaamme vastaan oli torjuttu ja samalla tehty tyhjäksi osa
ententen sotasuunnitelmasta vuodeksi 1915; sotajoukot ja jokainen
yksityinen mies olivat taistelleet entisten suurtöittensä maineen
mukaisesti, vanhat ja uudet muodostukset taistelussa keskenään
kilpailleet. Vanhoissa muodostuksissa oli enemmän pysyvää voimaa.
Maanpuolustusväki ja nostoväki olivat taistelleet täysipätöisesti.
Johto oli tehtäväinsä tasalla, päättynyt talvisota sotilaallinen
saavutus, josta voitiin olla ylpeitä.