Itärintaman ylipäällikölle oli sillä välin tullut ylimmän
armeijanjohdon ilmoitus, että helmikuun ensi puoliskolla idässä oli
käytettävänä kolme uutta joukko-osastoa ja XXI armeijaosasto. Ylin
armeijanjohto oli pitänyt välttämättömänä vaihtaa XXI armeijaosaston
yhteen uuteen sen elsass-lothringilaisen täydennyksen vuoksi. Osa
valtakunnanmaitten sotamiehistä osoittautui epäluotettaviksi läntisellä
rintamalla ja tämä epäluotettavuus sodan pitkittyessä yhä lisääntyi.
Enimmäkseen ne sen vuoksi lähetettiin itään. Tämä kohtasi kaikkia
uskollisiakin elsass-lothringilaisia. Ei ollut mahdollista päättää,
mikä jokaiselle yksityiselle olisi ollut oikein. Vuonna 1918 otettiin
Ranskaan hyökkäyssotaan itäarmeijasta kaikki nuoremmat miehet ja
vietiin länteen, muiden mukana vastaavat elsass-lothringilaisetkin
vuosikutsunnat, joita vastaan joukot paikoitellen olivat kovin
valittaneet. Idässä elsass-lothringilaiset taistelivat moitteettomasti,
XX armeijaosasto kerrassaan etevästi.
Ylimmän armeijanjohdon kanssa oli sovittu, että nuo neljä
armeijaosastoa heti perille saavuttuaan käytettäisiin 8:tta armeijaa
vastassa olevain vihollisvoimain voittamiseksi. Tannenbergin ja
Masurinjärvien taisteluissa saadut kokemukset olivat osoittaneet, että
suuri ja nopea tappelumenestys oli mahdollinen saavuttaa ainoastaan
siinä tapauksessa, että vihollisen kimppuun käytiin kahdelta puolelta.
Tässä oli tarjolla mahdollisuus vahvalla, kolme armeijaosastoa
käsittävällä joukkoryhmällä, joka oli koottava Niemenin ja
Insterburgin--Gumbinnenin tien välille, tehdä kiertoliike
Tilsitin--Wladislawowin--Kalwarijan suuntaan, ja viedä toinen ryhmä,
XXXX reserviosasto, johon liitettiin 2:nen jalkaväkidivisioona ja 4:s
ratsuväkidivisioona, Spirding-Seen ja rajan välitse Biallan kautta
Raigrodiin ja edelleen Augustowiin ja etelää kohti. Samalla oli
vihollista rintamahyökkäyksellä pidätettävä.
Vastustajan molemmat siivet olivat heikot. Saatoimme toivoa tekevämme
paljon taivalta, ennenkuin vihollisen päävoimat kykenisivät
irtaantumaan hyökkäyksen alaisesta rintamasta. Kummankin sivuiskuryhmän
piti kiertää vihollinen; sitä parempi, kuta pikemmin tämä tapahtui.
Jos vastustajan tuhoaminen onnistuisi, voisi sitten tulla
kysymykseen hankkia pysyvä turva Kownoa--Grodnoa vastaan ja tehdä
hyökkäys linjalla Ossowjetz--Grodno ja takaapäin avata Bobrin
ylimenopaikka Ossowjetzin luona. Edellytyksenä oli, että pitkä sivusta
Wlozlawek--Mlawa--Johannisburg--Ossowjetz oli varma.
Edullisempaa olisi, jos samalla kuin Itä-Preussin itärajalla
taisteltiin, voitaisiin linjalta Wlozlawek--Johannisburg edetä Narewia
kohti ja käydä Ossowjetzin kimppuun. Tähän minä pyrin. Siinä
tapauksessa olisi meillä kaikkialla ollut venäläisiin nähden etu
puolellamme. Tulevaisuuden varaan oli jäävä, voisimmeko myöhemmin tehdä
hyökkäyksen Veikselin länsipuolella olevain venäläisten päävoimain
selkään.
Johtajan tulee tämmöisiä ajatuksia viljellä. Hän ei saa elää kädestä
suuhun, muutoin kärsivät sodanjohto ja sotajoukko. Rautainen
todellisuus pitää huolta siitä, etteivät aikeet muodostu teoiksi
laajemmassa määrässä kuin joukon voima vihollisen voittamiseen riittää.
Toimenpiteet, joita tässä mieteyhteydessä puolsin, tekivät tehokkaasti
tyhjiksi vihollisen tunnetuiksi tulleet aikeet. Entente v. 1915 aikoi
vielä Venäjän voimilla voittaa sodan. Samalla kuin suuriruhtinas aikoi
koko voimallaan tehdä hyökkäyksen Karpaateille, piti hänen niin sanotun
"jättiläissuunnitelmansa" mukaan vahvoja venäläisiä voimia Niemenin ja
Gumbinnenin--Insterburgin viertotien välillä marssia 8:nnen armeijan
heikkoa pohjoista siipeä vastaan, musertaa se, kiertää armeija ja
työntää se Veikseliä vastaan. Toisten joukkojen, etenkin voimakkaitten
ratsuväkijoukkojen, piti lyödä Mlawan ja Veikselin välillä olevat
heikot sotavoimamme ja hyökätä Länsi-Preussiin. Veikselin itäpuolella
olevat preussilaiset maa-alueet oli valloitettava ja niissä olevat
joukot tuhottava. Todellakin alkoi tammikuussa tuntua, että vihollinen
8:nnen armeijan vasemmalla sivustalla vahvistui. Venäläisten eteneminen
Veikselin itäpuolella linjaa Wlozlawek--Mlawaa vastaan joulukuussa 1914
tarkoitti ehkä jo tämä aikomuksen edistämistä. Toisen sotaliikkeen
jälkikaiut olivat täällä samoin kuin Karpaateillakin johdantona uuteen.
"Jättiläissuunnitelman" suoritus oli vasta alkamassa. Mutta jo olivat
venäläisten silmät kiintyneet Veikselin itäpuoliseen maahan. Jo
tammikuun alussa oli vihollinen ottanut Veikselin länsipuoliselta
rintamalta joukkoja käyttääkseen niitä pohjoisessa. Jos me aikeinemme
ennätimme ennen sitä, niin tuli meidän ottaa lukuun, että sekä Niemenin
että Narewin puolelta saisimme kokea voimakkaita vastahyökkäyksiä.
Vastahyökkäykset todella tulivatkin. Tarmo ja itsepintaisuus, jolla
niitä johdettiin, tuottivat meille ankaraa työtä. Suuriruhtinas oli
täysi sotilas ja sotapäällikkö.
Sotatointen suojelus toiselta puolen Kownoa ja Olitaa, toiselta
Ossowjetzia ja Lomshaa vastaan oli pääasiassa määrätty niille 8:nnen
armeijan osille, jotka rintaman supistuksen johdosta vapautuivat. Tämä
johtui molempain siipien kiertoliikkeestä Grodnon pääsuuntaan.
Etelärintaman vahvistukseksi tuli jo helmikuun alussa 9:nnen armeijan
neljän joukko-osaston sijoittuessa rintamaan XX armeijaosasto
Ortelsburgin kaakkoispuoliseen seutuun. Se oli valmiina vietäväksi
Lomshaa ja Myschinjetziäkin kohti. Myöhemmin seurasivat I reserviosasto
ja 6:s ratsuväkidivisioona Willenbergiin, 3:s jalkaväkidivisioona
Neidenburgiin ja 1:nen kaartin reservidivisioona Woyrschin
armeijaosastosta Soldaun seutuun. Näiden osien sijoittuminen rintamaan
saattoi olla suoritettu helmikuun 20 päiväksi. Ne oli tarkoituksella
lähetetty myöhään liikkeelle. Pelkäsimme, etteivät niin laajat liikkeet
Puolan vallatusta osasta käsin voisi pysyä salassa, vaan voisivat
ilmaista Itä-Preussiin tähdätyn iskun. Annoin salassapysymiselle
menestyksen turvaamisessa ratkaisevan merkityksen. Myöhemmin otettiin
Veikselin länsipuoliselta rintamalta vielä lisää divisioonia. Tämä kävi
mahdolliseksi, kun vihollinenkin siellä vähensi joukkojensa lukua.
Voimain siirto muodostui täydelliseksi vuorosiirtelyksi, joka vaati
paljon huomiota.
Nyt tosin täytyi jäljestäpäin ottaa kysymyksenalaiseksi: oliko oikein,
että Karpaateille lähetettiin saksalaisia joukkoja? Epäilemättä niitä
Veikselin itäpuolella talvisotaretkellä kaivattiin. Oikeastaan niiden
olisi pitänyt olla siellä, mutta kun Itävalta-Unkarin armeija kerran
oli semmoinen kuin oli, tuli niiden olla Karpaateilla. Tuo armeija
tarvitsi niitä tuekseen. Minun olisi kuitenkin ollut melkoista
vaikeampi puolustaa niiden lähettämistä, jos jo silloin olisin selvään
nähnyt, että saisimme nuo neljä armeijaosastoa.
En voi muodostaa mielipidettä siitäkään, eikö ylin armeijanjohto nyt jo
olisi voinut lännestä itää varten vapauttaa enemmän voimia, kuten se
huhtikuussa tekikin. Jokainen lisäys tietysti olisi ollut meille
tervetullut. Tuo suuri päätös käydä kaikin voimin Venäjän kimppuun
tehtiin vasta myöhemmin.