Marraskuussa sotatoimet alkoivat edistyä, niinkuin oli odotettukin.
Venäjän armeija ryhtyi kaikkialla suorittamaan suuriruhtinaan sille
antamia suuria tehtäviä.
8:nnen armeijan kimppuun hyökättiin. I:n ja XXV:n reserviosaston pois
luovutettuaan se koetti suojella Itä-Preussin itärajaa venäläisten
ylivoimaisia hyökkäyksiä vastaan, mutta ajan pitkään tämä kävi
mahdottomaksi. Marraskuun puolivälissä se vietiin taapäin
Masurin-järville ja Angerapp-asemille.
Itä-Preussin itäosa oli siten jälleen jätetty venäläisille. Se on
saanut paljon kärsiä. Vaikka tämä olikin odotettavaa, oli 8:tta
armeijaa kuitenkin täytynyt heikontaa. Venäläinen seurasi perässä
tuimasti ja kävi uusienkin asemien kimppuun. Siitä huolimatta
päätettiin viedä 9:nnen armeijan 1:nenkin jalkaväkidivisioona Veikselin
länsipuolelle taistelemaan. Uskallettiin paljon, jotta tärkeimmällä
kohdalla saavutettaisiin päämäärä.
Zastrowin joukko-osaston kimppuun käytiin Mlawan--Prassnyshin asemilla
ja sen täytyi perääntyä Soldaun--Neidenburgin suuntaan. Ankarin
taisteluin vihollisen hyökkäys täällä pysäytettiin. Koko tilanne
Veikselin itäpuolisessa maassa näytti uhatulta, Länsi-Preussi ainakin
näytti olevan mitä suurimmassa vaarassa, mutta Zastrowin joukko-osasto
teki velvollisuutensa. Posenissa elimme huolestuksen hetkiä. Asema
parani kuitenkin, kun v. Hollenin ratsuväkijoukko marraskuun
puolivälissä saapui kummallekin siivelle.
v. Westernhagenin nostoväkibrigaadi saavutti Plotzkin, mutta tuotiin
myöhemmin Veikselin vasemmalle rannalle.
9:nnen armeijan rintamaansijoitus oli sillä välin saatu suunnitelman
mukaisesti suoritetuksi. Rautatie oli täyttänyt kaikki, mitä siltä oli
vaadittukin. Jo marrask. 10:nnen illalla armeija seisoi valmiina
marssimaan eteenpäin:
XXV ja I reserviosasto Thornin eteläpuolella, marssisuunnassa
Wlozlawek--Lowitsch.
v. Richthofenin ratsuväkiosasto, XX armeijaosasto ja 3:s
kaartindivisioona Hohensalzan eteläpuolella, marssin suuntana Kutno.
XVII armeijaosasto Gnesenin kaakkoispuolella, marssin suuntana
Lentschytza.