Kuta enemmän ajatuksineni syvennyin nyt edessäni olevaan uuteen
tehtävään, kuta jyrkemmin asema ja suunnaton vaara kävivät ilmi, sitä
selvemmäksi alkoi minussa kiteytyä päätös kehittää Tschenstochaussa
päätetty sotaliike mikäli mahdollista suureksi tuhoiskuksi; se yksin
saattoi lopullisesti pelastaa meidät. Ei riittänyt se, että vihollinen
vain seisautettiin. Tämäkään ajatus ei syntynyt yht'äkkiä, vaan
kehittyi vähitellen.
Mitä itäisen rintaman ylipäälliköltä itseltään riitti, se koottiin
hyökkäystä varten Wreschenin ja Thornin välille. Kenraali v. Conrad
oikeana sotilaana osoitti meille mitä suurinta myötämielisyyttä.
8:tta armeijaa heikonnettiin, se ei voinut enää jäädä entiseen
tehtäväänsä, suojelemaan Itä-Preussin itärajaa. Spirding-Seen ja
Mauer-Seen äsken varustetut asemat ja linnoitetut Angerapp-asemat
soivat sen sotatoimille tukea. Armeija vähitellen luovutti pois paljon
tappioita kärsineen XXV:n reserviosaston, jonka tilasta vasta myöhemmin
saimme tiedon, ynnä I:n reserviosaston ja 1:sen ja 36:nnen
reservidivisioonan. Nämä joukot lähetettiin Thorniin, Wlozlawekin
suuntaan. 8:nnen armeijan päällikön, kenraali Otto v. Belowin, täytyi
nyt tarkkaan käyttää voimiaan, jos mieli säilyttää asemat, joihin hänen
viime hädässä tuli asettua. Ja säilyttää hänen ne piti, vaikkapa
tehtävän ratkaisu vaatisikin päälliköltä ja joukoilta tavattomia.
Zastrowin joukko-osaston tuli pitää puoliaan Soldaun luona, siitä
riippui 8:nnen armeijan elämä ja Itä-Preussin kohtalo.
Erittäin tärkeätä olisi ollut, että tänne olisi voitu sijoittaa enemmän
voimia. Voimallinen eteneminen Mlawasta Narewin linjaa kohti Roshanin
ja Pultuskin välillä olisi ollut omiaan mitä tehokkaimmin tukemaan
sotatoimiamme Veikselin vasemmalla rannalla. Meidän täytyi tyytyä
vähempään, oli turvattava vasemmalla rannalla tapahtuvan
sivustahyökkäyksen menestys. Muutoin hajoittaisimme voimamme. Paljon
voitettaisiin jo sillä, jos voitaisiin Zastrowin joukkoa sen verran
vahvistaa, että se saattaisi pitää yllä Pohjois-Puolaa kohti jonkun
verran painetta ja siten edes vähäksi aikaa pitää vireillä semmoista
harhakäsitystä, että moinen hyökkäys todella oli tekeillä. Nowo
Georgiewskin pohjoispuolella oli melkoisia venäläisiä voimia. Veikselin
vasemmalla rannalla tapahtuvaa taistelua varten oli tärkeätä saada ne
siellä pidätetyiksi.
Thornin linnoituksesta voitiin Westernhagenin brigaadi ja myöhemmin
osa pääreservistä lähettää Veikselin oikeata rantaa ylöspäin
marssimaan. Sitä oli aiottu käyttää Plotzkin suunnalla vaikuttamaan
harhaanjohtavasti Zastrowin joukko-osaston kanssa. Plotzkista oli
mahdollinen tuoda se Veikselin vasemmalle rannalle taisteluun osaa
ottamaan.
9:nnen armeijan ylikomento sijoitettiin Hohensalzaan. Thorniin
määrättyjen 8:nnen armeijan osain -- I:n reserviosaston ja XXV:n
reserviosaston -- tuli kuulua sen johdon alle.
XX armeijaosasto ja 3:s kaartindivisioona lähetettiin Ylä-Schlesiasta
etelää kohti Hohensalzaan, XVII armeijaosasto Gneseniin.
V. Richthofenin ratsujoukko ynnä 6:s ja 9:s ratsuväkidivisioona, jotka
tulivat lännestä, koottiin niinikään sinne.
XI armeijaosasto marssi jalan saksalaisen alueen halki Ostrowon kautta
Wreschenin seutuun.
Frommelin ratsujoukko taisteli venäläistä ratsuväkeä vastaan Prosnan ja
Warthen välillä Kalischin itäpuolella, sen takana Posenin joukko-osasto
asettui asemiinsa.
Nostoväki, joka myöhemmin liittyi Breslaun joukko-osastoon,
täytti yhä edelleen niukasti tilan aina Wieluniin saakka. Sieltä
Tschenstochaun--Krakovan linjan puoliväliin seisoi kenraali
v. Woyrsch, johdossaan 35:s reservidivisioona, kreivi v. Bredowin
maanpuolustusdivisioona, maanpuolustusosasto ja kaartin reserviosasto
ilman 3:tta kaartindivisioonaa. Se oli kosketuksessa Itävalta-Unkarin
I:sen armeijan kanssa, joka ulottui Veikseliin asti; joen eteläpuolella
aina Karpaatteihin saakka seisoivat taajaan yhteensullottuina
liittolaisarmeijan muut osat, vuoristossa oli melkoisia voimia Unkarin
suojana.
Tästä kuvasta näkyy, että varsinaiseen hyökkäykseen vihollisen sivustaa
vastaan riitti vain 5 1/2 armeijaosastoa. Vihollisen rintaman kimppuun
siitä, missä Warthe tulee saksalaiselle alueelle, aina Tschenstochaun
seuduille saakka voitiin käydä vain aivan riittämättömin voimin.
Kenraali v. Woyrschin tuli toimia yhdessä Itävalta-Unkarin armeijan
kanssa. Aivan epätietoista oli, ryhtyisikö se hyökkäämään. Sen mieliala
oli jälleen laskeutunut niin alhaalle kuin suinkin. Kysymykseen,
kykenisikö Itävalta-Unkarin armeija kestämään vihollisen hyökkäyksen,
jota yhä odotettiin, saatiin vastaukseksi, että 24 tuntia se varmasti
siihen kykenisi. Hyökkäystä ei tehty. Kenraali v. Conradin ansio
taaskin oli, että hän sai mielialan kohoamaan ja hyökkäysajatuksen
uudelleen suosioon, mutta epäilemättä hän tarvitsi sen toteuttamiseen
saksalaisten apua.
Saadaksemme sivustahyökkäyksen tehokkaammaksi ja vahvistaaksemme
rintamaa olimme aikoneet viedä pohjoiseen Woyrschin armeijaosastosta
melkoisia osia. Mutta kenraali v. Conrad pyysi hartaasti, että
luopuisimme siitä aikeesta. Ainoastaan 3:s kaartindivisioona vietiin
sen vuoksi Hohensalzaan ja yhdistettiin 9:nnen armeijan
sivustahyökkäys-ryhmään.
Kenraali v. Conrad lähetti Karpaateilta rautateitse kenraali
v. Boehm-Ermollin neljän jalkaväki- ja kahden tai kolmen
ratsuväkidivisioonan keralla Ylä-Schlesian läpi Tschenstochaun
pohjoispuolella olevaan seutuun.
Kenraali v. Conradin toivomuksesta alistettiin kenraali v. Woyrsch
Itävalta-Unkarin armeijan ylikomennon alaiseksi.
Itävalta-unkarilaisten joukkojen saavuttua voitiin parhaillaan
muodostuva Breslaun joukko-osasto supistaa vähän enemmän kokoon. Tosin
tämän toimenpiteen kautta rintama jälkeen marraskuun keskivälin jonkin
verran vahvistui, mutta suureen iskuun se vielä oli liian heikko.
Myöhemmin sanottiin, että Itävalta-Unkarin armeija oli puolustanut
Ylä-Schlesiaa. Todellisuudessa se Tschenstochaun pohjoispuolella
puolusti omaa kotimaataankin.
Luonnollista oli, että näissä oloissa katseet jälleen luotiin
länteenkin. Minä kysyin itseltäni, oliko vielä toiveita voiton
saavuttamisesta Ypernin luona, vai olisiko parempi tyytyä lännessä
kokonaan puolustautumiseen ja suorittaa Venäjää vastaan suunnitellut
sotatoimea niin pontevasti kuin suinkin. Kenraali v. Conrad oli
ehdottanut tätä marraskuussa. Tämä kanta näytti minusta oikealta ja
pyysin ylimmältä armeijanjohdolta lännestä apuvoimia. Niitä meille
luvattiinkin molempien ratsuväkidivisioonain lisäksi; ne saapuivat
kuitenkin liian myöhään ja liian vähin erinkin. Sivustahyökkäys saattoi
käydä sotaaratkaisevaksi ainoastaan siinä tapauksessa, että se
tapahtui yllättäen, s.o. nopeaan ja kootuin voimin yhdessä vahvan
rintamahyökkäyksen kanssa. Idässä meidän täytyi viipymättä ryhtyä
toimeen, vaikkapa olisimmekin marrask. 10 p:nä selvään tienneet,
paljonko apujoukkoja saisimme.
Lännestä tulevat joukot olivat taisteluissa menettäneet niin paljon
miehiä, etteivät ne mieslukuun nähden olleet täydelleen sotakuntoisia,
enempää kuin idänkään joukot. Se seikka, että Puolan sotanäyttämön olot
olivat niin kokonaan toiset kuin lännen, oli sitä paitsi alussa omiaan
haittaamaan niiden toimia.
En voi yksityisseikkaisesti arvostella, olisiko apua lännestä
lähetettäessä voitu menetellä toisin. Arvostelua en sen vuoksi voi
julki lausua. Olen aina ollut sillä kannalla, sota-akatemian
opettajanakin, että jokainen arvostelu, joka ei ole asiallisesti
perusteltu, tuomitsee arvostelijan itsensä.
Pian v. Richthofenin ratsuväkiosaston jälkeen, joka saapui paikalle
hyvissä ajoin voidakseen ottaa osaa etenemiseen, saapui vielä v.
Holleninkin ratsuväkiosasto, 2:nen ja 4:s ratsuväkidivisioona. Se
liitettiin Zastrowin joukko-osastoon.
Myöhemmin, mutta vasta etenemisen aljettua, saapui vielä: III
reserviosasto, kenraali v. Beseler, tuoden 5:nnen ja 6:nnen
reservidivisioonan, XIII armeijaosasto, kenraali v. Fabeck, kerallaan
26:s jalkaväkidivisioona ja 25:s reservidivisioona, II armeijaosasto,
kenraali v. Linsingen, tuoden 3:nnen ja 4:nnen jalkaväkidivisioonan,
XXIV reserviosasto, kenraali v. Gerok, mukanaan 47:s ja 48:s
reservidivisioona. Niitä käytettiin sen mukaan kuin tilanne vaati.
Apuneuvot, jotka meillä oli marrask. 10 p:nä käytettävänämme, olivat
epätäydelliset. Siitä huolimatta oli koetettava, voisimmeko
ratkaisevalla iskulla lopullisesti pysäyttää Veikselin kaarteen
venäläiset joukot ja saada ne luopumaan jatkamasta etenemistään,
vieläpä antaa niille tuhoiskunkin. Tämä onnistuisi, jos saisimme ne
tungetuksi pois Varsovan luota. Jos kuitenkin olisimme tähän liian
heikot, täytyisi meidän tyytyä tuohon pienempään tulokseen. Sekin oli
valtavan suuri.