IX.

Kauttaaltaan tietoisina edesvastuun suunnattomasta suuruudesta olimme

me päämajassa kaikki selvillä siitä, mistä oli kysymys. Posenissa

tunsimme selvemmin kuin Puolassa kotimaan suonentykytyksen ja tunsimme

sen huolestuksen vihollishyökkäyksen ja sen kauheitten seurauksien

johdosta. Sotilaallisilla toimilla meidän vielä täytyi lisätä sen

levottomuutta. Odotettavain tappeluiden tulos ei ollut varma

Venäläisten ylivoima oli valtava, joukkomme olivat kovin rasittuneet,

liittolaisten taistelukunto vähäinen.

Rajamaakuntain asekuntoinen nuoriso siirrettiin pois. Tutkittiin

strateegisia asemia ja annettiin käsky ryhtyä niitä varustamaan. Puolan

vuorikaivokset jo toisin paikoin tehtiin käyttökelvottomiksi ja

ryhdyttiin toimiin Saksan puoleisten rautateiden hävittämiseksi, samoin

kuin rajaseudunkin vuorikaivosten. Ylä-Schlesian vuorikaivosten

hävittämiseksi tehtävistä valmistuksista kehoitti VI:nnen

armeijaosaston ylikomento minun pyynnöstäni erästä maakuntansa

vuorikaivosvirastoa tekemään ehdotuksia, jotka sitten päätettiinkin

toteuttaa. Nyt levisi kautta maakunnan kauhistus. Minun täytyi rikkoa

vuorikaivokset siten, ettei venäläisille pitkiin aikoihin kävisi

mahdolliseksi niitä käyttää, sitä vaativat sotilaalliset edut.

Englantilaiset myöhemmin mitä säälimättömimmin hävittivät Romanian

öljykentät; yhtä ratkaiseva merkitys on kivihiilellä sodankäyntiin.

Erään korkeamman viranomaisen lausunnon perustuksella kävi kuitenkin

mahdolliseksi rajoittaa valmistavia toimia.

Rajamaakuntaimme puolalaisten seutujen mieliala ei ollut suopea, ne

pysyivät hyvin umpimielisinä ja odottavalla kannalla. Ei kukaan

selvänäköinen mies voinut muuta odottaakaan.

Heikommuutemme johdosta oli odotettavaan ratkaisuun nähden tärkeätä,

että Preussin linnoituksista ja alaisiksemme määrättyjen virkaatekeväin

kenraalikomentojen hallusta saimme kaikki käyttökelpoiset joukot ja

kenttäsotaan kelpaavat sota-aseet. Jo elokuussa 1914 olimme alkaneet

idässä muodostaa nostoväestä, maanpuolustusväestä ja muista

linnoitusmuodostuksista divisioonia yhtä suuren luvun, kuin niitä

kenraali v. Moltkella oli käytettävänään Königgrätzin taistelussa. Nämä

divisioonat saivat myöhemmin numerot kuten vakinaisetkin divisioonat,

mutta niiden luonne ei silti muuttunut. Varsinkin taisteluun ja

marssiin nähden niille oli asetettava toiset vaatimukset kuin

nuoremmista ikäluokista muodostetuille joukoille. Usein tämä ei hädän

pakottaessa ollut mahdollista. Nämä joukot ovat saaneet aikaan enemmän

kuin niiltä kohtuudella voitiin odottaa; kotimaataan ja sen keralla

tavaraansa ja omaisuuttaan, vaimojaan ja lapsiaan ne ovat puolustaneet

mitä suurinta uhrautuvaisuutta osoittaen.

Preussin itärajalla oli 8:nteen armeijaan vähitellen muodostettu

muutamia maanpuolustusdivisioonia. Soldaun luo oli Veikselin

linnoitusten sota-varusväestä ja nostoväestä muodostettu

rajansuojelusjoukko, kaksi divisioonaa käsittävä Zastrowin

joukko-osasto, myöhemmin XVII reserviosasto. Thornin linnoitus, jonka

ensimmäinen pääreservi -- 35:s reservidivisioona -- oli Tschenstochaun

luona, asetti vähitellen uuden pääreservin: sitä sanottiin v.

Dickhuthin joukko-osastoksi. Sitä myöhemmin käytettiin Veikselin

oikealla rannalla Plockin suunnalla. Thornin pääreservin ensinnäkin

muodosti v. Westernhagenin nostoväki-brigaadi, joka lähetettiin Bshuraa

kohti ja joka 9:nnen armeijan peräytyessä oli kulkenut takaisin

Wlozlawekiin.

Poseninkin linnoitus oli jo luovuttanut yhden pääreserveistään.

Kenraali kreivi v. Bredow oli erinomaisen etevästi johtanut sitä

Frommelin joukko-osastossa Puolan sotaretkellä. Hänen

maanpuolustusosastollaan ei ollut kenttäkeittiöitä ja venäläisten

kimppuun hän kävi sillä verukkeella, että muka aikoi lähteä niitä

noutamaan, -- ja hän noutikin ne. Nyt Posenin linnoitus ja maakunta

antoivat uusia voimia. Posenin joukko-osasto, joka koottiin

Kalischin seuduille, oli sangen vahva divisioona, joka oli suurella

huolella varustettu. Posenin kuvernööri kenraali v. Koch ja hänen

esikuntapäällikkönsä eversti Marquard ponnistivat erikoisesti voimiaan

sen hyväksi.

VI:n armeijaosaston sijaiskenraalikomennon piti Kempenin itäpuolella

muodostaa rajan suojelusta varten Breslaun joukko-osasto. Kesti

verrattain kauan, ennenkuin tämä oli tehty ja joukko-osasto oli

taistelukunnossa.

Majuri v. Bockelberg oli minulle oivana apuna näiden uusien joukkojen

muodostamisessa.

Sotamuistelmani 1914-1918 · 第 42 / 164 题