Jo lokakuun lopulla oli kenraali v. Falkenhayn kutsunut minut
Berliiniin. Kenraali v. Conrad oli hänelle ehdottanut, että lännestä
vietäisiin suuria voimia itään. Kenraali v. Falkenhayn puhui
toivehikkaasti Ypernin hyökkäyksestä eikä halunnut tehdä päätöstä.
Armeijan-ylikomennon aikeista en voinut hänelle antaa varmoja tietoja.
Kaikki oli vielä epämääräistä. Berliinissä olin mielestäni kuin
toisessa maailmassa. Ero sen suunnattoman jännityksen välillä, jota
olin sodan alusta pitäen kokenut, ja Berliinin elämän välillä oli liian
valtava. Siellä vallitsi huvittelun- ja nautinnonhimo. Puuttui
vakavuutta, jota vaikea sotatilanteemme vaati. Se teki minuun
vastenmielisen vaikutuksen ja tunsin itseni vieraaksi. Saavuttuani taas
Tschenstochauhun ja toverien piiriin olin tyytyväinen.
Marrask. 3:ntena aamupäivällä olin mielessäni selvillä siitä,
että oli tarpeen ryhtyä uudelleen toimeen. Ehdotin kenraalieversti v.
Hindenburgille, että hän suostuisi ennen pohdittuun ajatukseen sotaväen
keräämisestä Hohensalzan luo. Käskyt paikalla annettiin ja ylimmälle
armeijanjohdolle lähetettiin tieto päätöksestä.
Se oli mitä suurimmalla huolella nähnyt, kuinka asiat idässä
kehittyivät.
Mlawassa ja Itä-Preussin itärajalla asema kävi päivä päivältä
vakavammaksi. Uudesti muodostettu XXV reserviosasto, joka oli lähetetty
Itä-Preussiin vahvistukseksi, oli sankarillisesti taistellut. Pian
kuitenkin kävi selville, että uusien muodostuksien taisteluarvo oli
paljon pienempi kuin niiden joukkojen, jotka oli koottu kauan
palvelleesta miehistöstä ja joille oli annettu verekset ja
toimitarmoiset upseerit. Näissä uudestamuodostetuissa armeijaosastoissa
oli itse ihmisaines ihmeteltävän hyvä, mutta miehet eivät vielä olleet
sotamiehiä. Sankarius ja uhrautuvaisuus eivät korvanneet puuttuvaa
opetusta. Ne monet vakinaiseen väkeen kuulumattomatkin upseerit, jotka
jälleen oli otettu niissä palvelukseen, tekivät minkä suinkin voivat,
mutta heiltä sentään puuttui harjaannus. Poikkeuksia luonnollisestikin
oli. Armeijaa ei luoda muutamassa viikossa. Siihen tarvitaan
pitkällistä opetusta ja traditsiooneja. Sen osoittavat
englantilaisetkin divisioonat ja amerikkalaiset joukot; niidenkin
täytyi raskailla uhreilla maksaa pelkäämättömyytensä. XXV reserviosasto
ei ollut voinut muuttaa itärajalla tilannetta. Nyt oli odotettava, että
suuriruhtinas valtavalla ylivoimallaan Veikselin kaarteesta suuntaisi
Saksaa ja Itävaltaa vastaan ratkaisevan iskun, ja samalla kävisi
Veikselin itäpuolella olevan saksalaisen maan kimppuun, koettaakseen
saada sielläkin aikaan ratkaisun ja ainakin estääkseen meitä voimiamme
siirtämästä.
Preussin kuningaskunnan koko itärajalla täytyi kehittyä taisteluita,
jotka olivat keskenään mitä läheisimmässä yhteydessä. Yhtenäinen ja
luja johto oli välttämätöntä. Tätä oli jo pohdittu kun Berliinissä
tapasin kenraali v. Falkenhaynin. Marrask. 1 p:nä oli Hänen
Majesteettinsa nimittänyt kenraalieversti v. Hindenburgin itään
ylipäälliköksi, vapauttaen hänet samalla 9:nnen armeijan ylipäällikön
toimesta. Tähän toimeen nimitettiin meidän ehdotuksestamme kenraali
v. Mackensen. Minä jäin kenraalieversti v. Hindenburgin
esikunnanpäälliköksi. Useimmat työtovereistani siirtyivät uuteen
esikuntaan.
Idän ylipäällikön käskyvalta käsitti nyt epäämättömästi 8:nnen ja
9:nnen armeijan ynnä I:n, XX:n, XVII:n, II:n, V:n ja VI:n
armeijaosaston sijaiskenraalikomennot Itä- ja Länsi-Preussissä,
Pommerissa, Posenissa ja Schlesiassa näissä maakunnissa olevine
linnoineen.
Myöhemmin Soldaun--Mlawan linjalla oleva Zastrowin joukko-osasto, joka
vielä kuului 8:nnen armeijan johtoon, siirtyi välittömästi itäisen
rintaman ylipäällikön alle.
Johtojärjestely oli hyvä. Se kohotti ylipäällikön armeijanjohdon
yksityisseikkain yläpuolelle. Siitä huolimatta vaativat joskus olot
puuttumaan armeijainkin käskypiiriin ja antamaan armeijan-ylikomennolle
ohjeita. Helppoa se ei minulle ollut. Alussa ehkä liian usein
laiminlöin sen, myöhemmin toivoakseni löysin oikean tien.
Itäisen rintaman ylipäällikön päämaja sijoitettiin Poseniin. Asetuimme
asumaan kuninkaalliseen linnaan ja jäimme sinne 1915 vuoden helmikuun
alkuun. Se oli sanomattoman rasittava ja työteliäs aika. Täällä
kehittyi se säännöllinen elämä, jota olen erooni saakka viettänyt.