Prosnan ja Warthen välille yhdistyivät kenraali v. Frommelin johtoon,
joka nyt luovutti pois 35:nnen reservidivisioonan ja kreivi v. Bredowin
maanpuolustusdivisioonan komentovallan, 5:s ratsuväkidivisioona, joka
tuli lännestä, 8:s ratsuväkidivisioona ja 7:s Itävalta-Unkarin
ratsuväkidivisioona.
Nostoväki-muodostukset peräytyivät linjalle Kalisch--Wreschen--Thorn.
Venäläinen seurasi kaikella mahdilla. Itä-Preussissä ja Mlawan luonakin
se kävi kimppuumme suurella voimalla. Asema kävi sangen vakavaksi.
Etsimme tilaisuutta käydäksemme peräytymisestä hyökkäykseen, mutta
Itävalta-Unkarin armeijan naapuruus oli liian epävarma tekijä mihinkään
sotatoimeen, jokainen rintamaisku sitä paitsi kohdistui vihollisen
vahvaan kohtaan. Menestystä ei voitu saavuttaa.
Oli tehtävä uusi suuri päätös. Yhä selvemmäksi minulle kävi, että tämä
päätös vain saattoi olla voimallisten armeijanosain lähettäminen
rautatietä Hohensalzan ja Thornin seuduille, josta niiden tuli pitkin
Veikseliä Lodzin--Lowitschin suunnassa toimia etenevän venäläisen
armeijan sivustaa vastaan pysäyttääkseen sen. Toinen asia oli, mitä
voimia saatoimme tähän liikkeeseen käyttää.
Ensinnäkin oli tarpeellista pidättää venäläistä niin kauan kuin
mahdollista ja pysyttää se poissa Saksan radoilta. Rautateiden ja
maanteiden hävitys oli mallikelpoisesti valmisteltu. Kokemus oli meille
opettanut, että uudenaikainen armeija voi edetä noin 120 km
rautatien-päätekohdistaan. Jos tämä piti paikkansa, ja jos meidän
onnistui hävittää rautatiet siten kuin toivoin, niin saatoimme ottaa
lukuun, että joksikin aikaa pakottaisimme ilman asevoimaakin venäläisen
armeijan pysähtymään, ennenkuin se rajallemme pääsisi. Kaikista
valmistuksista huolimatta ei ollut mahdollista saada rautateiden
hävitystä todella tehokkaasti toteutetuksi, joukot tahtoivat yhä vain
viivytellä, ennenkuin siihen ryhtyivät. Mutta ei auttanut, minä käskin
ja valvoin, että se tapahtui. Kapteeni Sperr oli tässä erinomaisena
apunani. Maantiesillat joukot muitta mutkitta tuhosivat. Suurenmoisia
töitä suoritettiin. Minulla oli se tyydytys, että vihollisen eteneminen
kävi yhä hitaammaksi ja todentotta seisahtuikin yllä mainitun matkan
päähän, vaikka jätimmekin jälkeemme suuria maantuotevarastoja. Olin
kieltänyt niitä hävittämästä.