27 p:nä annettiin käskyt lähteä paluumatkalle, jonka todennäköisyys oli
niin sanoaksemme ollut ilmassa. Asema oli erinomaisen kriitillinen,
lokakuun sotatoimilla oli voitettu aikaa, mutta ne eivät olleet
menestyneet. Näytti siltä, kuin nyt pitäisi tapahtua sen, mitä oli
tahdottu estää syyskuun lopulla rintamaansijoittumisella Ylä-Schlesiaan
ja siihen liittyvällä etenemisellä: suuresti ylivoimaisen venäläisen
armeijan hyökkäys Poseniin, Schlesiaan ja Mähriin kävi todennäköiseksi.
Peräytymisen yleiset ohjeet olivat jo Saksan joukoille tunnetut. Niille
oli moneen kertaan ilmoitettu, että kaikki, jota paitsi voitiin toimeen
tulla, oli lähetettävä kauas taapäin. Yleiseen oli täten toimittu,
yksityisissä tapauksissa vain rintamalla oli enemmän kuin siellä piti
olla. Raskaat vaunumme ja teitten huonous tuottivat minulle vakavia
huolia.
Liikkeet olivat suoritettavat mikäli mahdollista läntiseen suuntaan,
jotta päästäisiin kierroksesta.
Pääpiirtein "strateeginen peräytymisemme", joksi sotilaat sen
ristivät, suoritettiin suunnitelman mukaisesti ja mallikelpoisessa
järjestyksessä. Maata säästettiin. Peräytymisemme on kaikkina aikoina
oleva varman ja humaanisen sodankäynnin esikuva.
Oikealla sivustalla oli kaartin reserviosaston asema vaikea,
Itävalta-Unkarin armeija kun yhä enemmän menetti vastustusvoimaansa ja
vihollisen rintamahyökkäysten edessä peräytyi.
Itävalta-Unkarin armeijat peräytyivät Veikselin kahden puolen aina
Krakovan tasalle ja osat Karpaateille Przemyslin lounaispuolelle
saakka.
9:nnestä armeijasta täytyi:
Kaartin reserviosaston, XX:n armeijaosaston ja maanpuolustusosaston
peräytyä Kielce--Tomaschow linjan kautta Krakovan--Tschenstochaun
linjaa kohti puoliväliin, jopa Tschenstochaun pohjoispuolelle saakka.
XVII:n armeijaosaston ja Frommelin osaston Petrikaun--Lodzin kautta,
maanpuolustus-osastoon liittymällä, Wjeluniin.
Tschenstochaun ja Wjelunin luo oli varustettu asemat.