Grojetzin luota löydetty käsky antoi meille selvän käsityksen
vihollisen aikeista. Suuriruhtinaan suunnitelma oli suuripiirteinen ja
meille vaarallinen. Paljon yli 30 venäläisen armeijaosaston, jotka oli
vankasti oikealle puolelle kokoon kasattu, piti Varsovan ja Sanin suun
välillä kulkea Veikselin yli ja muiden voimain etelämpänä Sanin yli. 14
divisioonan tuli vain lyödä Mackensenin ryhmän viisi. Suuriruhtinas
aikoi pohjoisen puolitse suurin voimin kiertää 9:nnen armeijan ja käydä
sen samoin kuin Itävalta-Unkarinkin armeijan kimppuun rintaman
puolelta, samalla kuin hän vasemmalla siivellään piti hallussaan
Przemyslin itäpuolisia kukkuloita. Näihin sotatoimiin suuriruhtinas toi
osia Rennenkampfinkin armeijasta. Jos suunnitelma onnistui, oli Venäjän
voitto varma, johon ententen strateegiset laskut osaksi perusturvatkin.
En vielä ollut menettänyt toivoani, että Itävalta-Unkarin armeija löisi
venäläiset Sanin itäpuolella ja kulkisi Sanin poikki. Tosin Sanin suun
pohjoispuolella olevat joukot tarvitsivat jonkun verran, vaikkei aivan
suurtakaan, vahvistusta ja tuntuvaa äkillistä taajennusta Varsovaa ja
Ivangorodia kohti.
Samalla Luoteis-Puolaan marssinut V:n, II:n ja XVII:n armeijaosaston
nostoväki lähetettiin Bshuran alajuoksua kohti.
Erikoisen jälkitarkastelun alaisiksi otettiin selkäpuoliset yhteydet.
Liiankin helposti saattoi peräytyminen käydä välttämättömäksi.
Rautateitten hävitystä valmisteltiin muun muassa sen kautta, että
hankittiin varalle suunnattomat määrät räjähdysaineita.
Lokakuun 15 p:stä täytyi kenraali v. Mackensenin Varsovan eteläpuolella
puolustaa itseään vihollisen vahvoja hyökkäyksiä vastaan ja kauempana
etelässä venäläinen yhä ja yhä koetti kulkea Veikselin poikki. Kävi
tarpeelliseksi lähettää XX:n armeijaosaston 37:s jalkaväkidivisioona
Kalvarijaa kohti. Se esti siellä pääsyn joen yli, mutta vihollisjoukko,
josta osia jo oli tullut vasemmalle rannalle, pääsi muutamalla
mustelmalla. Divisioona jäi siihen seutuun. Sekin annettiin kenraali
v. Mackensenin komentoon.
41:nen jalkaväkidivisioona ja Itävalta-Unkarin 3:s ratsuväkidivisioona
seisoivat Pilitzan suulla aina Kosjenitzeen asti etelässä.
Kaartin reserviosasto oli ryhtynyt Ivangorodia eristämään. Se aikoi
työntää takaisin vihollisen Kosjenitzen kohdalla, jossa se vielä oli
Veikselin vasemmalla rannalla. Sillä oli sitä varten apunaan myös yksi
XI:n armeijaosaston brigaadi, jonka armeijan-ylikomento oli sen
käytettäväksi lähettänyt.
Kosjenitzen tappelu on aina pysyvä minulle unohtumattomana. Vietiin
todella neljä brigaadia Veikselin kapealle rantueelle, jonka rankkasade
oli kastanut kuravelliksi. Ivangorodin edustalla seisovan brigaadin
työnsi voimakas venäläinen hyökkäys takaisin. Minun täytyi pelätä, että
venäläisten hyökkäys ulottuisi aina neljän yllä mainitun brigaadin
sivustaan saakka, ja tilan ahtaus taas mitä suurimmassa määrässä
rajoitti niiden rintaman kehittämistä ja puolustautumista. Sinä yönä en
voinut kertaakaan silmiäni ummistaa. Seuraavana aamuna kävi selville,
ettei asema Ivangorodin edustalla ollutkaan niin kireä. Kosjenitzen
luona kesti taisteluita liejussa, venäläinen kun kävi kimppuun.
Kammolla sitä muistelevat kaikki joukot, jotka siihen osaa ottivat.
Sen johdosta että kaartin reserviosasto oli lähetetty pohjoiseen, oli
maanpuolustusosasto ryhtynyt puolustamaan Nowo Alexsandrijan kohdalla
olevaa ylimenopaikkaa.
Kosjenitzen taistelun vielä parhaillaan riehuessa sain lentäjäin tuoman
tiedon, että Ivangorodin eteläpuolellakin Veikselin yli oli kulkenut
suuria vihollisvoimia. Tilamme oli sen johdosta käynyt ehdottomasti
erinomaisen vakavaksi. Armeijan-ylikomennolla ei ollut käytettävänään
minkäänlaisia reservejä, kaikki oli käytetty. Hyvä oli, että tieto
osoittautui vääräksi. Lentäjä oli luullut Kosjenitzen taistelupaikan
olevan Ivangorodin eteläpuolella.
Maanpuolustus-osastolle ei ollut tapahtunut mitään erikoista.
Kasimiershin kohdalla Nowo Aleksandrijan eteläpuolella estettiin sillan
teko. Ylempänä jokivarressa venäläinen vielä pysyi odottavalla
kannalla.
Aikomuksemme päästä Veikselin linjalle olimme saavuttaneet, mutta
Varsova ja Ivangorod jäivät vihollisen käsiin ja Ivangorodin
pohjoispuolella Kosjenitzen luona oli vihollinen saanut haltuunsa
ylimenopaikan, vaikka huononkin.