Lokak. 4 p:nä alkoivat Itävalta-Unkarin armeijan päävoimatkin, 2:nen,
3:s ja 4:s armeija marssia eteenpäin, kulkien 5 p:nä Wislokan yli.
Venäläinen ei tehnyt jäykkää vastarintaa. Itävalta-Unkarin joukot
saapuivat jo 9 p:nä Sanille ja tunkeutuivat Przemysliin.
Itävalta-Unkarin armeija ja 9:nnen armeijan oikea sivusta
taistelivat lokak. 4 p:nä Klimontowin ja Opatowin luona venäläisiä
tarkka-ampuja-brigaadeja vastaan, jotka pääsivät leikistä kylläkin
vähällä. Itävalta-Unkarin armeija siirsi nyt painopisteensä
Sandomiriin, kun taas 9:nnen armeijan oikea sivusta jatkoi marssiaan
Veikseliä kohti Sanin suistamon yläpuolelle.
XX armeijaosasto saapui Kielcen luoteispuoliseen seutuun, XVII
armeijaosasto helpon taistelun jälkeen Radomiin ja kehiytyi sinne.
Frommelin joukko-osasto oli saapunut Tomaschowin--Koljuschkin aseman
linjalle, 8:s ratsuväkidivisioona oli Rawan seuduilla. Kalischin ja
Thornin välillä rajansuojelusjoukkomme etenivät hitaasti Puolaan,
muutoin niitä käytettiin suojelemaan yhteyttämme taapäin.
Sillä välin saapui yhä enemmän tietoja, että siperialaisia
armeijakuntia oli tuotu Varsovaan ja että Veikselin oikealla rannalla
Sanin suusta pohjoiseen eteni suuria voimia. Saimme sen käsityksen,
että 9:ttä armeijaa vastaan valmistettiin vihollisen puolelta suurta
sotaretkeä. Tämä vahvisti minun mielipidettäni omiin sotatoimiimme
nähden. Meidän tuli saavuttaa Veikselin linja ja pitää se hallussamme,
sillä välin kuin Itävalta-Unkarin armeija Sanin luona kävi venäläisten
kimppuun ja löi heidät, siten saaden aikaan pääratkaisun.
Yksityiskohtaisemmin määritellen tuli meidän ensinnäkin saavuttaa
todennäköiset ylimenopaikat Sanin suun ja Ivangorodin välillä ja
eristää tämä linna, parhaassa tapauksessa anastaa sen vasemmanpuolinen
sillanpää. Vielä meidän tuli vartioida Veikseliä Ivangorodin ja
Varsovan välillä. Vihdoin meidän tuli iskeä isku Varsovan eteläpuolelle
kokoontuvia siperialaisia armeijaosastoja vastaan sekä yksin tein
eristää, ehkäpä valloittaakin linnoitus. 9:s armeija yksin oli
liian heikko suorittamaan yksin kaikki nämä lukuisat tehtävät.
Itävalta-Unkarin armeija oli saatava avuksemme ja sitä varten siirrettä
melkoinen matka pohjoista kohti.
Ensinnäkin 9:s armeija oli vedettävä jyrkkään pohjoista kohti.
XVII armeijaosasto, jota kenraali v. Mackensen johti, sai käskyn
marssia Varsovaa kohti.
Frommelin ryhmän käskettiin toimia ohjeittensa mukaan.
XX:n armeijaosaston piti vartioida Ivangorodia ja estää vihollista
pääsemästä linnoituksen pohjoispuolella millään kohdalla Veikselin yli.
Kaartin reserviosasto sai samanlaisen käskyn linnoituksen
eteläpuoliseen Veikselin osaan nähden Novo Alexandrijaan saakka tämä
mukaan luettuna.
Siitä etelään piti maanpuolustus-osaston puolustaa Veikseliä.
XI armeijaosasto astui Itävalta-Unkarin armeijan puitteisiin antaakseen
sille enemmän kiinteyttä. Sen piti puolustaa Veikselin linjaa etelään
Annopoliin saakka ja siellä itse kulkea joen yli, kun kauempana
etelässä oli kuljettu Sanin yli. Kenraali v. Conrad antoi
käytettäväksemme kaksi ratsuväki-divisioonaa, joista 3:s annettiin
XX:lle armeijaosastolle Veikselin vartioimista varten, 7:s Frommelin
joukko-osastolle.
Näitä käskyjä toimeen pantaessa syntyi monessa kohden katkeria
taisteluita.
XVII armeijaosasto marssi Radomista Bialobrshegin kautta jyrkkään
vasemmalle ja tapasi jo 9 p:nä lokak. Grojetzin luona ja sen
itäpuolella sinne kokoontuvat siperialaiset joukot. Ankarain
taistelujen jälkeen ne työnnettiin takaisin Varsovaa kohti. Kenraali v.
Mackensen lähestyi kintereillä ja veti kenraali Frommelin vasemman
sivustansa tueksi. Jo 12 p:nä hän oli linnoituksen vieressä sen
eteläpuolella.
Kaatuneelta tai haavoitetulta venäläiseltä upseerilta löydettiin 9:nnen
p:n tappelutanterelta käsky, josta saimme erinomaisen tärkeitä
tukikohtia.
Yksi XX:n armeijaosaston brigaadi ryhtyi Ivangorodin pohjoispuolella
Kosjenitzen luona taisteluun vihollista vastaan, joka oli sillä
kohdalla heikoin voimin kulkenut Veikselin yli. Se ei voinut karkoittaa
sitä takaisin.
Kaartin reserviosasto kävi Nowo Alexandrijan luona joen yli tulleen
vihollisen kimppuun ja ajoi sen Veikselin toiselle rannalle sangen
katkerien taisteluiden jälkeen, joihin maanpuolustus-osastokin otti
osaa.
Kauempana etelässä venäläinen ei vielä ollut kulkenut Veikselin yli.
Päämajamme oli Radomissa.