V.

Eteneminen Rennenkampfin armeijaa vastaan alkoi syyskuun 4:ntenä.

7 p:nä asetuimme kaartin reserviosaston, I:n reserviosaston, XI:n

ja XX:n armeijakunnan kanssa vihollisen asemien eteen linjalle

Wehlau-Gerdauen-Nordenburg-Angerburg Pregelin ja Mauer-Seen välille ja

seuraavana päivänä suunnitelmallisesti kävimme sen kimppuun. Taistelut

eivät menestyneet suotuisasti varsinkaan XX:n armeijakunnan kohdalla.

Venäläinen teki siellä voimakkaan vastahyökkäyksen. Vihollisen asemat

olivat vahvat ja taitavasti rakennetut. Emme niillä taisteluneuvoilla

ja ampumatarpeilla, mitä meillä oli koskaan olisi niitä käsiimme

saaneet, elleivät aiottu kiertoliike Lötzenin kautta ja linnoitettu

järvisulku olisi tehonneet.

Ei tila Lötzenin itäpuolellakaan alussa näyttänyt hyvältä, vaikka

kaupunki itse olikin urhoollisesti pitänyt puoliaan. XVII armeijaosasto

ynnä 1:nen ja 8:s ratsuväkidivisioona, jotka olivat edenneet

linnoituksen kautta, pääsivät sen luoteispuolella järviseudussa 8 ja 9

p:nä vain hitaasti eteenpäin. Kruglaukenin ja Possessernin luona niiden

täytyi taistella ankaria taisteluita. I armeijaosasto, joka oli edennyt

Nikolaikenin ja Johannisburgin kautta, oli järvilinjan itäpuolella

vietävä sangen jyrkkään pohjoista kohti. 9 p:n illalla se helpotti

XVII:n armeijaosaston ahdinkoa, 3:s reservidivisioona, jonka jälkeen

oli lähtenyt v. der Goltzin maanpuolustusdivisioona, marssi yhä

edelleen suuntaa Bialla-Lyck. Jo syysk. 8 p:nä ne Biallan luona

kohtasivat vahvasti ylivoimaisen vihollisen.

Tämäkin sotatoimi oli kuulumattoman rohkea. Niemenin-armeija ja sen 24

jalkaväen-divisioonaa oli jo sinänsä hyvin paljon voimallisempi 8:tta

armeijaa ja sen 15 tai 16 divisioonaa. Venäläisissä divisioonissa sitä

paitsi oli 16, meikäläisissä vain 12 pataljoonaa. Venäläisten

sotavoimain lisäksi tuli vielä neljästä kuuteen divisioonaa, jotka

olivat koolla Ossowietzin ja Augustowin seuduilla. Joka hetki ja mille

paikalle tahansa voitiin nämä joukot koota meitä vastaan valtavaksi

ylivoimaksi. Oikea sivustamme järvien itäpuolella varsinkin oli

vaarassa. Se olisi voitu musertaa. Emme hetkeäkään epäröineet uskaltaa

tappelua tässäkin tilanteessa. Etevämpi harjoituksemme oli meidän

puolellamme. Tannenberg oli meille tuottanut suuren ylivoiman.

Ylikomento olisi mielellään suonut, että oikea sivusta olisi ollut

vahvempi. Sitä varten oli yksi XX:n armeijaosaston divisioona lähetetty

järvien länsipuolelle käytettäväksemme. Mutta se oli annettava

kenraalikomennolle taas takaisin. Ne neljä armeijaosastoa, jotka

kävivät vihollisen rintaman kimppuun, olivat levitettyinä 50 kilometrin

matkalle, joka sentään oli sangen suuri matka. Lisäksi kaartin

reserviosaston kenraalikomento pelkäsi venäläisten hyökkäystä vastaansa

ja siitä syystä vetäytyi enemmän kokoon. Pohjoissivustan täytyi pitää

kiinni Pregelistä, muutoin saattoi 8:s armeija tulla siltä puolelta

kierretyksi. Kiertävää sivustaa ei voitu tehdä vahvemmaksi kuin alkuaan

oli määrätty. Meidän täytyi odottaa, kuinka hyvin tai huonosti

hyökkäyksemme luonnistuisi. Aseitten täytyi tässäkin ratkaista. Meidän

vain täytyi tehdä kaikki turvataksemme menestyksen, johon pyrimme.

Syysk. 10:ntenä saapui varhain ratkaiseva tieto, että vihollinen oli

yön kuluessa k:lo 9:stä illalla Gerdauenin pohjoispuolella II

reserviosaston edestä jättänyt asemansa -- arvatenkin I:n ja XVII:n

armeijaosaston jatkuvain taistelujen johdosta. Reserviosasto oli

tunkeutunut asemiin ja aikoi kulkea eteenpäin. Helppo on kuvitella,

minkä riemastuksen tämä päämajassa synnytti. Jälleen oli saavutettu

suuri menestys, ei vielä kuitenkaan ratkaisua. Venäjän armeija ei vielä

suinkaan ollut lyöty. Tötzenin koillispuolella saavutimme vain

paikallista menestystä. Meidän tuli nyt kaikella mahdollisella tarmolla

ajaa takaa rintamalla ja tunkeutua peräytyvän vihollisen sisään, sillä

välin kuin kiertävä sivusta Romintenin nummen itäpuolitse eteni

Wirballenin-Kownon tietä kohti. Tahdoimme täten, mikäli mahdollista

tunkea venäläiset Memeniä kohti. Samalla oli kuitenkin otettava lukuun,

että Rennenkampf vieläkin kauempaa etelästä tulevain apujoukkojen

keralla kykeni mihin suuntaan tahansa tekemään voimallisen hyökkäyksen.

Linjamme olivat kaikkialla sangen ohuet, mutta molemmat pohjoiset

ryhmät, joita Mauer-See oli tähän saakka toisistaan erottanut, olivat

jälleen yhtyneet. Tilanne jäi edelleenkin tavattoman jännittyneeksi.

Joukkomme ryhtyivät uusiin tehtäviin. Niiden tuli uupumatta ajaa

vihollista takaa monta tietä marssien ja läheistä yhteyttä keskenään

pitäen ja käydä sen kimppuun, milloin se yritti vastarintaan asettua.

Samalla oli kuitenkin odotettava naapurikolonnain ryhtymistä

paikallisiin kiertoliikkeihin, jotta tappiot olisivat pienemmät. XVII:n

ja varsinkin äärimmäisenä oikealla sivustalla olevan I:n armeijaosaston

ja 1:sen ja 8:nnen ratsuväkidivisioonan täytyi tuon tuostakin tehdä

kiertoliikkeitä. Eri osien marssisuunnat olivat, vasemmalta sivustalta

alkaen, osapuilleen seuraavat:

Königsbergin pääreservi Königsberg -- Tilsit,

Kaartin reserviosasto Grosss-Audowöhnen,

I reserviosasto Insterburg-Pillkallen,

XI armeijaosasto Darkehmenin pohjoispuolitse,

Gumbinnen-Stallupönen,

XX armeijaosasto Darkehmen, Wirballenin-Wyshtyter-järven

puolitiehen,

XVII armeijaosasto aivan Romintenin nummen pohjoispuolitse

Wyshtynjetziin,

I armeijaosasto aivan Romintenin nummen eteläpuolitse

Marjampolia kohti,

8:s ja 1:nen ratsuväki- I:n armeijaosaston edellä

divisioona Wirballenin--Kownon tietä kohti.

Liikkeet eivät menestyneet juuri niin, kuin olin toivonut. Ystävää ja

vihollista oli vaikea erottaa toisistaan. Joskus ampuivat omat kolonnat

toisiaan. Joukot kävivät liian tuimasti rintamain kimppuun, eivätkä

odottaneet naapurikolonnain tointa. Pahin vastus kuitenkin oli, että XI

armeijaosasto syysk. 11 p:nä ilmoitti suuren ylivoiman käyneen

kimppuunsa. Moinen tapaus oli mahdollinen, meidän täytyi ottaa se

lukuun. Rintama tarvitsi, kun molemmanpuoliset voimasuhteet olivat

semmoiset kuin ne olivat, kiertäväin osastojen välitöntä taktillista

apua. Meidän täytyi sen vuoksi johtaa XVII ja I armeijaosasto jyrkemmin

pohjoista kohti, kuin alkuaan aikomuksemme oli. I:n armeijaosaston

otaksuma osoittautui muutaman tunnin kuluttua vääräksi. Kiertävälle

sivustalle oli kuitenkin jo lähetetty käsky. Myöhemmin armeijakunnat

jälleen suunnattiin takaisin, mutta ainakin puolen päivää oli

menetetty.

8:s armeija toimi erinomaisesti. Koko eteneminen, jonka kuluessa

neljänä päivänä vallattiin maata paljon yli 100 kilom., oli näille

pitkiä taisteluja kestäneille ja kaikenlaisia rasituksia kärsineille

joukoille loistava voittoretki. Tämä koski varsinkin 8:nnen armeijan

entisiä joukko-osastoja; kaartin ratsuväkiosasto ja XI armeijaosasto

olivat lännessä Namurin luona urhoollisesti taistelleet, mutta

kuitenkin oli niillä tähän saakka ollut helpommat päivät.

Taistelun tulos ei ollut yhtä silmäänpistävä kuin Tannenbergin

taistelun. Vihollista ei ahdistettu selän puolelta; se ei ollut

mahdollista. Vihollinen ei jäänyt paikoilleen, vaan lähti pois; siten

oli vain rintaman ja sivustain takaa-ajaminen mahdollista. Tannenbergin

luona saimme yli 90.000 vankia, nyt 45.000. Mutta mitä olevissa oloissa

oli mahdollista saavuttaa, se saavutettiin.

Rennenkampf ei yleensä näytä ajatelleenkaan vakavaa vastarintaa.

Ainakin hän sangen varhain alkoi paluumarssinsa ja marssi yötkin.

Lentäjämme olivat nähneet tallatuita kolonnanteitä, mutta tiedot olivat

olleet liian epämääräisiä. Venäläinen oli mestari panemaan toimeen

peräytymisiä ja teistä sivussakin kuljettamaan joukkoja kenttien ja

metsäin halki.

Hellittämättömät liikkeemme yhdessä kiertoliikkeen kanssa ajoivat

peräytyvän venäläisen armeijan kulkemaan niin terävään edellämme, että

se oli hajaannustilassa Niemenin yli päästessään. Sitä ei lähiviikkoina

enää tarvinnut pitää täysiarvoisena taistelumahtina, ellei venäläinen

saattanut sille hankkia vereksiä voimia.

Masurin-järvien taistelu ei ole saanut osakseen niin suurta

tunnustusta, kuin se ansaitsee. Se oli suuresti suunniteltu ja

suunnitelmallisesti toimeen pantu ratkaiseva taistelu erinomaisen

suurta ylivoimaa vastaan; suuret vaarat liittyivät siihen, mutta

vihollinen oli voimistaan tietämätön. Se ei edes ryhtynyt

lopputaisteluun, vaan vältti sen hätäisen peräytymisen kautta, joka

meidän painostuksemme johdosta sai paon luonteen.

Syrjässä suuresta tappelukentästä olivat 3:s reservidivisioona

tarmokkaan johtajansa kenraali v. Morgenin johdolla ja v. der Goltzin

maanpuolustusdivisioona syysk. 8:ntena Biallan luona sangen hyvällä

menestyksellä taistelleet suurta vihollisen ylivoimaa vastaan ja

lyöneet saapuvat apujoukot. Sen kautta ne olivat torjuneet suuren

vaaran, joka uhkasi kauempana pohjoisessa taistelevaa armeijaa.

Ossowietzin kohdalla jäi kenraali v. der Goltz asemilleen. Kenraali v.

Morgen ankarin taisteluin valloitti Augustowin ja Suwalkin.

Suuriruhtinas Nikolain aikomus huojentaa Rennenkampfin asemaa siltä

puolelta meni myttyyn.

Syysk. 13 p:nä taistelu pääasiallisesti oli päättynyt.

Joukkojen sijoitus oli mainittuna päivänä suunnilleen tämä:

Linnoitusjoukot kenraali v. Mühlmannin johdossa Mlawan luona,

v. der Goltzin maanpuolustusdivisioona Ossowietzin edustalla,

3:s reservidivisioona Augustowin-Suvalkin luona,

1:nen ja 8:s ratsuväkidivisioona kaukana edellä Marjampolin suunnalla,

I armeijaosasto kaukana edellä Marjampolin suunnalla,

XVII armeijaosasto Wyschtynjetz--Wirballenin linjan etupuolella,

XX armeijaosasto Wyschtynjetz--Wirballenin linjan etupuolella,

XI armeijaosasto Wirballenin pohjoispuolella,

I reserviosasto Wladislawowissa,

Kaartin reserviosasto jo perääntyneenä Wehlaun koillispuolella,

Königsbergin pääreservi: Tilsitissä.

Taistelukentän keskustaan oli täten joutunut hyvin lähekkäin useita

armeijakuntia. Osaksi niiltä jo puuttui tilaa ja sotatointen

jatkamiseen ne olivat ensimmäisinä valmiina käytettäviksi. Jo silloin

kun lähdettiin Rennenkampfia vastaan etenemään, ei voinut enää olla

epäilystä siitä, ettei eteneminen missään tapauksessa tulisi kulkemaan

Niemenin yli. Minun aikomukseni oli, että Rennenkampfin kanssa välimme

selvitettyämme edettäisiin Itä-Preussin itärajaa suojaamalla

käytettävin voimin etelärajan poikki Narewia vastaan, jotta päästäisiin

välittömämpään yhteistoimeen Itävalta-Unkarin armeijan kanssa siihen

suuntaan kuin kenraali v. Conrad oli ehdottanut. Minulla ei silloin

vielä ollut tietoa siitä ankarasta tappiosta, jonka Itävalta-Unkarin

armeija sillä välin oli kärsinyt. Mainittuun ajatussuuntaan käyviä

määräyksiä oli jo annettu, mutta niitä ei enää toteutettu.